Olo alkaa pikkuhiljaa olemaan aurinkoisempi mitä viimeisen kuukauden aikana on oikeastaan kertaakaan ollut. En vieläkään tunne oloani kovinkaan sosiaaliseksi enkä taida haluta sosialisoida vieläkään toviin. Mutta valoa on tunnelin päässä että joskus saatan kaivautua ulos kolostani. Turhautuminen kaikkeen on edelleen kuitenkin suht voimakas, ja pinnani on aika lyhyt. Mietinkin taannoin, että jos jostain syystä menisi Puolison kanssa poikki ja olisin työtön, erakoituisin taatusti aivan täysin vain siksi, kun ei vain huvita mikään tai kukaan. Ilman Puolisoa oon joku potentiaalinen hullu kissanainen :D
Turmion kätilöiden keikka vähän kaivelee kun missaan, mutta eipä siihen marina auta. Säästöä se pienkin on. Rahassa onkin yksi suurin syy, että en juuri minnekään mene. Ei ole varaa oikein tehdä mitään, ja suurin osa sosiaalisesta tekemisestä kysyy euroja. Ja ennen kuin kukaan ihmettelee, että eihän sitä aina ole pakko ryypätä tai shoppailla, että voi sitä kahveellakin käydä - niin ei ole muuten rahaa siihen parin euron sumppiinkaan just nyt.
Viime viikot arkeni on ollut kiireistä muutenkin. Aamulla salille, sieltä koululle tunteja pitämään. Puoliltapäivin kampaamolle ja siellä jatketaankin ilta seiskaan. Mukana sitten sen mukaisesti evästä ja kamaakin että liikkeellä ollaan sen 12 h kerrallaan. Kotiin tullessa alkaa olla aika puhki, että eipä sitä yhteistä aikaa Puolisonkaan kanssa oikein ole ollut. En muista koska oltaiisin istuttu pöydän ääressä päivällisellä yhdessä. Pitäisi ehkä ottaa taas tavaksi syödä yhdessä ja panostaa arjen romantiikkaan. Onneksi Puolison kanssa pyyhkii hyvin noin niikuin yleisesti ottaen.
Hieman huolettaa kun lupasin ruokkia kaverin kissat niiden loman ajan. En vain luvatessani ottanut tätä arkeani huomioon, että enhän minä ehdi käymään siellä muuten kuin kerran päivässä, about kahdeksalta illalla! Pitänee ottaa yhteyttä että onko riittävän usein vai haluavatko etsiä jonkun toisen, jolla on enemmän aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti