maanantai 17. helmikuuta 2014

Twenty Four Hours

Hähä, sain ekan jeesuskommentin \o/
Tästä ny mitään nää~

Tosin, taisi olla jokin botti, ihan siksikin, että englantiahan jaarittelen tässä blogissani tasan otsikoiden verran ja kommentti oli englanniksi. Ehkä joku on aistinnut pakanuuteni?

Takkutukan elämä tähän asti on aika jännää. Joo, nää rastathan ovat ihan vauvatakkuja vielä, eivätkä aitoa rastaa näheneetkään, mutta silti. Kampaa käytän tasan otsatukkaani nykyään, hoitoaineet vien töihin ja tukan kuivuminen kestää kauemmin jopa näin vauvatakkuvaiheessa. Tuli muuten suihkukaappiin tilaa kun poistin hoitispurkit hyllystä! Nukun toistaiseksi huivi päässä, ettei rastat hankaudu toisiaan vasten ja tule sellaista variksenpelättipehkoa. Pysyvätkin paremmin kurissa yön ajan sillai.

Värjäsin eilen pehkoni tummemman punaiseksi, ihan siksi että ne jatkot on helpompi saada samaan sävyyn kun ei ole mikään mun oma jännä sekoitus vaan tietty purkki mistä väri on kotoisin. Torstaina tulee sitten jatkot. I can't wait! Ei näitä auki kauheasti nimittäin pidellä vielä, on sen verta lyhyet että näillä on oma tahto ja näytän dorkalta kun takut sojoittelee minne tahtoo. Rastoittamisessa meni oma tovinsa, ja vaikka tukkaa on vain puolessa päässä, takkuja on kuulemma koko pään edestä. Mutta arvashan sen, mun supertuuhee lettini... Tätä on valtavasti kaljuista huolimatta. Ja ei, sivusiilit ei häviä mihkään vaikka takkutukka olenkin.

See? Kyllä ne siellä on!
En ole tainnut oikeastaan koskaan aiheesta sen enempää puhuakaan, että olen haaveillut takuista jo hyvän tovin. En ole ikänä uskaltanut edes ajatella asian toteuttamista sen uskomuksen takia, että jos kyllästyy niin eessä on kalju. Joo, lyhyt tulee, mutta joku on saanut avattua polkkamittaiseksikin, niin ihan klani ei ole pakollinen. Rastat on muuntautuvainen kampaus, jota on aika jännä laitella pidempänä, saa väkerrettyä vaikka mitä solmujuttuja yms. Itsehän taatusti koristelen näitä jahka tosiaan tulee ne jatkot. Soudin ja huovin asian kanssa hyvän tovin. Nähdessäni jotkut hienot rastat fiilis oli että "joo, minäkin!", kun taas nähdessäni jonkin epämääräisen pehkon "nohyi, enn...". Kai sitä tajusi, että jos on luotettu tekijä ja hoitaa kampaustaan hyvin, niin rastatkin ovat siistit, eivätkä senoloiset että siellä asuu jotain elävää.

Samassa yhteydessä voin kumota pari muutakin myyttiä kuin tuon kaljujutun, jos joku nyt yhä miettii. Ensinnäkin, näitä voi kyllä pestä. Kunhan vaan antaa kuivua kunolla pesujen välillä. Kerran-pari viikossa yleensä. Itsehän pesin ihan aukinaista tukkaa sen kerran-pari viikossa (kihara ei rasvotu), joten omalla kohdallani ei muutosta tässä. Ja näin vauvatakkuvaiheessa kuivaa vielä suht nopeeta, että toistaiseksi sen kun pesen jos niin haluan. Suihkussa ja saunassahan voi käydä vaikka joka päivä, kunhan ei sitä pehkoaan kastele. Toiseksi, nää haisee vain, jos ei pese, tai jos pesee liikaa ja homehtuu. Rastat voi homehtua, jos ei anna pesujen/kastelujen välillä kuivua. Kolmanneksi, näissä ei pesi yhtään mikään sen todennäköisemmin mitä suorassa tukassakaan. Joku täikommuuni olisi kyllä vittumainen, sillä eihän tätä voi täikammalla aukasta. Mutta kyllä se täishampoo rastoillakin tehoaa. Niiden poisottaminen on vaan oma hommansa. Ja ei takkutukkiin täit tartu sen todennäköisemmin mitä suoraankaan. Vaikka pesis pehkonsa kolmesti päivänaikana normishampoolla ja harjais 100 vetoa tuntiin niin ei se täin olemassaoloon vaikuta. Kuten todettua näitä voi kyllä värjätä, tehdä about kaikkea mitä suorallakin tukalla. Luultavasti jaksan väkertää kampauksiakin erilailla, sillä nyt ylituuheessa tukassani on valmiit ositukset! Aina jos olen aiemmin jotain kampauksia yrittänyt niin hermo on mennyt hyvin äkkiä. Tukkaa liikaa ja peilin kautta vittumainen väsää. Ehkä läjäytän uutta kuvaa sitten loppuviikosta :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti