Siinä missä viime viikonloppu meni viihteillessä ja viikko töitä tehdessä, niin tämä viikonloppu ollaan oltu keskenämme ja lähinnä kotosalla. Kumpikin meistä oli töissä lauantain, mutta muuten ollaan rentouduttu Viikinkien ekan kauden parissa. Toista odotellessa <3
Käväisin myös puntilla, ja lähinnä ketutti kun tuntui koko Hervanta päättäneen saleilla samaan aikaan. Ajattelin aterioida ja sännätä lenkille tästä vielä. Vähän aerobistakin kehiin. Treenit kulkee, ja ruokavaliokin.. jotenkin. Sain pt poppoolta ruokavalio-ohjeet, mutta mun kronkelin herkkä masuni ei sitten sulattanutkaan settiä sellasenaan, vaan kuituja oli lisättävä. Onneksi sain suht vapaat kädet, kunhan makrot ja kalorit pysyy about siinä mitä he säätivät. Muutama hapankorppu kehiin ja masuni kehrää jälleen.
Ensiviikosta tulee jälleen iltaduunivoittoinen, heti huomenissa menee sitten kasiin asti. Tiistai-torstai väli niinikään kuuteen tai seiskaan. Iltavapaa? mikä se sellainen on? Miinuspuolena tässä iltavoittoisessa työssä on se, että en juuri jouda ystäviä tapailemaan. Kun viimein pääsee duunista kuuden-seiskan maissa, juteltuaan asiakkaille koko päivän, ihan vihoviimenen juttu mitä haluaa tehdä on sosialisoida vähän lisää. Läyskyttää kuulumisistaan vähän lisää, olla seurallinen vähän lisää.
Kun pääsen duunista, haluan olla itsekseni ja hiljaa. Harva istuu kotimatkalla edes täydessä bussissa viereeni, taidan näyttääkin siltä että "Puhu mulle niin puren pääs irti!" Sitä haluaa olla ilman velvoitetta viihdyttää ketään tai puhua kenellekään. Puoliso ymmärtää tämän, ja toivon ettei kukaan ystävä loukkaannu jos en nyt heti juokse solmimaan kahvitteluhetkiä, ryyppäjäisiä tai shoppailureissuja kun ehdotetaan. Rakastan ystäviäni ja on aina ihana nähdä, mutta asiakaspalvelijan ja yrittäjän duuni on uuvuttavaa. Enimmäkseen henkisesti. Olen paikoitellen aika erakko. Päästän lähelleni vain kissat ja Puolison.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti