Tänään olisi edessä kasa pakkaamista. Vielä huomenna pitäisi muistaa ottaa töistä sakset matkaan. Lauantaina haastiksien jälkeen suunnataan Neittävälle Puolison perheen luo. Niin outoa mennä sinne ilman Puolisoa! Tyypit on kaikki mahtavia, mutta Puoliso on joka ikinen kerta ollut matkassa! Noh, kerta se ensimmäinenkin. On mahtavuutta kuitenkin käydä sielläkin. Anoppi on rakkautta. Ja heidän sauna. Ja ne ruuat! Sitäpaitisi, jos muutetaan Ouluun, niin ei taatusti viimeinen kerta kun menen yksin. Ja mikäli Oulu kutsuu, niin ostetaan auto. Nimittäin Oulu-Neittävä on 1 h ajomatka ja n. 90 km. Minne ei mene julkiset. Ensinkään. Juna aina toisinaan, mutta bussi? Ei sitten ensimmäistäkään. Pitää siis opetella ajamaan!
Alan olemaan aika täpinöissäni. Mä niin haluan duunin Oulusta! Haluan etsiä asuntoa, järkkäillä muuttoa sinne. Puoliso ei viitse hakea uutta duunia vielä, hakee sitten kun tietää että pääsenkö minä. Sillä mun tilanne on selkeä, Puolisolla on kuitenkin irtisanomisaika, ja mun tulot ovat miinusmerkkiset. Eli sen tienestit on oltava ihan viimeiseen asti, muuten ollaan kusessa löysin sitten duunia tai en. Toistaiseksi riittää Oulussakin että toinen on töissä. Ja jos joku nyt pyörittelee silmiään että meinaanko elättää Puolisoa kun se makaa himassa ja etsii duunia? No olen sille niin paljon pystyssä että sillä on varaa maata himassa 6 kk ennen kuin aletaan olemaan sujut. Onhan se käytännössä elättänyt mua kaksi vuotta, ja lainannut ison tukun rahaa. Ja mun velka sille koostuu nimenomaan vain ja ainoastaan tuosta lainatusta osuudesta, ei mistään vuokrista tai ruuista. Ja aikoo se töitä tietysti hakea, eikä suinkaan maata himassa. Mutta siksi en stressaa siitä, että saako se heti duunia vai ei. Sen verran paljon olen raha-asioissa oppinut, että mun tes:n mukaisella palkalla pärjätään ihan hyvin. Ei tulla rahoissa kierimään, mutta vuokraan, ruokaan ja laskuihin tulee olemaan rahaa.
Lopuksi musiikkinautintoa <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti