Last call for alcohol

Hyvää uuttavuotta armaat lukijani!

Päätös uudenvuodenhulinasta tehty, suunnataan Annalaan istumaan iltaa. Selvinpäin ofcourse, korvaan alkoholin rakkaalla kola zerolla. Kävin aamusta salilla vetämässä vuoden viimeiset treenit, joten ei nyt tee edes mieli mitään mättöä. Kola ja dippikasvikset ovat sopivaa minulle.

Katsottiin tosiaan se Hobitti. Kuulin etukäteen mielipiteitä että olisi liian pitkä, tai turhankin venytetty. Puoliso piti muutamia kohtauksia, esim. ne jätit "turhina fillereinä". Itse kuitenkin rakastin sitä leffaa. Sopivan mittainen, näyttelijävalinnat onnistuneita ja leffa tempaisi mukaansa. Kääpiöt oli tosi symppiksiä hahmoja, ja Thorinia kelpasi naisen kuolata ;) Kuitenkin, täytyy pitää Tolkienista ja Lord of the rings -maailmasta jotta tuosta leffasta voi pitää. Tällaisena fantasianörttinä leffa upposi minuun täysin, mutta jos suhde Lotreihin, fantasiaan ja Tolkieniin on "ihan ok" niin jätä väliin, pitkästyt kuitenkin. Ymmärrän miksi jotkut pitävät leffaa liian pitkänä ja venytettynä, siksi suosittelenkin elokuvaa ensisijaisesti fanikunnalle.


Olen aiemminkin tehnyt hiljaisia uudenvuodenlupauksia, ja luultavasti teen sellaisen tänävuonna myös. Katsotaan nyt mikä se lopulta tulee sitten olemaan. Itse lupaus on usein jotain henkilökohtaista, jota en kerro. Tavoitteita uudelle vuodelle kuitenkin on: raha-asiat ja ura kondikseen. Eihän näissä nyt sinällään mitään vikaa ole, kulkevat käsi kädessä. Saan kuitenkin tehdä asiakaskuntani eteen vielä paljon töitä, ja se onkin tavoitteeni, saada firmani kehittymään. Toinen tavoitteeni liittyy itseeni. Laihdutin vuonna 2012, joten vuonna 2013 olisi aika saada vähän lihaksia tähän lölleröön olemukseen. Fitness-maailma, täältä tullaan. Ja jos jotkut siellä pyörittelee silmiään että joopajoo, taas näitä uudenvuodenhömpötyksiä, niin muistutan, että olen jo laihduttanut n. 14 kg, ja treeni tavoitettani kohden on jo aloitettu. Tiedän mitä teen, en ole ihan ummikko ;) Tähän tavoitteeseen liittynee isompi tavoite: selvä ja herkuton vuosi 2013. Makea (karkki, jäde, jogurttihedelmät, pullat, kakut) saavat jäädä. Jep, koko vuodeksi. Uskokaapa huviksenne, totaalilakko toimii kohdallani parhaiten. Ainakin minulla on kunnianhimoa näissä tavotteissani ;)

*Yum*

Ensifiilikset: Kannatti katsoa!

<3

Mutta pisti melkeen naurattamaan oma muutos vuosien varrella. Lotreista on noin 10 vuotta, ja kuten moni muukin n. 18-20 v neitonen, leffojen komistus oli mielestäni Legolas. Nyt näin 29 vuotiaana Hobitti-leffan silmäniloa oli ehdottomasti Thorin / Richard Armitage. Kuumahan siinä katsellessa tuli.

Mutta palailenpa syvällisemmin leffan pariin later on.

Kick on the upperclass

Ankara vitutukseni sairastumistani kohtaan alkaa laantumaan, vaikka räkäinen olen yhä. Töissä on tullut käytyä, ja tänään peräti pitkällä kävelylenkilläkin. Niin, töitä. Olen ollut aika maassa joulun takia, sillä yrittäjälle jokainen päivä pois töistä on tulonmenetystä. Tämä kuukausi on surkea tulollisesti, sillä pyhien takia on n. viikolla normiviikkoa lyhyempi. Onneksi tänäänkin oli asiakas, ja tilanne ei ole ihan niin karmea mitä vielä kuun puolivälissä pelkäsin.

Joulu lihotti minua hieman, joka on saanut flunssan ja raha-asioiden lisäksi mieltäni hieman matalaksi. Päädyin värjäämään punaisen pehkoni mustaksi, ja samalla päätin nostaa itseni jälleen pystyyn. Flunssalle ei mitään voi muuta kuin odottaa ja parannella. Lihomisen voi aina katkaista, mässäämistä ei tarvitse jatkaa vaikka liikunta olisikin pannassa. Niin, tukkani värjäytyi mustaksi ihan turhautumisen vuoksi. Värjäilin punaista juuri ennen joulua, oikein hehkuvaksi. Kun tulin kotiin keskiviikkona, väri oli jälleen kulahtanut. Hermo meni, joten musta ihan sen vuoksi. Sitäpaitsi, kaipasin lumikkilookkiani.

Tänään on Puolison kanssa Treffi-ilta. Tehdään sitä toisinaan, mennään yhdessä ulos tai tehdään hyvää ruokaa tms. Ideana kuitenkin viettää iltaa toisen kanssa niinkuin sitä joskus aikanaan tutustuessa vietti, ennen yhteenmuuttoa. Ohjelmassa on mennä leffaan, aiotaan katsoa Hobitti. Olen fantasianörtti ja Tolkien oli nero, joten pakkohan Hobitti on nähdä! Näytös vain on aika myöhäinen, leffa loppuu puoli kaksi yöllä. Aiempi sattui olemaan jo niin täysi, että sitten valvotaan.

Uudestavuodesta ei ole ihan käsitystä vielä. Puolisoni päivystää, joten hän joutuu olemaan autollinen ja ajokunnossa. Minut on pyydetty pariinkin paikkaan, mutta kummatkin ovat sen verran etäällä, että en ihan tiedä haluanko ilman Puolisoa mennä. Nimittäin minähän haluan kotiin yöksi, ja taksin saaminen uudenvuodenyönä on helvettiä. Viimeksi soitin taksia kaksi tuntia ennen onnistumista. En mielelläni jää yöksi ilman Puolisoa, vaikka mahis olisikin. Olen pariutunut nainen, haluan kumppanini viereen! Enkä taatusti pistä miestä hakemaan, sillä autolla ei saisi turhia omia ajoja ajaa. Eli saapa katsoa että miten käy. Ehkä sitä mennään jonnekin ystäville iltaa istumaan ja toivomaan, että Puoliso ei joudu juoksemaan työkeikoilla.

Year 2012

1) What did you do in 2012 that you'd never done before?
Started my own company.

2) Did you keep your New Year Resolutions?
Yes.

3) Did anyone close to you give birth?
No.

4) Did anyone close to you die?
Yes :(

5)What countries did you visit?
Does Turku count? :D

6) What would you like to have in 2013 that you lacked in 2012?
Money.

7)What date from 2012 will remain etched upon your memory, and why?
23.7.12. My first day in my own hairsalon.

8) What was your biggest achievement of the year?
Losing weight.

9) What was your biggest failure?
Money.

10) Did you suffer illness of injury?
Not anything big.

11)What was the best thing you bought?
My eyes! The lasik surgery.
Tattoo is a good nbr 2

12)Where did most of your money go?
Food, bills, rent,

13) What did you get really, really, really excited about?
My business, lasik surgery, sports...

14)What song will always remind you of 2012?
Hardcore superstar - We don't need a cure

15)  Compared to this time last year, are you...?
happier or sadder- Happier!
older or wiser- Both.
thinner or fatter- Thinner, thank goddess!
richer or poorer- Poorer

16) What do you wish you'd done more of?
Saved money.

17) What do you wish you had done less of?
Spent money to irrelevant things, worried, stressed...

18) How did you spend Christmas?
With my spouse and his family.

19) Did you fall in love in 2012?
Over and over again, with the same man <3

20) What was your favorite TV program?
Game of thrones, True blood, ghost whisperer...

21) What new did you learn in 2012?
A lot about businessworld. I also learned a lot about myself: I'm a sports fanatic, I don't actually like sweets or alcohol, I'm an optimist...

22) What was the best book you read?
Black Dagger brotherhood -series few last books

23) What was your greatest musical discovery?
Rob Zombie

24) What did you want and get?
Lasik surgery! Goodbye eyeglasses!
New tattoo
My own hairsalon

25) What did you want and not get?
Moving in bigger apartment

26) What as your favorite film of the year?
From up on poppy hill

27) What did you do on your birthday? How old were you?
I turned 29. I went to restaurant with my closest friends, and had some fun at our place.

28) What kept you sane?
My spouse, friens, sports, cats, meditation

29) Tell a life lesson you learned.
Don't worry, be happy

30) What song lyric sums up your year?
I never get anything to this part :D

In sickness and in health

Tätä vitutuksen määrää ei voi sanoin kuvailla. Tulin perkele sitten kipeäksi - jälleen! Torstaina oli vähän kurkku karheana, mutta ajattelin sen menevän ohi, joten menin salille. Perjantaina sama homma, ja koska torstain saleilu oli mennyt hyvin ja karheuskin hellitti iltaa kohden, niin menin salille. Sillä seurauksella, että palelin ihan hysteerisesti töissä ja kuumeilin illan. Peruin sitten lauantain päivystyksen töissä, ja lähdettiin lauantaina kohti Vaalaa. Päivän olo oli ihan ok, mutta yö oli helvetistä, heräilin, en saanut räältä hengitettyä, kuumeilua.. aamusta ei kulkenut edes ääni.

Aspiriini pakotti kuumeen laskuun, mutta muiden touhutessa ulkona, en oikein voi muuta kuin olla sisällä, lukea ja nörttäillä. Täällä olisi mahdollisuus kuntoilla, niin sisällä kuin ulkonakin, mutta jos hengittäminen sattuu jo sisällä yskän vuoksi, en halua koittaa sitä -25 pakkasessa. Sen sijaa olen sitten sisällä ja syön vitutukseeni. Lupasin höllätä joulun, etten pingota, vaan herkuttelen, rentoudun läheisten parissa ja laihdutan kertyneet joulukilot sitten heti välipäivistä, mutta tämä mässäily kuitenkin masentaa. En kuitenkaan jaksa herkkujen keskellä kipeänä vielä kevennelläkin :( Noh, puitteet ovat hyvät ja ihmiset ihania. Onneksi on läheiset <3 Ehkä tämä tästä.

Blessed yule!

Rauhaisaa Yulea armaat lukijani!

Blessed Yule to everyone!

Minä häviän hieman kuumeisena Puolison kotiseudulle Vaalaan.

Walk like a Zombie

Olen toipunut laseroinnista ihan mukavasti. Vasemmassa silmässäni on yhä punainen verenpurkauma, mutta onneksi alkanee sekin vaalenemaan. Silmätippoja kuluu, mutta rakastan tätä silmälasittoman elämän vapautta. Tätä maskeeraajaa ei haittaa edes silmämeikittömyys. Ihan sama, tämä on mahtavaa <3

Tällä viikolla arkeani ohjelmoi työt ja kodinhoito. Lauantaina joskus lähdetään kohti Vaalaa ja Anoppilaa joulunviettoon, ja haluan jättää kaiken mahdollisimman hyvään kuntoon. Haluan kodin olevan mukavasti järjestyksessä, uuden hinnaston kunnossa, oppilaiden työt tarkastettuna ja työpaikkani siistinä. Onneksi tässä on viikkoa vielä jäljellä, ja ehdin käymään tällä viikolla vähän urheilemassakin. Vietävä miten hyvältä tuntui kuntosaleilu tänään. Aion vielä torstaina ja perjantaina, jotta olen lauantain ajomatkaa varten mukavasti jumissa. 

Meikkilakkokin loppuu juuri jouluksi. Ainakin silmäni saa kunnolla levätä, sillä kuka siellä korvessa meikkiä tarvii? No, pitää varustautua perinteiseen joulupäivän baarireissuun. Puoliso vähän sanoi, että ei halua tänävuonna mennä, mutta niin se sanoi viimeksikin. Varmistetaan asia ottamalla baarikamat mukaan: jos baarireleitä ei ole matkassa niin niitä ainakin tarvii! 

Illusion/delusion

Huh mikä aamu. Heräilin pitkin yötä valuviin silmiin, asentoa oli vaikea löytää suojalasien vuoksi ja aamulla silmät olivat kuivat kuin sahara. Jep, osasin odottaa kaikkea tätä. Tietokoneen tuijottelu tekee vieläkin hieman pahaa, joten siivoilen kämppääni innolla. Kosteutin silmiäni ekat 30 min innolla, koska kuivuuden vuoksi luomet tuntui painavan tonnin.

Nyt, kun silmät ovat jälleen kosteat, olen innoissani! Heittelin eilen piilaritarvikkeita menemään, lahjoitin löytämäni täyden nestepullon sitä tarvitsevalle.. Ja tuskin maltan odottaa, että pääsen meikkaamaan. Siihen menee tosin viikko. Aikanaan mietin, että kun pääsen laseista eroon niin hommaan kaikkia hienoja piilareita edullisesti, niitä värillisiä/kuviollisia/whatever. Vahvuuksilla ovat niin kalliita. Mutta nyt kun leikkaus on tehty, en taatusti halua tunkea mitään sellaista silmääni. Mielestäni oma silmieni väri onkin nyt se maailman kaunein, kun ei tarvitse linssin läpi sitä tuijottaa! Kyllä voi näkökyky tehdä ihmisen onnelliseksi. Harkitsetko laserleikkausta? Mene ihmeessä. Miulta saat terveystalolle 100 euron alennuskortin ;)

Tänään on ohjelmassa lähinnä möllöttelyä kotona. Jatkan hieman siivoilua, rentoudun ja lääkitsen silmiäni. Jep, tippoja pitää laittaa silmään ekojen 2 päivän aikana lähemmäs 30, joten se ihan oikeasti käy päivän tekemisestä. Viihteelle? Ei helvetissä. Luomeni ovat turvonneet, silmät verestävät ja alkoholikieltokin on ekan viikon, joten pysyn kiltisti kotona. Johan sitä lapsetkin pelkäisi kun ulos menisin.

The leikkaus.

Jälleen ollaan sitten kokemusta rikkaampi.

Eilen oli esitutkimus, tänään leikkaus. Paikaksi valikoitui Terveystalo, ihan hyvän tarjouksen perusteella. Esitutkimus vei aikaa 3 h, ja ikänä ei ole silmiäni niin perusteellisesti katseltukaan. Alkoi ihan perinteisellä optikoinnilla,  missä kateltiin vahvuuksia ja hajataittoja. Siitä siirryttiin kuvaamaan, silmää mittailtiin ja kuvailtiin normitilassa ja laajennettuna aika monesta vinkkelistä. Leikkaava lääkäri kurkki silmiini myös, ja antoi lopullisen tuomion. Itse sain kuulla olevani kerrassaan täydellinen kandidaatti leikkaukseen. Sarveiskalvonikin oli normia paksumpi. Yleisin syy miksi leikkausta ei voida toteuttaa on liian ohut sarveiskalvo. Silmät laajennettuina lähdin eilen lekurilta töihin, mukanani kasa ohjeita miten valmistautua tulevaan.

Nukuttua sain yllättävän hyvin, vaikka leikkaus oli heti aamusta. Ensin minulle juotettiin pari särkylääkettä ja diapamia. Odottelin lepohuoneessa vaikutusta n. 30 min ja turisin hoitajan kanssa. Pääsin myös seuraamaan mikä minua odotti, sillä leikkauksia tehtiin 3 sykleissä. Minun saapuessani yksi oli lepäämässä ja yksi leikkauksessa. Kun toinen tuli leikkauksesta, pienen odottelun jälkeen olikin minun vuoroni. Silmiini laitettiin puudutetta, ja pääsin pitkälleni laserin alle. Homma itsessään oli aika kivutonta. Oikea silmä meni kuitenkin "kivuttomammin", vasemman kohdalla lääkärin mukaan keho osaa jo vähän odottaa tulevaa ja vasen pistää hanttiin. Vasen tuntuikin selkeästi enemmän. Itse leikkaus oli nopea, n. 20 min. Silmät sikkuralla ja sumeana pääsin lepäileämään lepotuoliin. Simät ummessa viltin alla makoilin n. 1,5 h, hoitajat välistä kostuttaen silmiä silmätipoilla. Lopulta silmien vuoto alkoi helpottaa, ja saatoin soittaa Puolisolle hakuaikaa. Näön parantumsien huomasi selvästi jo lähtiessä. Lasit jätinkin sinne, hyväntekeväisyyteen. Luomet tuntuvat hiukan raskaalta ja silmässä on sellainen tunne kuin olisi nukkunut piilarien kanssa, mutta näkö on selkeästi parempi jo nyt. Viikon kuluessa pitäisi sumeuden ja tämän "roska silmässä" tunteenkin lähteä.

