Olin koko alkuviikon jokseenkin maassa siitä faktasta, että joudun olemaan jälleen paljon töissä. Loppuviikon koitin kääntää sitä voimavaraksi. Paljon töitä nyt tietää tietenkin lihavampaa tilipussia. Lauantai-vuorot koostuvat lähinnä keikoista, erilaisia tapahtumia eikä sitä tavallista työpaikan arkea. Keikat taas ovat iloinen asia, uusia ihmisiä, uusia kokemuksia sekä kontakteja. Paljon töitä nyt saattaa tietää rennompaa aikaa myöhemmin. Onnistuinkin loitsimaan itseni positiiviselle asenteelle perjantaihin mennessä, ja valmistelinkin tämän päivän keikkahommaa ilolla, siitä huolimatta että piti kohdata pahin painajaiseni: minä autolla parkkihallissa. Onnistuin \o/
Nyt, lauantai-illalla kotosalla, sushit syötynä ja suihkussakin käyty, olen raukealla mielellä. En jaksa ajatella töitä enää seuraavaan 24 tuntiin, vaan nautin lyhyestäkin viikonlopustani. Puolison kanssa puhuttu vakavissaan tulevaisuudesta: asunnon osto. Jepjep, ohan siitä jauhettu jo jonkin aikaa, mutta pankkiin olisi tarkoitus soitella ensiviikolla ja varata aikaa, varmistaa lainantakaajilta että lupauksensa on yhä voimassa. Eräänlaista etenemistä suhteessa sekin, yhteinen omistusasunto. Tälle näppärälle sijainnillemme voimme kyllä heittää hyvästit, mutta mitä "pienestä" bussimatkasta siihen verrattuna, että koti olisi oma, eikä vuokralla. Tuskin maltan odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti