Hohoho. En kehtaa lesoa Facessa, mutta täällä voin: Vappuaamu klo 9.45 ja olen krapulavapaa. Ei huonoa oloa, janotusta, väsymystä tai suolahimoja. Eihän mulla krapulaa ole ollutkaan tän vuoden puolella, mutta aina se pienikin juominen jotain jälkiä jättää. Joo oon kusipää kun haluan lesoa hyvällä olollani silloin, kun 90 % Suomen nuoriso- ja aikuisväestöstä potee kankkusta.
Eilinen oli ihan samanlainen keskiviikko kuin kaikki muutkin. Pt-pojat kielsivät tän muutosprojektin myötä multa loppuajaksi kaiken viinan ja mätöt, pienissäkin määrin. Ei yhtään skumppalasia, eikä sitä kuuluisaa yhtä pientä kakunpalaa mikä ei muka merkkaa mitään. Olisi kai muuten laittikolan kanssa voinut jonnekin mennä, mutta raharaharaha. On niin paljon edullisempaa pysyä kotosalla ja viettää vain koti-ilta. Eräs facetuttu kanssatreenari valitteli, että saa kommentteja "sun vappu menee pilalle". Ööh, Vappu tulee joka vuosi. Yhtä varmasti kuin Juhannus, Halloween, Joulu ja Uusivuosikin. Ja se että ryyppääkö ja mättääkö vai ei, ei muuta sitä päivää yhtään mihinkään. Mun vappu ois mennyt pilalle jos oisin juonut tai mässännyt. Aika monta vapputoria on mennyt pilalle sen takia, että oma olo ei ole kestänyt julkisilla paikoilla kulkemista. Paras vappu aikoihin! Viimevappunakin nakotettiin rautsikalla taksijonossa aamuyöstä, unirytmi meni perseelleen kun nukkui kahteen ja seuraavana päivänä itketti se rahanmeno. Tää on oikeasti niin parasta.
Oli muuten hauska käydä kaupassa ruuhka-aikaan eilen ruokaostoksilla. Meidän kärryssä kun oli sitä vähärasvaista jauhelihaa ja kanaa, paljon kasviksia, juureksia, maitorahkaa, marjoja, raejuustoa.... Verrattuna about kaikkien muiden ostoksiin. Kassatyttökin vähän katsoi että Ookoo, erilaiset vappueväät :D
Puoliso on niin paras mies ikinä. En rajoita sen juomisia tai syömisiä, mutta sekin jäi kotiin mun kanssa. Se osti kaljaa, mutta jätti herkut kauppaan. Se ei ole kertaakaan valittanut, että olisin tylsä tai ikävä kun en syö tai juo jotain tai halua mennä jonnekin. Puoliso ei koskaan ehdottele jotain herkkuja ja inise, kun en halua ostaa. Parhautta <3
Nyt sitten ajatusvuodatusta. Lukekoot ken jaksaa.
Joudun kyllä tekemään vähän päänsisäistä työtä itseni kanssa. Lähinnä sen asian kanssa, että millainen tyyppi oikeastaan olen, ja millainen haluan olla. Tän mun harrastuksen/projektin myötä on vain niin moni asia muuttunut, itsessäni nimenomaan. Esim. arvojärjestys. Ennen tällainen kotivappu olisi ollut kamalaa. Jos ei ollut bileitä mentävänä, koin olevani yksinäinen, jääväni jostain paitsi. Että menee hyvä vappu ja nuoruus ihan hukkaan jos ei ole juomassa ja ulkona. Jotenkin ajattelin että vain vanhukset istuu kotona, käy aamulenkeillä ja ovat selvinpäin kun viina on joskus maistunut liikaa. Halusin kovin myös tuoda ulkonäölläni jotain itsestäni esiin, goottia päästä varpaisiin, että varmasti tajutaan etten ole mikään tavis. Olisi ollut kamalaa, jos joku olisi luullut minua tavikseksi! Pitihän minut nyt gootiksi tunnistaa. Tai ainakin raskaamman musiikin ystäväksi, oi kauheeta jos joku olisi kuvitellut mun pitävänkin jostain Antti Tuiskusta. Ruoka oli kanssa sitten oma lukunsa. Koin että hyvä ruoka on elämän parasta antia. Että jos se (epäterveellinen) ruoka otetaan pois, niin mitä hauskaa sitten jää? Rasvaa, kermaa, pastaa, metukkaa, valkosta viljaa, hamppareita, karkkia, pitsaa.. niistä oli mun elämän parhaat hetket koostettu.
Nyt tuntuu vähän naurettavalle ajattelutavalle. Nyt kun en enää vuoteen ole ollut se humalahakuinen ja vähän huomiohakuinen tyyppi, en enää ihan tunnista itseäni. Mikä on minulle tärkeää? Millaista elämää yleensäkin haluan elää? Alallani on ulkonäkö tärkeää, joten miltä minä yleensäkin haluan näyttää? Joskus kun ihanteena oli vähän sellainen "luuta ja nahkaa" -kroppa, ihannoin niitä ylilaihoja goottityttösiä. Nyt saisin varmaan itkukohtauksen jos joku aamu heräisin supermarjo -luurankokropassa. Onko yllätys etten enää tunnista itseäni? Kaikki ennen nauttimani asiat liittyi jotenkin epäterveellisiin elintapoihin. Kun elintavat muuttui, samalla vaihtui nauttimani asiat ja arvojärjestys. En koe jääväni yhtään mistään paitsi jos en mene jonnekin ryyppäämään tai jätän juhlat väliin. Hamppariateria tekee oloni lähinnä tuskaiseksi, ei missään määrin ole elämän parasta antia! Ja se, että tunnistaako mut joku gootiksi vai luuleeko tavikseksi ei paljoa kiinnosta. Kai pitää tässä kohta tutustua uusiksi itseensä. On mullakin ongelmat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti