Jäin taannoin miettimään erästä asiaa. Minulla on aina ollut aika huono itsetunto. En pidä itseäni erityisen kauniina/viehättävänä ulkoisesti, ja sisäisestikin koen olevani aika rasittava persoona. En tiedä jaksaisinko itse olla itseni ystävä. Mitä kauemmas taaksepäin nykyhetkestä mennään, sitä heikompi on itsetuntoni ollut. Silti, jo lukioajoista lähtien minulla on on ollut kopean ja "nenä pystyssä kulkevan" maine. Ja se maine on yhä. Kun olen joskus myöntänyt olevani ujo ja huonon minäkuvan omaava tyyppi, sain tiukkoja vastaväitteitä. Ei, et sinä ole ujo eikä sinulla ole huono itsetunto. Ok, sinähän sen tiedät.
En vain millään tajua, että mikä minussa antaa muille sellaisen kuvan että olisin jotenkin nokka pystyssä? Joo, minulla on kova suojamuuri ja saatan olla ihan järkytävän sarkastinen. En siedä tyhmiä ihmisiä. En avaudu kenellekään, enkä näytä itsestäni juuri mitään ulospäin, mutta onko se sitten kopeutta? Nenä pystyssä kulkemista? Kun on aiemmin saanaut henkisesti turpiinsa, rikottu tuhansiin palasiin ja syljetty päälle, sitä rakentaa suojamuurin. On ennemmin kuoressaan kuin ottaa riskin. Jotenkin vain itse näen sen nenä pystyssä kulkevan -asenteen sellaisena itseriittoisen ylpeänä. Ja minä tosiaan olen ihan kaikkea muuta kuin itseriittoinen tai ylpeä. Olen myös lukioajoista lähtien pukeutunut erilailla kun muut. Tekeekö erilainen tyyli minusta sitten ylpeän? Saa minut näyttämään siltä että olisin jotenkin kopea? Yleensä tuomio nimittäin on tullut tyypeiltä jotka eivät tosiaan tunne minua yhtään, sellaisia "moikka" -tuttuja vain. Sarkastinen piikittelyni toki saattaa antaa minusta vähän väärän kuvan, mutta harrastan tuota vain jos joku on tosiaan raivostuttavan tyhmä.
Työelämässä minun on pakko hieman korostaa pidempää työ- ja opiskeluhistoriaani. Yksityiskoulun käyneitä pidetään väistämättä vähän huonompina kampaajina. Se, että olen ope ja samasta koulusta valmistunut on niinikään huono juttu osan mielestä. Aiempi koulutukseni ja työhistoriani puolustaa minua hieman. Silti oppilailtakin aika ajoin saa kuulla jotain kautta että olen se nenä pystyssä kulkeva ope. En sitten tiedä mikä on nykymaineeni kun en enää ole tuntiope.
Yleensä väitän että randomien mielipiteet minusta voi työntää hanuriinsa. Ja joissain määrin olenkin sitä mieltä. Mutta en mielelläni anna itsestäni väärää kuvaa, en halua vaikuttaa siltä että kuljen nenä pystyssä tai olisin ylpeän kopea. Kuitenkin kun usea taho on kautta vuosien sellaisen kuvan minusta saanut, jotain teen väärin. Ja olisi helvatan hauska tietää että mitä :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti