Kuoleman Päivä

Noniin. Yhdeksän tuntia istuttu junassa, ja viimein kotona.

Minulla oli siis kaksi kappaletta työhaastatteluja Oulussa lauantaina, ja siksi otin perjantaina töiden jälkeen junan kohti Oulua. Menomatka oli pendolinolla, ja ihme tapahtui, VR oli 30 min etuajassa! Puolison Vaimoke oli vastassa, ja istuttiin iltaa kevyen iltapalan kera heillä.

Lauantaina oli aamusta ensimmäinen haastattelu, se M-Room -paikka. Ja mua jännitti. Paljon. Liikaa. Kahvikuppi tärräsi käsissä kun jostain syystä olin ihan hermona. Ja oma lisämausteensa oli siinä, että se haastattelija/mahdollinen tuleva pomo oli ihan järjettömän hot. Todella Kuuma Mies! Ole siinä sitten oma ittes ja koita rentoutua kun toinen on vielä kaikenpäälle hurjan hyvännäköinen. Suoriuduin kuitenkin koeleikkuusta mielestäni ihan jees. Kun koeleikkuu oli ohi, mun jännityskin vähän laukesi ja tultiin tyypin kanssa juttuun varsin mainiosti. Mulla saattaa ehkä olla mahdollisuuksia. Ehkä.

Haastattelujen välissä oli aikaa, joten suunnattiin Kälyn kanssa ensin kirppiskierrokselle ja siitä kiinalaiseen buffaan. Kirppis oli jäätävän iso, olin taivaassa. Löysin parit vaatekappaleet, arskat ja Puolisolle Eläkeläisten paidan. Toinen haastis meni ihan mukavasti, en edes jännittänyt. Mutta ne ilmoittaa päätöksestään tosi myöhään, vasta joskus juhannuksena, joten en voi odottaa siihen asti. Ellen saa tuota M-room paikkaa, niin otan sen Cm-hiustalon paikan täällä Tampereella. Jos ne jussina soittaa että saan tuon toisen duunin, niin ellei soppareita ole kirjoitettu niin katotaan teenkö paskat. Saa nähdä. Mutta edelleen haluan tuon M-Room paikan kovin paljon.

Haastisten jälkeen suunnattiin Muhoksen kautta Vaalaan moikkaamaan appivanhempia ja Puolison Veljiä. Juotiin kahveet ja turistiin mukavia, ennen kuin ajeltiin takaisin Ouluun. Oulussa tehtiin vähän grillisafkaa, nautittiin juomia ja seuraan liittyi pari Kälyn ystävää. Iltaa jatkettiin lähibaarissa, joka oli ihan hauska karaokepaikka. Kiinalainen rafla päivisin :D

Aamusta hyppäsin väsyneenä taksiin ja rautatieasemalle. Juna lähti ysiltä, ja ekat pari tuntia meni ihan nukkuessa. Joku neljän tunnin yöunien jälkeen uni tuli hyvin jopa junassa. Nyt olo on vähän koomainen. Aivan kun olisin aloittanut matkan eilen, ja tänään olisi seuraava päivä. Ei oikeen osaa ajatella, että lähdin tosiaan matkaan tänään aamusta. Aivan kun olisi eilen aloittanut matkan.

Nyt on myös perinteinen maanantaivitutus tuloillaan. Viikonloppu oli kiva, ja Oulu oli puhdasta rakkautta. Puolisoa oli kova ikävä, joten siksi paluu oli iloinen asia, mutta muuten olisin voinut jäädä sinne vaikka heti! Ja jostain syystä, aina kun viikonloppu on ollut ihan huippu, maanantai on kuin isku vasten kasvoja! Tahdon takas Ouluun! En halua mennä huomenna töihin, en halua vetää liian isoa läjää tunteja koko vitun viikkoa ja tehdä superpitkää päivää. Haluan eroon tästä paskasta! Mutta se paska pitää suorittaa alta pois, jotta voi rakentaa uutta. Eikä se marisemalla muutu, töihin on mentävä ja koululla on tunnit pidettävä. Jos vain saisi tämän ajatusmallinsa käännettyä positiivisemmaksi. Jos se arki vituttaisi vähemmän, jos sitä ei miettisi koko ajan miten perseestä tilanne on. Keskittyisi positiiviseen, koittaisi edes löytää joka päivästä jotain hyvää sen sijaan että laskee päiviä ja hokee mielessään että miten vituttaa. Yleensä olen aika positiivinen tyyppi, ja uskon tasan siihen että sitä saa mitä tilaa. Jos tässäkin asiassa keskityn negatiiviseen, niin aika harvinaisen perseet 2.5 kk tulee taatusti olemaan! Jos vaikka kuitenkin vois oppia jotain niin ei olisi ihan niin kidutusta tämä loppuaika?