Huomenna se alkaa. Savuton elämä. Onneksi. Tupakka maistuu älyttömän pahalle nykyään. Ainoa ongelma taitaa olla vanha sanonta: Old habits die hard. Mieli ei tee, mutta tavasta sitä löytää itsensä parvekkeelta, työpaikan tupakka-alueelta ja kaivamasta sytkäriä. Onneksi joka kerta sytyttäessäni huomaan että ainiin, pahaahan tämä, ja tumppaan. Kyllä se tästä!
Sunnuntaina löysin kuin löysinkin itseni pilatestunnilta, ja ehdin jo unohtaa miten tehokasta se oikeastaan on. Keskivartaloa kivistää ja nyt koitan löytää työaikataulustani salireissun mentävää rakoa. Mitä nyt mr. Puoliso oli oma itsensä vastatessaan vatsalihaskipuvalitteluuni: "haamusärkyä..." :D Ehkä lihon vähän vähemmän jos löytäisin itseni useammin salilta.
Työkuviot hieman ahdistaa taas. Suht pitkään sainkin nauttia vähäisistä lauantaivuoroista, mutta ilmeisesti siihen tulee stoppi ja löydän itseni töistä kuutena päivänä viikossa joka toinen viikko. Pöh! En tahdo! Vapaat lauantait ovat vaikuttaneet kovin positiivisesti työmotivaatiooni, parisuhteeseeni ja kodinhoitooni. Jos löydän itseni töistä jälleen joka toinen lauantai, varmaan pimahdan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti