Hyvää samhainia tyypit <3
Tänään olen aikas hyvällä tuulella. Eilen oli Samhain, huomenna juhlat. Ja vapaa lauantai. Tänään on myös puolikas työpäivä, pitää hoidella aamusta asioita. Illasta tarkoitus leipoa ja mahdollisesti suojailla huomista kivassa seurassa. Puolison työkaverin J:n kanssa ei ole ikinä tylsää.
Tähän väliin vähän parisuhdeparkumista, jos jo kyllästyttää niin älä turhia lue.
Puolison kanssa.. no.. hänkin myönsi taannoin että yhteistä aikaa ei juurikaan ole, ja tietää että sitä tosiaan tarvitaan. Kaikki ei ole parisuhteessani ok. Eilen nukkumaan mennessä koitin halailla, Puoliso torjui minut aika tylysti. Saattoi olla väsymyksestäkin, mutta en ole ikinä häneltä moista reaktiota saanut. Aika pieni asia, mutta läheisyys on kovin tärkeää minulle, erityisesti nyt kun yhteistä aikaa ei ole juuri yöaikaa lukuunottamatta.
Lisäksi tämä meidän kommunikaatiomme.. simppeleistä arjen asioistakin saadaan kina aikaiseksi. Puoliso tiuskii pienistä, minä vetelen samaan tahtiin herneitä nenään. Asiat jotka voisi ilmaista ystävällisesti, tyyppi tiuskii ja äksyilee. Viimeinen viikko on mennyt päivittäin jostain kinaillessa. Esim. pohdin Puolisolle eilen, että voisin myydä tänään ylimääräisiä rojujani facekirpulla, saisi lisäeuroja. Kommentiksi tuli tiukkaan sävyyn että pitää valmistella lauantaita! ... Niin, enhän itse moista tajunnutkaan. Niin, eihän perjantaissa ole muita tunteja kuin se ilta-aika. Ja rojujen kirjaaminen faceenhan vie koko helvetin päivän. Eli ihan älypieni juttu, ja siitäkin saatiin kina aikaiseksi. Minua ketutti kun Puoliso pitää minua ihan idioottina eikä vaivautunut esittämään huoltaan järjestelyistä ystävällisellä kysymyksellä, ja puolisoa vitutti kun tulkitsin tiukkaa tyyliään ilmaista asia turhan rankasti. Väitti vielä huomauttaneensa ystävällisesti. Käsityksemme ystävällisestä äänensävystä selkeästi eroaa! En ole vielä ihan varma että kumpi meistä on muuttunut, olenko jostain syystä herkempi vai onko Puoliso äksympi? Vai molempia?
Välistä tuntuu etten tunne koko miestä. Ja välistä tuntuu että hän ei tunne minua. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Vähän kuitenkin mietityttää lauantai, toivon ettei alkoholi tuo meissä mitään sellaista esiin että alettaisiin yleisön edessä äksyilemään. Pitää itse vähän hillitä, alkoholin kanssa minä olen liian herkkä. Jos joskus haluan roolia vetää niin lauantaina, kaikkien kaverien ei tarvitse tietää että parisuhteemme ei olekaan sellaista onnea ja auvoa vuodesta toiseen. Ja toivon hittovie ettei kukaan kysy että miksei olla kihloissa tai menossa naimisiin. Alan varmaan parkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti