Come With Me Now

No eipä se M-Room -mies sitten soitellut, että edelleen puhelua odotellessa. Mikäli ei kuulu, soittelen ensiviikolla jälleen perään. En luovuta!

Mutta mä niin arvasin! Ex-pomo poikkesi liikkeelläni tänään. Ja haluaa puhua kanssani jostain uudesta diilistä. Haluaisi kai minun vetävän tuntinsa heinäkuussa, mutta en usko hetkeäkään etteikö ehdottaisi jatkoa. EIEIEIEIEI! Se ei pysty maksamaan mulle tunneista niin paljoa, että suostuisin. Että haluaisin vaihtaa asiakkaani tuntien pitoon edes heinäkuussa. Jatkosta en halua edes kuulla! Ja hyvin epätodennäköistä että suostuisin edes heinäkuuksi, en vain halua! Pidän just ne tunnit mitkä on etukäteen sovittu, en mitään muuta. Piste.

Puoliso jäi kesälomalle, ja on vähän outoa kun toinen on kotona. Mutta mukavaa. Se lähtee tänään työporukalla pippaloimaan, itsehän pidän "tyttöjenillan": minä + kissat. Katson läjän Once upon a time -sarjaa ja rentoudun. Joo, juutuin tuon sarjan pariin sitten kuitenkin. Visuaalisesti paikoitellen aika ruma, mutta juonellisesti viihdyttävä sarja. Nähdessäni sarjan ihmissudet en tiennyt itkeäkkö vai nauraa, sen verran visuaalisesti onnetonta settiä. Tuli animaatiosta mieleen paikoitellen kasariklassikko Labyrinth :D Olen kohta kuitenkin tuijottanut viimeiset kaksi kautta viikkoon, ja pian olen jumissa neljännen kauden odottelussa.

Joo, eikö mun elämä olekin jännää taas? Päivystän puhelinta ja jauhan telkkarisarjasta xD

Vankilani

Uaaa.. Soitin tänään työpaikan perään. Tyyppi sanoi, että sillä on tänään vielä yksi haastattelu, ja soittaa tai mailaa sitten tänään tai huomenna. Nyt pisti jännittämään. Luulenpa, että menee taas näin: Soitto = työpaikka. Maili = ei työpaikkaa. Tällä viikolla siis pitäisi selvitä että miten käy. Huuh.. Kyllä voi pientä ihmistä jännätä.

4 Käskyä

Huu. Pari kuukautta enää. Kirjallisia hommia on koululle iso läjä, tilaa pitää siivota ja paljon, mutta loppu lähenee!

Koulun meno sinänsä on ihan naurettavaa. Oppilaat juttelee mulle yhtä sun toista, ja ei voi kuin pyöritellä päätään ja kiittää itseään siitä, että en ole enää palkkalistoilla. Ihme jos niillä on kohta enää yhtään kampaamo-opea, sen verran paljon tuntuu Kollega saavan läjää niskaan. Ennen meitä oli sentään kaksi, joille pystyi huutamaan. Nyt se raukka on yksin ottamassa kaiken paskan vastaan.

Ensinnäkin, edelleenkään koulu ei pidä lupauksiaan asioiden suhteen, esim. Enkunmatka. Paperillekin alussa laitettu, että enkunmatka tulee, ja yht äkkiä teksti poistetaan netistä ja väitetään, että ei mistään tollasesta ole ollut koskaan puhettakaan. Onneksi tytöillä oli se paperi tallessa, joten pitkin hampain koulu suostui enkunreissuun.

Tutkintotilaisuudessa huudetaan Kollegalle kaikkien edessä, pakotetaan oppilaita poikkeamaan näyttösuunnitelmasta ja hoetaan että "kyllä mä osaan, mutta ostaatko sä?"... Juupajuu. Puhumattakaan siitä, että jokunen vuosi sitten mut ja Kollega pakotettiin tekemään joidenkin oppilaiden kirjalliset näyttötyöt. Jos oppilas ei osannut/viitsinyt tehdä, niin meidän piti ne tehdä muka "esimerkkinä", kunhan menee läpi.

Nyt mun kesän yritystaloustunnit, voi jösses. Tunteja on tuplasti enemmän mitä ennen, ja mun pitäs sitten kaikkeen keksiä jotain asiaa. Valitin aiheesta jo kolmesti, että liika tuntimäärä ei palvele ketään. Oppilaat menee sekaisin ja multa loppuu aiheet. Mutta ei, työt ovat melkeen valmiit ja mulla ois tunteja vielä 5 x 5 jäljellä. Ei niin mitään järkeä. Pitäsköhän tehdä raju temppu ja näyttää joku muka yritystalouteen liittyvä leffa, kuten Wolf of Wall street tms? Ei hajuakaan mihin tuhlaan noin monta tuntia. Normina tollai tuntimäärä on kaikki tunnit mitä yhelle ryhmälle pidetään. Nyt on jo takana tollai määrä! Tosi laadukasta opetusta joo, kun tunteja on liikaa ja ope joutuu siksi poikkeamaan aiheesta.

Teurastaja

Hihi. Saatoinpa tekaista itselleni vähän lisää takkujatkoja <3

Projekti on kesken, vielä pitäisi kiinnitellä loput 11 takkua. Jahka värjään ne eka. Aitotukkaa, itse takutettuna. Nyt on piiiitkät rastat <3

Työpaikasta ei ole kuulunut mitään. Soittelenpa maanantaina perään, viikko on itsellä se raja, että kehtaa kysellä perään.

Huomenna olisi töitä, mutta pitää sitä vähän mennä kelistä nauttimaan. Ulos ->

Kuoleman Päivä

Noniin. Yhdeksän tuntia istuttu junassa, ja viimein kotona.

Minulla oli siis kaksi kappaletta työhaastatteluja Oulussa lauantaina, ja siksi otin perjantaina töiden jälkeen junan kohti Oulua. Menomatka oli pendolinolla, ja ihme tapahtui, VR oli 30 min etuajassa! Puolison Vaimoke oli vastassa, ja istuttiin iltaa kevyen iltapalan kera heillä.

Lauantaina oli aamusta ensimmäinen haastattelu, se M-Room -paikka. Ja mua jännitti. Paljon. Liikaa. Kahvikuppi tärräsi käsissä kun jostain syystä olin ihan hermona. Ja oma lisämausteensa oli siinä, että se haastattelija/mahdollinen tuleva pomo oli ihan järjettömän hot. Todella Kuuma Mies! Ole siinä sitten oma ittes ja koita rentoutua kun toinen on vielä kaikenpäälle hurjan hyvännäköinen. Suoriuduin kuitenkin koeleikkuusta mielestäni ihan jees. Kun koeleikkuu oli ohi, mun jännityskin vähän laukesi ja tultiin tyypin kanssa juttuun varsin mainiosti. Mulla saattaa ehkä olla mahdollisuuksia. Ehkä.

Haastattelujen välissä oli aikaa, joten suunnattiin Kälyn kanssa ensin kirppiskierrokselle ja siitä kiinalaiseen buffaan. Kirppis oli jäätävän iso, olin taivaassa. Löysin parit vaatekappaleet, arskat ja Puolisolle Eläkeläisten paidan. Toinen haastis meni ihan mukavasti, en edes jännittänyt. Mutta ne ilmoittaa päätöksestään tosi myöhään, vasta joskus juhannuksena, joten en voi odottaa siihen asti. Ellen saa tuota M-room paikkaa, niin otan sen Cm-hiustalon paikan täällä Tampereella. Jos ne jussina soittaa että saan tuon toisen duunin, niin ellei soppareita ole kirjoitettu niin katotaan teenkö paskat. Saa nähdä. Mutta edelleen haluan tuon M-Room paikan kovin paljon.

Haastisten jälkeen suunnattiin Muhoksen kautta Vaalaan moikkaamaan appivanhempia ja Puolison Veljiä. Juotiin kahveet ja turistiin mukavia, ennen kuin ajeltiin takaisin Ouluun. Oulussa tehtiin vähän grillisafkaa, nautittiin juomia ja seuraan liittyi pari Kälyn ystävää. Iltaa jatkettiin lähibaarissa, joka oli ihan hauska karaokepaikka. Kiinalainen rafla päivisin :D

Aamusta hyppäsin väsyneenä taksiin ja rautatieasemalle. Juna lähti ysiltä, ja ekat pari tuntia meni ihan nukkuessa. Joku neljän tunnin yöunien jälkeen uni tuli hyvin jopa junassa. Nyt olo on vähän koomainen. Aivan kun olisin aloittanut matkan eilen, ja tänään olisi seuraava päivä. Ei oikeen osaa ajatella, että lähdin tosiaan matkaan tänään aamusta. Aivan kun olisi eilen aloittanut matkan.

Nyt on myös perinteinen maanantaivitutus tuloillaan. Viikonloppu oli kiva, ja Oulu oli puhdasta rakkautta. Puolisoa oli kova ikävä, joten siksi paluu oli iloinen asia, mutta muuten olisin voinut jäädä sinne vaikka heti! Ja jostain syystä, aina kun viikonloppu on ollut ihan huippu, maanantai on kuin isku vasten kasvoja! Tahdon takas Ouluun! En halua mennä huomenna töihin, en halua vetää liian isoa läjää tunteja koko vitun viikkoa ja tehdä superpitkää päivää. Haluan eroon tästä paskasta! Mutta se paska pitää suorittaa alta pois, jotta voi rakentaa uutta. Eikä se marisemalla muutu, töihin on mentävä ja koululla on tunnit pidettävä. Jos vain saisi tämän ajatusmallinsa käännettyä positiivisemmaksi. Jos se arki vituttaisi vähemmän, jos sitä ei miettisi koko ajan miten perseestä tilanne on. Keskittyisi positiiviseen, koittaisi edes löytää joka päivästä jotain hyvää sen sijaan että laskee päiviä ja hokee mielessään että miten vituttaa. Yleensä olen aika positiivinen tyyppi, ja uskon tasan siihen että sitä saa mitä tilaa. Jos tässäkin asiassa keskityn negatiiviseen, niin aika harvinaisen perseet 2.5 kk tulee taatusti olemaan! Jos vaikka kuitenkin vois oppia jotain niin ei olisi ihan niin kidutusta tämä loppuaika?

Shuttle to Venus

Oi iloa. Ouluun on lauantaiksi toinenkin työhaastattelu. Laitoin ilmoituksen erääseen nettisivuun, jossa aiheena on nimenomaan kampaamoalan työntekijöiden ja työnantajien kohtaaminen. Oulusta eräs kampaamo ottikin yhteyttä, ja sovittiin treffit lauantaiksi. Kyseessä olisi kampaamopuoli, jossa olisi mahdollista lisäkouluttautua ripsiin, kynsiin yms kivaan. Ainoa, että heillä ei suoranaisesti ole työntekijä haussa, vaan enemmänkin "hyville tyypeille on aina tilaa" -tilanne. Mikä siis arveluttaa sen vuoksi, että kai siellä on tarjota sitten täyspäiväistä duunia? En halua olla mikään satunnainen saikkelomittaja. No se selviää sitten lauantaina.

Tänään olisi edessä kasa pakkaamista. Vielä huomenna pitäisi muistaa ottaa töistä sakset matkaan. Lauantaina haastiksien jälkeen suunnataan Neittävälle Puolison perheen luo. Niin outoa mennä sinne ilman Puolisoa! Tyypit on kaikki mahtavia, mutta Puoliso on joka ikinen kerta ollut matkassa! Noh, kerta se ensimmäinenkin. On mahtavuutta kuitenkin käydä sielläkin. Anoppi on rakkautta. Ja heidän sauna. Ja ne ruuat! Sitäpaitisi, jos muutetaan Ouluun, niin ei taatusti viimeinen kerta kun menen yksin. Ja mikäli Oulu kutsuu, niin ostetaan auto. Nimittäin Oulu-Neittävä on 1 h ajomatka ja n. 90 km. Minne ei mene julkiset. Ensinkään. Juna aina toisinaan, mutta bussi? Ei sitten ensimmäistäkään. Pitää siis opetella ajamaan!

Alan olemaan aika täpinöissäni. Mä niin haluan duunin Oulusta! Haluan etsiä asuntoa, järkkäillä muuttoa sinne. Puoliso ei viitse hakea uutta duunia vielä, hakee sitten kun tietää että pääsenkö minä. Sillä mun tilanne on selkeä, Puolisolla on kuitenkin irtisanomisaika, ja mun tulot ovat miinusmerkkiset. Eli sen tienestit on oltava ihan viimeiseen asti, muuten ollaan kusessa löysin sitten duunia tai en. Toistaiseksi riittää Oulussakin että toinen on töissä. Ja jos joku nyt pyörittelee silmiään että meinaanko elättää Puolisoa kun se makaa himassa ja etsii duunia? No olen sille niin paljon pystyssä että sillä on varaa maata himassa 6 kk ennen kuin aletaan olemaan sujut. Onhan se käytännössä elättänyt mua kaksi vuotta, ja lainannut ison tukun rahaa. Ja mun velka sille koostuu nimenomaan vain ja ainoastaan tuosta lainatusta osuudesta, ei mistään vuokrista tai ruuista. Ja aikoo se töitä tietysti hakea, eikä suinkaan maata himassa. Mutta siksi en stressaa siitä, että saako se heti duunia vai ei. Sen verran paljon olen raha-asioissa oppinut, että mun tes:n mukaisella palkalla pärjätään ihan hyvin. Ei tulla rahoissa kierimään, mutta vuokraan, ruokaan ja laskuihin tulee olemaan rahaa.

Lopuksi musiikkinautintoa <3

Pakkomielle

Heti kun sain eiliset tunnit alta pois, vitutuskin laantui hieman. Ei ota aivoon ihan niin pahasti, mitä vielä maanantaina. Päätin myös ryhdistäytyä syömisten puolesta. Yhä sapuskointi etoo, mutta päätin että jos pakotan itseni syömään niin voin pakottaa sitten edes terveellisen ruuan kanssa. Ja tiedän, että kyllä tää taas pian ohi menee ja ruoka alkaa maistumaan normaalisti. Sitä odotellessa ei tarvi mättää, sillä ei minun tee mieli epäterveellistä paskaakaan, etoo yhtä lailla.

Ylihuomenna olisi lähtö Ouluun ja työhaastatteluun. Jännittää. Olen optimistinen ja uskon saavani paikan, mutta jännittää silti. Toivottavasti päättävät nopeasti. Haluan jo järkkäillä asioita kohti Oulua. Siihen mulla riittää motivaatio! Koululla entinen Pomo ei tahdo millään uskoa, että olen oikeasti muuttamassa Ouluun. Olen aivan varma, että se olisi kohta tarjoamassa mulle taas jotain työtä tms. Niin se on aina tähän asti tehnyt. Nytkään se ei ole tehnyt elettäkään löytääkseen yritystalouteen toista opea. Pomon ilme oli aika mielenkiintoinen kun sanoin meneväni Ouluun haastatteluun. Kai se sille kohta valkenee, että olen tosissani. Sen tiesin kyllä koko ajan, että jos haluan tosissani koulusta eroon, sama kaupunki ei hetkeen tule kyseeseen. Olen hyvä diili niille. Yritystaloudet kahdelle ryhmälle, kampaamopuoli ja maskeeraus samassa paketissa ja sangen edullisesti. Saattaa joutua korvaamaan mut kahdellakin uudella opella. Mutta enää en ole heikko ja anna periksi. Mun open urani on niin ohi!

Pitää perjantaiksi tehdä kasa valmisteluja. Pestä ja valmistella työhaastatteluvaatteet. Pakata kaikki muu tarpeellinen. Järjestää todistukset yms. paperit kuntoon, siirtää yksi asiakas.... Tekee oman lisänsä kun pitäisi olla jotenkin edustava ja fiksu, eikä mene vaan Puolison perhettä tapaamaan. Mutta ootan tota Oulunreissua ihan siitäkin syystä, että näen Puolison Veljen & vaimokkeen. Ihania tyyppejä <3 Luvassa taatusti hauskaa.

Porttikielto Taivaaseen.

Maanantai on jälleen täällä, ja vapaaviikonlopusta huolimatta vituttaa ihan kunnolla. Ei huvita työt sitten yhtään. Ainoastaan järki esti minua hylkäämästä asiakkaan nettivarausta. Koitan kovin muistuttaa itselleni, että oikeasti pidän työstäni. Se vain kun odottaa jotain tiettyä ajanhetkeä kuin kuuta nousevaa, niin jokainen päivä on suoranaista kidutusta. Muistutan itselleni myös siitä, että tämän kuukauden jälkeen opetustuntejakin on läjä vähemmän. Yhteistyö koulun kanssa on yksi suurimmista ärsytyksen aiheista. EN HALUA!

Pt projektiakin on vielä kuukausi jäljellä, ja arvaa kiinnostaako. Sali on itselle rakas harrastus, ja järkikin sanoo, että tässä kohtaa pitäisi inhoni koulua kohtaan unohtaa, itse oppilaat ovat ihania ja ennen kaikkea kyseessä on oma terveys. Olin viikonloppuna viihteelä peräti alkoholin kanssa, ja ihan tietoinen päätös nauttia jokunen lasillinen, vaikka aiemmin vannoin alkoholittomuuden nimeen. Turhauduin. Syön jälleen about mitä sattuu, koska minua ei vain kiinnosta. En taas tajua mikä minua oikeen vaivaa. Ruokapuolelta ei maistu taaskaan mikään. Ei siis niin mikään, ajatus mistä vaan syömisestä etoo niin että oksettaa. Syön mitä vaan alas saan. Olen tainnut täällä ennenkin mainita, että näitä kohtauksia tulee toisinaan. Viimeksi talvella joskus. En ymmärrä mistä se tulee, nyt sattuu vain vitutus muista asioista tähän samaan syssyyn, ja kombinaatio on aikamoinen. 

Tiedän kyllä, että aika kuluu sitä hitaammin mitä enemmän sitä ajattelee. Pitäisi ottaa päivä kerrallaan, syödä terveellisesti ja liikkua, nauttia keväästä ja sietää se fakta, että joudun olemaan tekemisissä koulun kanssa vielä vajaa 3 kk. Ei se sillä muutu, että märisen asiasta. Mutta ei. Vituttaa silti. Ajatuskin, että edessä on kahdet tunnit puistattaa. Odotan perjantaita ja Oulun reissua, mutta se on laiha lohtu kun kidutusta on jäljellä vielä vajaa kolme kuukautta. 

Ja tämä projekti.. ei huvita raahautua salille. Ei huvita syödä oikeastaan mitään, nälkä on pakollinen paha joka pakottaa pistämään suuhun edes jotain. Etoo niin mättö kuin terveellinenkin. Ärsyttää ajatus, että pitäisi liikkua ihan pakostakin. Järki sanoo, että jos söisi terveellisesti ja liikkuisi, olo varmasti paranisi. Vitutuskin voisi vähetä. Mutta tunnepuoli menee eri fiiliksillä. Jos vedän projektin lopun läskiksi, teen siinä samalla itsestäni typerän. Välitänkö? En. Pitäisi välittää, mutta ei kiinnosta. Ihan sama. Hitto kissakin huomaa että emännällään on joku vialla. Tara on ollut koko aamun luonani, puskenut ja tarjonnut rakkauttaan. Tullut syliin ja kehrännyt. Ja Tara on kahdesta kissastani se, joka ei yleensä moista tee.

Ja viikonloppu itsessään meni mukavasti. Perjantaina olin Caratran kanssa kävelyllä. Ilman ystävää en olisi taatusti tehnyt mitään liikunnallista, mutta ystävät ovat ilo, ja kävely oli tosi mukavaa kun oli seuraa. Olin lauantaina ystävien kanssa terassilla Telakalla parilla. Siirryttiin siitä Sohoon syömään ja kaverille Kalkuun grillailemaan ja euroviisuja tuijottamaan. Eilisen vietin Puolison kainalossa kotosalla. Eli viikonlopulla ja vitutuksella ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. 

Ei nyt sinänsä yllätys että tänään musta mieliala iski ihan kunnolla. On sitä ilmassa ollut jo viimeviikolla. Ei se ruoka ihan viimeviikollakaan maistunut, ja luulenpa että vapaa viikonloppu ja ystävät olivat ainoat asiat joka tämän mielialan piti poissa.

Kai sitä pitäisi edes yrittää ottaa itseä niskasta kiinni. Syödä ohjeen mukaan, keskittyä siihen käsillä olevaan päivään, mennä edes kävelylle jos sali ei houkuta. Hakea päivästä jotain positiivista. Negatiivisuus ruokkii itseään ja sitä saa mitä tilaa. 

Ookoo. Päivän positiivinen ajatus: tänään ei ole opetustunteja.

Hmmmmm...

Tässähän kävi just niin miten pelkäsin. Sain sen Cm-hiustalon paikan.

Iloinen asia sinänsä, mutta keljutti sanoa että joo oon innoissani mutta silti haluun tsekata toisen mestan kanssa. Juupajuu. Ihme että yleensä suostuivat pitämään mut "listalla". Noh, onpahan duunipaikka, mikäli Oulu ei tärppää. Turvallisuushakuinen minä olisi halunnut sanoa että JOOOO! Mutta kuuntelin itseäni ja päädyin riskiratkaisuun ja sanoin totuuden. Toivottavasti en saa ens viikolla puhelua tuolta että unoha koko juttu. Kuitenkin, nyt minulla on työpaikka tiedossa. Soitan Oulun jälkeen, että miten on. Toivon, että Oulu ei viivyttele päätöksessään minun suhteen. Sillä jos saan sen Oulun, meen sinne. Ellei siinä ole jotain tosi pahasti vialla. Varmaan joku ainoa kerta kun työpaikan aikainen ilmoitusaika on huono asia! Jotenkin oon tottunut että duunipaikat venyttää päätöstään.

On myös vähän kusipää olo. Toiset on kuukausitolkulla työttömiä, itellä ois jo duuni tiedossa, enkä siltikään sanonut heti että "Juu, loistavaa!" Mikä hiivatti mua oikeen vaivaa?

Pyhä Maa

Takana kaksi työhaastattelua, yksi edessä. 

Tiistainen haastattelu oli aika... jännä. Minähän siis hain Lielahteen avattavaan parturiliikkeeseen. Haastattelija taas tuntui haastattelevan minua ihan eri hommaan! Kyseli kampaustaidoistani yms. naisten tukkajutuista. Valitteli elokuista aloitusajankohtaa, kun tarve olisi kuulemma heti kesällä. En sitten kehdannut sanoa, että enhän minä kesäkampaajaksi edes hakenut. Nainen sanoi kuitenkin säilyttävänsä tietoni, kun eihän sitä ikinä tiedä vaikka tarve olisi myöhemminkin. No, otin sen harjoitteluna tulevaa varten. 

Eilen oli sitten Cm-hiustalolle. Piti olla ryhmähaastattelu, mutta muut ryhmäläiset olivat sumplineet eri ajankohdan, ja olinkin yksi ja ainoa. Haastattelu itsessään meni ihan kivasti. Kaverin tukanleikkuuseen meni ihan liikaa aikaa, mutta mua jännitti, paikka oli vieras ja säätämiseen meni ylimääräistä aikaa. Haastattelija sanoikin huomanneensa jännitykseni ja että ymmärtää. Oma fiilishän oli vähän vastaava kuin että olisi tutkintotilaisuudessa jälleen. Joku vahtaa sun jokaista liikettä arvioiden. Jos tämä paikka johonkin kosahtaa, niin niinikään siihen ajankohtaan. Tuollakin olisi tarve kesälomittajille. Mutta hyville tyypeille on kuulemma tilaa aina myöhemminkin. Lupaili ilmoitella perjantaina. Leikkaus ei ollut virheetön, mikä hieman vituttaa. Pitääkin olla tällai hermoheikko jännittäjä. Noh, tämäkin oli loistotreeniä ensiviikkoa varten. Oulussa on vieras malli, vieras kaupunki, vieras ympäristö ja toivon, että eilisen jälkeen voin mennä tuonne jokseenkin rennosti. 

Ensiviikon perjantaina suuntaan duunista kohti Oulua. Puolison Veli vaimokkeensa kanssa lupaili olla vastassa. Tyypit on ihania, lupasivat viedä mut myös haastattelupaikalle ja sunnuntaina asemalle. Olen kaksi yötä, sillä sain alennusjunalipun sunnuntai aamuun. On muuten jännä, että bussilla Tre-Oulu kestää parhaimmillaan 13 h. Kiva että voi matkata about Japaniin asti samassa ajassa. Juna on kiva, siinä on ravintolavaunu! Puoliso jää kotio, sillä on päivystys ja tää mun reissu nyt on yksinomaan tota haastista varten. Mitä teen jos saan huomenna tietää saaneeni Cm-hiustalon paikan ja mulla on M-room haastis vasta viikon päästä? En tiedä. Kai olen rehellinen, että haluan käydä tuolla haastattelussa ennen kuin vastaan. Veikkaanpa naisen ymmärtävän. En halua hyväksyä mitään ennen Oulua, mutta en halua myöskään kieltäytyä siltä varalta, että Oulu ei natsaakkaan. Asetan aika paljon tuon Oulun varaan. Ei ehkä pitäisi, jos jokin tuntuu liian täydelliseltä ollakseen totta niin yleensä se on sitä. Mutta ensiviikkoa odotellessa.

Mulla on peräti vähän ohjelmaa loppuviikoksi. Huomenna pitäisi mennä Caratran kanssa kävelylle, ja lauantaina terassille parin kaverin kanssa. Itsehän kolailen, mutta voi sitä kolankin kanssa terdellä istua. Mörkö kaivautuu kolostaan kohti sosiaalista elämää, kevät on tosiaan täällä!

Tässä vielä tän hetken suosikkibiisini piristämään torstaita. Turmion Kätilöt <3 <3 

Meme

Vastaa seuraaviin kysymyksiin pelkästään kuvilla. Kuvat voivat olla itseottamiasi [ ] tai Googlesta kopioituja [x]. Vastaa jokaiseen vain yhdellä kuvalla - ilman selityksiä.

Lempiväri

Lempi tavara

Lempibändi

Lempi elokuva

Lempinäyttelijä

Lempi tv-sarja

 Lempiruoka

Lempijuoma

Lempi vuodenaika

Lempikauppa

Lempi vaatemerkki

Lempi peli

Lempi harrastus

Lempikukka

Lempipaikka

Lempityyli

Lempi radio- tai tv-kanava

Exited.

Huu. Nyt pisti jo jännäämään. Laitoin Oulun M-roomiin tänään avoimen hakemuksen. Puoli tuntia sähköpostin jälkeen tuli puhelu, ja haluaisivat minut haastatteluun. Nopeaa sanon minä. Nyt sitten otan siis suunnakseni Oulun ensiviikolla, menen la 17.5 haastatteluun & koetyöhön. Enää pitää löytää yöpaikka. Tai siis rukoilla ja toivoa, ettei Puolison Veljellä ole ihmeellistä tekemistä silloin, vaan että saisin bunkata heillä. Muuten joudun Ouluun aamuyö viidestä. Ajamaan en lähde! Naureskelin jo ajatukselle, että jos jää yöpaikka saamatta ja olen Oulussa keskiyöllä, niin voin mennä baariin humaltumaan :D "Nii mulla oish she haasthattelu..." xD

Tänään on haastattelu nro 1, Tampereelle parturiin. Huomenna on niinikään Tampereelle, parturi-kampaajaksi. Ensiviikon la sitten tuo Oulu. Ja näistä mä niin haluan ton Oulun paikan! Se tyyppi puhelimessakin vaikutti huumorintajuisen symppikseltä. Tosin se oli haastattelijakolmikon ainoa mies, ja miesten kanssa olen aina tullut jotenkin paremmin juttuun. Ei siinä, panostan tämän päivän ja huomisen haastatteluihin ihan yhtä paljon, sillä tarvitsen työpaikan. Mielellään jostain näistä kolmesta.

Muuten viikkoni on sujunut normi merkeissä. Töitä, liikuntaa, työnhakua ja lopetusasioiden järkkäilyä. Laitettiin asuntohakukin Tampereelle vireille, sillä muuttaa on pakko joka tapauksessa. Mutta jos nyt sais ton Oulun duunin, niin sitten muutetaan toi koskemaan Oulua.

Yay

Jee, huomennakin on työhaastattelu. Josko jompi kumpi sitten tärppäisikin :)

Lol

Ootteko lukenu näitä palautteita? Gummi bears from hell :D

Gummi Bears from Hell

En voi lakata nauramasta :D :D

Endless Rain

Hohoho. En kehtaa lesoa Facessa, mutta täällä voin: Vappuaamu klo 9.45 ja olen krapulavapaa. Ei huonoa oloa, janotusta, väsymystä tai suolahimoja. Eihän mulla krapulaa ole ollutkaan tän vuoden puolella, mutta aina se pienikin juominen jotain jälkiä jättää. Joo oon kusipää kun haluan lesoa hyvällä olollani silloin, kun 90 % Suomen nuoriso- ja aikuisväestöstä potee kankkusta.

Eilinen oli ihan samanlainen keskiviikko kuin kaikki muutkin. Pt-pojat kielsivät tän muutosprojektin myötä multa loppuajaksi kaiken viinan ja mätöt, pienissäkin määrin. Ei yhtään skumppalasia, eikä sitä kuuluisaa yhtä pientä kakunpalaa mikä ei muka merkkaa mitään. Olisi kai muuten laittikolan kanssa voinut jonnekin mennä, mutta raharaharaha. On niin paljon edullisempaa pysyä kotosalla ja viettää vain koti-ilta. Eräs facetuttu kanssatreenari valitteli, että saa kommentteja "sun vappu menee pilalle". Ööh, Vappu tulee joka vuosi. Yhtä varmasti kuin Juhannus, Halloween, Joulu ja Uusivuosikin. Ja se että ryyppääkö ja mättääkö vai ei, ei muuta sitä päivää yhtään mihinkään. Mun vappu ois mennyt pilalle jos oisin juonut tai mässännyt. Aika monta vapputoria on mennyt pilalle sen takia, että oma olo ei ole kestänyt julkisilla paikoilla kulkemista. Paras vappu aikoihin! Viimevappunakin nakotettiin rautsikalla taksijonossa aamuyöstä, unirytmi meni perseelleen kun nukkui kahteen ja seuraavana päivänä itketti se rahanmeno. Tää on oikeasti niin parasta.

Oli muuten hauska käydä kaupassa ruuhka-aikaan eilen ruokaostoksilla. Meidän kärryssä kun oli sitä vähärasvaista jauhelihaa ja kanaa, paljon kasviksia, juureksia, maitorahkaa, marjoja, raejuustoa.... Verrattuna about kaikkien muiden ostoksiin. Kassatyttökin vähän katsoi että Ookoo, erilaiset vappueväät :D

Puoliso on niin paras mies ikinä. En rajoita sen juomisia tai syömisiä, mutta sekin jäi kotiin mun kanssa. Se osti kaljaa, mutta jätti herkut kauppaan. Se ei ole kertaakaan valittanut, että olisin tylsä tai ikävä kun en syö tai juo jotain tai halua mennä jonnekin. Puoliso ei koskaan ehdottele jotain herkkuja ja inise, kun en halua ostaa. Parhautta <3

Nyt sitten ajatusvuodatusta. Lukekoot ken jaksaa.