Viikkoon en saa meikata silmiäni, en saa saunoa, en hieroa tai koskea silmiini. Lakkaakin pitänee töissä varoa. Salille voin palata parin päivän kuluttua, ja maanantaina onkin lääkäriaika, hän vilkaisee silmiini vielä. Jälkitarkastusaika on tammikuulle. Silmätippoja saan käytelläkin suht pitkään. Olen kuitenkin ihan fiiliksissä. Ei laseja, piilareita, optikoita... Oli mieletöntä katsoa telkkariakin, kun näki tekstinkin selkeästi ilman laseja.

Feel so numb

Tänään. Esitutkimus. Jos kaikki ok, huomenna leikkaus! Hui. Saatan viimein päästä näistä perkeleen rilleistä eroon! Mitenniin vihaan silmälaseja?

Stressaan hieman työkuvioita, joulukuu kun sattuu olemaan vajaa työkuukausi. Joulupyhät lyhentävät työviikkoani viikolla, ja se tekee ison loven tienesteihini. Pistää pelon puseroon, että saanko menoihin tarvittavat eurot kasaan. Noh, ei se murehtimalla muutu, mutta en haluaisi rasittaa Puolisoa tai sen säästöjä tällä asialla.

Viikonloppuna onkin siis vankka aikomus pysyä kotona, ja jos vain suinkin lääkäri sallii, käydä salilla ja töissä. Todellakin haluan olla töissä joka hetken joka on mahdollista. Enkä ainakaan ryypätä tienestieruojani. Sosiaalinen elämänäi on suorastaan vitsikkään onnetonta, käyn töissä, liikkumassa ja olen kotona. En näe ketään, en juttele kenellekään. Vapaalla ollessani katson Ghost whispereriä tai luen Black dagger brotherhood-kirjasarjaa. Osittain vaikuttaa kyllä se, että läppärini hajottua en ole enää tietokoneellistettu töissä. Menen aika aikaisin nukkumaan, joten se chattiaika vaikka facessa on aika pieni.

Toisaalta, aina minulla näitä kausia on ollut. Rahastressin yhteydessä erityisesti, en saa keskityttyä kevyempiin asioihin. Samaan aikaan toivon ajan pomppaavan tammikuuhun ja vaikean ajan yli kuin että aika jäätyisi ja saisin enemmän aikaa tienata vuokraeuroni. Ehkä sosiaalinen elämä ja rentoutuminen tekisi hyvää, enkä pohtisi euroja niin kovin. Erityisesti, koska tähän asti kuukausi on ollut ihan hyvä, parempi mitä viimekuu. Murehtimiseni on samaan aikaan ymmärrettävää että turhaa. Kuka murehtii tammikuussa odottavia asioita joulukuun alkupuolella? No minä :3

One more minute

Melkeen viikko edellisestä postista, hups. No, enhän minä mitään ole tehnytkään. Itsenäisyyspäivänä tuli käytyä salilla, luettua kirjaa ja katsottua hieman kampausmuotia kättelymaratonin muodossa. En välitä julkkishömpötyksistä, mutta linnanjuhlissa kiinnostaa hiukset lähinnä ammattini takia.

Viikonlopun vietin perheeni luona Raisiossa. Perjantain lähinnä kirjan parissa, bussimatka kun vie sen 3 h. Lauantaina tehtiin perinteinen kirppisreissu äidin kanssa ja sain haalittua itselleni sopivampia vaatteita kaappiin. Olen joutunut heittämään aika paljon vaatteitani menemään, ja täydennys tuli tarpeeseen! Illan vietin läppärini äärellä, viihdytettiin Zzyn kanssa toisiamme ja juotiin kalsarikännejä virtuaalisesti. Nörtti? Eeeeei! Ensuinkaan.

Sunnuntaina lähdin aika aikaisella bussilla, jotta olisi ihmisten aikaan kotona. Teinkö mitään? En. Luin, katsoin ghost whispereriä ja oleskelin. Saatiin kuitenkin vuokrattua jouluksi auto. Mennään Puolison perheen luo Vaalaan, ja auto oli hyvä vuokrata etukäteen kun sai tarjouksellakin. Vaalassa maalla on aina ihan toinen tunnelma, ja 4 päivän reissu sinne tuntuu kuin olisi pidmemälläkin lomalla. Joulu siellä tietää hyvää ruokaa, tärkeitä ihmisiä ja savusaunaa <3 Uudestavuodesta en vielä tiedä. Puoliso päivystää, joten en oikein sitten tiedä. Itse teoriassa tekisi mieli tehdä jotain kivaa, mutta en haluaisi jättää miestä yksinkään. Pitää nyt katsella kuitenkin että ketkä ovat Treellä ja tekemässä mitä.

Tällä viikolla kohokohtana on torstain esitutkimus ja perjantain mahdollinen leikkaus. Jännittääkö? No totta hitossa. Esitutkimukseen menee 2-3 h. Miten silmiin saa menemään edes noin kauan aikaa ilman, että niille tehdään mitään? Lauantaina toivon pääseväni jo töihin, mutta katsotaan nyt.

Bonuksena otsikon biisi <3

I hurt myself

Alkuviikkoni hujahti lähinnä töitä tehdessä ja arkea pyörittäessä, flunssasta toipuessa. Arkeni tuntuu kovin harmaalta ilman liikuntaa. Kylmänarka minä ei nyt ihan heti pääse tuosta ulkoliikunnastakaan nauttimaan. Olisin mennyt tänään salille, mutta oli kiellettyä tuon kehonkoostumusmittauksen takia.

Gogon mittailuista tultuani näin viimein Mr A:n, johan on tässä lähiviikkoina pitänyt pariinkin otteeseen tavata. Käväistiin kaupungilla kahvilla vaihtamassa kuulumiset ennen kuin palasin kotio. Elämäni on tuntunut aika epäsosiaaliselta viimeviikkoina, joten Mr A oli tervetullutta vaihtelua antisosiaaliseen arkeeni.

Tähän tulee sitten vähän ranttia, jätä lukematta jos olet herkkänahkainen.

A rock and a hard place

Flunssainen elämäni on ollut kovin nuivaa, suunnitelmistani huolimatta en ole tehnyt juuri mitään. Mr A jäi tapaamatta, ensin oman surkean olotilani vuoksi, ja toisen kerran herran töiden takia. Viikon verran elämäni onkin ollut lähinnä töitä, kotia ja niistämistä. Haaveilen parantumisesta, mutta olen luopunut pikaisesta salillepaluusta. Koska en voi sairaslomaakaan pitää, niin otetaan nyt sitten muuten edes rauhallisesti. Jos pääsen liikkumaan ensiviikolla edes loppuviikosta, olen iloinen.

Ensiviikolla olisi kuitenkin töiden lisäksi erinäisiä asioita tiedossa, kuten kehonkoostumusmittaus. Toivottavasti paranen siihen mennessä. Odotan sitä kuitenkin mielenkiinnolla, selviääpähän vähän asioita itsestäni, ja siitä, mihin suuntaan tätä projektiani olisi hyvä viedä. Viikonloppuna lupasin mennä perheeni luo Raisioon, perinteinen joulunalusvierailu. Odotan sitä poikkeuksellisen paljon. Kaipaan jo perhettäni. Pääsen taas koluamaan Turkulaisia kirpputoreja ja haalimaan itselleni sopivampia vaatteita. Jouduin luopumaan rakkaista nahkahousuistani, jotka hommasin projektin puolivälissä. Saan ne nimittäin jalkaani ja pois jalastani avaamatta nappia tai vetoketjua. Sinnikäästi käytin niitä vyön ja pitkien paitojen kanssa, mutta isothan ne ovat. Aika luopua ja myydä.

Seuraavalla viikolla onkin sitten tutkimus ja toivottavasti leikkaus. Värvälilin Puolisoa itselleni saattoavuksi, kuulemma tarvitaan noutaja. Ja aurinkolasit. Pitänee hommata vahvuuksettomat (<3) arskat. Menin vain ostamaan aiemmin grouponilta 20 eurolla lahjakortin (arvo 180 €) optikolle. Pitänee odottaa että mitä leikkauksesta sanovat, ja myydä sitten eteenpäin tuo, jos pääsen rilleistäni eroon. Vaikka aika todennäköistä onkin, että laserleikkaukseen kelpaan, niin en silti halua toivoa liikoja tai olla asiasta liian varma. Erittäin hienoissa asioissa on joskus hyvä olla vähän varovainen.