Beneath the blue

Hieno, hieno viikko. Tässä viikossa kun tuntuu olevan 2 perjantaita. Alkuviikko meni perinteiseen malliin, mutta pääsin sinne salille! Hieman yhä yskin, mutta sen verran vähän että olen innolla salilla jälleen. Liikunta antaa mukavasti motivaatiota syömisten tarkkailuun.

Niin, kalkuloin yhä kaloria. Tulen luultavasti vähän aina kalkuloimaan. Laihat tyypit, tai ihmiset jotka eivät ole ikinä laihduttaneet ei sitä tiedä, että pelkkä laihdutus riitä. Pahin on se painon pito. Jos en tarkkaile syömisiäni yhä, lihon taatusti takaisin. Vie vuosia saada keho tottumaan tiettyyn painoon, joten jos en laske kaloria niin taatusti mätän napaani enemmän ruokaa mitä pitäisi. Ainoa tapa minulle pitää homma hallussa on liikkua paljon, syödä terveellisesti ja laskea mitä syön!

Työelämässäni tapahtuu jännittäviä asioita. Sain hyvän mahdollisuuden, ja nyt katsotaan että saadaanko raha-asiat järjestymään niin, että voisin mahdollisuuden napata. Nykytilanteeni kun on vähän kaksijakoinen. Toisaalta yritys on minun, ja rakastan työtäni. Asiakaspiiri karttuu hitaatsti, mutta karttuu kuitenkin. Toisaalta olen vuokratuolisopimuksella, joten teen aika paljon hommia jonkun toisen liikkeen eteen! Jos siirryn tuolta, niin suurin osa asiakkaista jää tuonne. Mitä ikinä tilalle tekisin, se hyödyttää vain vuokranantajaani. Tila on toisessa kerroksessa, mikä hankaloittaa walk in -asiakkaiden löytämistä perille. Lisäksi, sopimukseni on suolaisen kallis! Minulle lupailtiin enemmän, mitä on tosiasiassa toteutunut. Asiakaspiiri piti olla olemassa, mutta itse olen joutunut joka asiakkaani hommaamaan. Piti olla tuotteet valmiina, mutta silti jouduin aluksi niitä ostamaan, koska työntekijää ei uskallettu potkaista pellolle ajoissa. Vuokraan piti kuulua jos jotakin, mutta olen about ainoa vuokratuolilainen joka mainostaa itse. Normina sen hoitaa kampaamon omistaja, eli vuokranantaja.

Aiemmin näin hyvänä asiana sen, että luon omaa kampaamoani mutta vuokratuolidiilillä. Nyt olen havahtunut että hommahan on kaikkea muuta kuin hyvä. En luo omaa kampaamoani, vaan luon sitä vuokranantajalleni. Jokin muutos on tultava, ja nyt selvitellään että jos sen mahdollisuuden saisi itselleen napattua. En kuitenkaan puhu siitä sen enempää vielä, etten manaa mahdollisuutta karkuun hihkumalla asiasta ennen aikojaan. Enköhän alkuviikosta pääse puhumaan asiasta sitten lisää. Sen luokan juttu kuitenkin kyseessä, että pitänee pistää taas opiskellen ja kertaillen tiettyjä juttuja, jotta en ole ihan toistaitoinen mikäli homma järjestyy.

Eilen kävin selvittelemässä mahdollisia työkuvioita ja moikkasin samalla Caratraa ja Namochania uudessa kodissaan. Oli ihan mukava pistää nenänsä ulos ja nähdä ystäviä. Puoliso on kipeänä, joten sain liikuskella yksin. Sillä on tänään lääkäri, ja katsotaan sitten että tuleeko kumppanille sairaslomaa vai miten on. Johan sekin on sairastellut hyvän tovin.

Viikonloppu ollaan kotosalla. Tiedossa on lähinnä siivoilua ja rauhallista oleilua, ja hyvä niin. Säästyy eurot ja Puolison terveys. Aikomukseni on järkätä kotia, käydä liikkumassa ulkosalla ja jatkaa makkaria. Pitäisi myös vähän koululle luentojuttuja hoitaa pois rästistä.

Call out my name

Mukavastihan se vappu meni. Istuttiin ensin iltaa Puolison työkaverin JJ:n luona, pojat saunoi ja me tytöt höpötettiin mukavia ja kateltiin youtubea tai telkkaria. JJ:n luota Iidesrannasta saatiin päähämme mennä keskustaan baariin. Kaikkialle oli ylläri ylläri kamalat jonot, mutta keskustan herkkukojun kautta annokset matkassa käveltiin sitten Semaforiin, jossa olikin maltillinen jono. Sema oli tuttu itsensä, paljon jengiä ja tällä kertaa kaiken ikäistä, ei ollut ihan niin Puuma-oloa mitä viimereissulla. Taksijono ei ollut maltillinen neljältä yöllä, mutta se eteni mukavan nopeaa ja ei tarvinnut edes odottaa mitenkään kauaa. Myöhäisestä kotiutumisesta johtuen ei sitten kyetty katselemaan Teekkareita tai Vapputoria, mutta eihän se teekkarien uitatus ole katselijalle se suuri jännitysnäytelmä.

Vappu sotki viikonpäivätajuani ihan kohtuullisesti, en ole vieläkään ihan viikoista tai päivistä perillä. Töitäkin on ollut, mutta saisi vaan olla enemmänkin. Raha on asia, josta en halua edes puhua. Mitä sitä puhumaan asiasta, jota ei vain ole?

Perjantaina pääsin viimein salille. Vähän valui nenä siinä treenatessa, mutta ajattelin vedota vaikka kukkiviin koivuihin jos joku olisi jotain russuttanut :D Huomaa, että en ole käynyt aikoihin treenaamassa, sillä tulokset vähän laski viimeisestä ja nyt on sitten kokovartalotreenin jäljiltä lahjakas kokovartalojumi. Noh, maanantaina paluu normaaliin salirytmiin, omaan 3-jakoiseen ohjelmaani ja siihen, että aina vain joku 3 kropan osasta jumii. 1-jakoiset from hell!

Eilen tuli piipahdettua Bub Kultaisessa Apinassa yksillä kavereita moikkaamassa. En ole tyyppiä nähnyt aikoihin, joten myöhäisestä ajankohdasta huolimatta suunnattiin Apinaan. Ei kuitenkaan jatkettu omaa makkaria pidemmälle, ja uni tuli tarpeeseen.

Ensiviikko niinikään aika rauhalliset asiat suunnitteilla. Makkari etenee, sain viimein loputkin tapetinrippeet irti, tai siis ne joihin yletyn.  Vielä pitäisi hinkata seiniä, Puolison repiä tapetit katonrjasta ja valmistella se seinä maalaamista varten. Jos vaikka joskus edes tulisi valmista. Koitetaan pitää rauhallista aikaa ihan rahasyistäkin, joka penni tulee tarpeeseen, eikä sitä tarvitse enää käyttää senttiäkään viinaan tai viihteeseen.

Niin ja tukka-asiassa päädyin takaisin punaiseen. Vaalea oli ihana, ja harkitsin sitä vaaleaa hiekansävyä, mutta tunnen itseni ja tiesin, että en minä jaksa niin hailakkaa väriä. En viihdy normaaleissa väreissä, vaan pitää olla jotain "rajua". Aivan platina, hehkuva punainen, täysin lila, sinimusta... Ei mikään luonnollinen, joten vaalea hiekka ei olisi kauaa mieltä lämmittänyt. Tummaksi en voi mennä, sillä en pääse siitä enää sitten eroon. Punaisessa viihdyin parhaiten heti vaalean jälkeen, joten I'm a redhead again.

Too much business

Tämä viikonloppu oli mitä rentouttavin. Yskin ja niistän yhä, mutta vähenemässä määrin. Ehkä tällä viikolla pääsisi salille jo ihan oikeasti. Puoliso päivysti, joten viikonloppu sisälsi vain yhden käynnin kaverien luona. Puoliso meni saunomaan, minä jäin kaverin kanssa leikittämään koiranpentuja. 8 viikkoiset pennut ovat muuten jotain tosi söpöä <3 Pitihän se katsoa myös Voice of finlandin finaali, koska Antti Railio <3

Lauantaina käväisin töissä ja solariumissa(!). Joo, en pidä edelleenkään rusketuksesta, enkä näe solassa sinänsä mitään järkeä, mutta kun solarium ja aurinko parantavat iho-ongelmia, ja minä nyt satun olemaan vähän näppyläinen tapaus. Parantelen solalla ikävää ihotilannettani, joka on ottanut ikääntymisestäni itseensä. Kosmetologi kuvaili lisääntyviä näppylöitä 30-kriisinä, tulee kuulemma tämän iän kanssa sellainen "teini-iho". No, kokeillaan solariumia. Lauantaina kävin myös kävelyllä luonnon helmassa. Löysin uusilta asuinsijoiltani mitä kivoimman lenkkireitin erään pienen järven ympäriltä.

Huomenna olisi vappuaatto, mutta sitä enemmän vituttaa lähinnä koulutunnit. Vedän yhä luentoja vanhalla työpaikallani, ja voi luoja miten haluan niistä eroon. Tarvitsen sitä rahaa, mutta on vituttanut perjantaista asti nuo tunnit. En vain pidä siitä puuhasta. En pidä narisevista oppilaista, joille mikään ei ikinä ole hyvin. Taaskin ryhmään mahtuu yksi hitonmoinen valittaja. Haukkui minut jo sähköpostissa, katotaan mikä odottaa sitten huomenna. Hierojaopet lupasivat puhua tytölle hänen huonosta asenteestaan, mutta katsotaan nyt miten meni perille.

Vappu? No ei olla suunniteltu oikeastaan mitään muuta kuin ruokaa. Puolison piti alunperin päivystää vappu, joten ei suunniteltu mitään. Kun päivystys sitten siirtyikin aikasempaan, ollaan oltu vähän pihalla että jaa, pitäisikö sitä tehdä jotain. Luultavasti vappu sisältää minulla hyvää ruokaa, Puolison, Teekkarien kastajaiset, vapputorin ja Beltanen. Mutta päätettiin sentään olla avoimia ehdotuksille, katsotaan jos jotain tulee eteen.

Jos torstaina sitten menisi pitkästä aikaa salille! Jos viimein tämä ärsyttävä yskä ja niistäminen loppuisi.

!!

Yay, Antti voittoon @ 4!

Aimitenniinoonfani?

The Cry

Ok. Saako itkeä?

Olen aina tykännyt eniten kaikista mahdollisista hiusväreistäni tästä vaaleasta. Nimenomaan tästä hopeablondista. Guess what? Olen allerginen sille vaalennusaineelle. Yay. Päänahka täynä nokkosrokkoa. Juu, olen kampaaja, mutta töissähän en moista huomaa, sillä käytän aina hanskoja. Aiemmin on hieman kutittanut, ja ounastelin tätä hetkeä. Tiesin, että herkistynyt olen, mutta toivoin voivani olla blondi vielä jonkin aikaa. Hanskat voivat pelastaa ammattini, ainakin toistaiseksi. Töissä en mitään allergioita ole huomannut. Onneksi, sillä rakastan työtäni. Tästä ihanasta blondistani joudun kai luopumaan.

Vituttaa  niin maan sanoinkuvaamattoman paljon just nyt. Otin allergialääkkeen, mutta tunnen paineen silmäluomissani, katotaan miten käy, kuinka turvonnut olen kohta. En halua värjätä muun väriseksi! En halua olla ruskea, punainen tai musta. Reipas kuukausi armonaikaa ennen kuin on keksittävä jotain muuta. Tämä oli pahin reaktio koskaan, aiemmin on tosiaan vain vähän syyhyttänyt. En tiedä uskallanko enää kokeilla. Ja kyllä, olen vaihtanut välistä aineita. Tämä nykyinen on se markkinoiden hellävaraisin vaalennusaine.

Ruskea olisi turvallisin, mutta tylsin. Musta on cool, mutta kyllästyn siihen kuitenkin, enkä voi tehdä sitä perkeleen värinpoistoa. Punainen oli tovi sitten ja pidin siitä kyllä. Mutta niin kirkas punainen mitä minä haluan saattaa niinikään vaatia aika ajoin vaalennusta. Ehkä joku hiekka onnistuisi. Lämpimät sävyt ovat out ihan auttamatta, sillä eivät sovi tähän ihoon. Hittovie, haluan olla vaalea!

Sick, twisted and mean

Alkaa tämä sairastaminen tympiä ihan toden teolla. Pää täynä räkää, jatkuvaa pientä kuumeilua, ääntä ei lähde ja kurkku on kipeenä. Yrittäjä kun olen, pakko mennä töihin aina kun asiakkaita on. Päivystämään en kykene, ja keljuttaa ajatella mitä ne mahdolliset ovelta kyselijät ajattelee. Eivät ainakaan tule uudestaan, kun kampaajaa näy kunnolla koko viikkoon. Tiedossa ei ole edes viikonloppuvapaata, vaan töihin mennään. Vaikka sitten särkylääkkeen voimalla. Noh, kosmetologikollega on toista päivää vatsataudissa. Onneksi minulla on "vain" flunssa.

Se vaan, että minulla on herkästi tulehtuvat poskiontelot, joten koska en pysty sairastamaan kunnolla, saan ihan taatusti poskiontelontulehduksen jälkitautina. Ja se kun kerran tulee, punkteerattava on. Mikään antibiootti ei siihen auta minun tapauksessani. Haluaisin jo kovin liikkumaan, salikäynnistä on viikko. Suorastaan näen kauniiden lihasteni surkastumisen ja vatsani läskistymisen, kun en jaksa edes kaloria vahtia. Sali olisi rakkautta, mutta toisaalta jo ajatus kuntopyörästä puistattaa. Enhän jaksa edes kirjaa lukea! Mieheni hoitelee kotihommia, vie roskat, siivoaa keittiötä yms, sillä hyvä että jaksan kokata. Ja kun jaksan, väliä siitä mikä olisi terveellistä tai taloudellista, teen mitä mieli tekee.

Siltikin, viime viikonlopun partyt olivat yhdet parhaista, ja vaikka se kannellapomppiminen herraseurassa toi flunssan, en kadu, vaan menisin pomppimaan sinne uudestaankin!

Rock 'n' roll

Oijoi mikä reissu. Oli ehkä mahtavin setti piiiitkään aikaan.

Kävin perjantaina töissä tekemässä parit asiakkaat, mutta lähdettiin jo iltapäivästä kohti Helsinkiä. Käytiin Kampissa sapuskalla ja alettiin talsimaan kohti Länsisatamaa ja Silja Europaa. Mitä nyt Puoliso sotki Eteläsataman ja Länsisataman sijainnit, ja päästiin vetämään vähän Helsinki-touria kävellen, mutta selvittiin lopulta paikalle ihan sopivaan aikaankin. Reissussahan meitä oli 24, joista tunsin tasan Puolison Veljen ja hänen avovaimonsa. Tyypit vaikutti kuitenkin jo ensihöpinöillä aika rennoilta ja mukavita.

Laivalla ei kauaa mennyt kun hyttipartyt käynnistyi, 24 tyyppiä jakautui aika mukavasti pariin hyttiin kun oikein tunki :D. Iltaan mahtui myös laivan klubi, tuli jorattua jalat kipeäksi ja halailtua uusia tuttavuuksia rutkasti. Itsehän olin viimeisten joukossa vielä partyamassa yökerhossa mr ja mrs synttärisankarin kanssa. Mr synttärisankari oli kyllä mitä mahtavin tyyppi! Lauantaina käväisin aamiaisella ja keräiltiin krapulaiset luumme porukalla hotellille. Koska pe-la yönä tulin nukkuneeksi noin 3 h, piti hotellilla vedellä päiväunet. Ravintolaan Scotland Yardiin siirryttiin viideltä, ja pakko kehaista paikkaa! Loistopalvelu, todella mahtava ruoka ja sietivät meidän remuavaa jengiä mainiosti. Kuvia tuli napsittua rutkasti usean kameran voimin ja tuloksia odotellaan faceen puolittain vähän kauhullakin :D. Ravintolasta mentiin Venus Clubille yökerhoilemaan paikan Vip-alueelle. Juomia oli todella reippaasti, ja palvelu oli mainiota.

Tuli sitten yökerhossa törmättyä yläasteaikaiseen koulukaveriin. En olisi ikänä tunnistanut, eikä hänkään minua, mutta tuli turistua random suomalaisen kanssa ja kappas. Small world, en ihan hevillä olisi uskonut törmääväni yläastetuttuihin Tallinnalaisessa yökerhossa. Yökerhossa osa hyytyi "jo" kahden maissa, mutta meitä oli jälleen muutama sitkeä sissi jatkamassa. Päädyttiin lopuksi meidän huoneeseen juttelemaan syvällisiä. Nukkumassa oltiin jälleen joskus viideltä. Selvisin aamiaiselle ja huoneet luovutettuamme piti raahata väsyneet olemuksemme terminaaliin. Laivalla istuttiin baarin puolella koko lössin voimin, ja nappasin tuliaisiksi levyllisen suklaata. Helsingissä haikeita hyvästejä, hieman ruokaa ja bussimatka Tampereelle. Nyt olo on epätodellisen surullinenkin. Takana ehkä yksi ikimuistoisimmista bileistä ever.

Victims, aren't we all

Neiti bloggari työympäristössä.

Nukuin sitten 10 h.. Piti aamusta mennä salille, mutta eipä siitä mitään tullut. Taisi väsyttää enemmän mitä luulinkaan. Nyt on vaan kovin pää pyörällä, aivan kun olisi päihteiden vaikutuksen alaisena tai kuumeessa. Great. No, työpäivään ei vaikuta onneksi.

Saatiin peräti eilen info, että tänään on töissä lämmönjakelu poikki. Tarkoittaen, että kampaamoni ei saa lämmintä vettä, tai lämpöä yleensäkään. Ei huvita pestä kylmällä vedellä, joten teen vain leikkauksia, jos asiakas ei halua pesua. Toistaiseksi päivä näyttää tyhjältä. Hyvä niin, sillä huomenna on sitten 10-18 täysi päivä. Olisivat vain voineet tuon vesi-infonkin kertoa vähän aikaisemmin! Huoltomies-Puoliso totesi lyhyestä infosta: "Jaa, noi tollaset laput jää aina toimistolle pyörimään pitkäksi aikaa ja jaetaan eteenpäin viimetipassa". Ilmeisesti pätee muihinkin huoltoyhtiöihin. Noh, ainakin kotona on lämmin vesi ja lämpö, erään työkaverin asuntokin on vedetön ja lämmötön.

Ainoa mikä pitkissä yöunissa kismittää, on tuo aamuisen salireissun väliinjäänti :( Reissun takia salikäynnit jäävät muutenkin vain kolmeen ja huomenna on kiire päivä, joten olisi ollut hyväksi käydä hoitamassa salireissu nro 3 alta pois tänään. Mutta ehkä saan huomenna sitten paremman fiiliksen kun on tällainen lepopäivä.

Tänään olisi siis vapaapäivä. Piipahdan jossain välissä töissä vähän siivoilemassa, alkaa paikka räjähtämään käsiin. Muutoin kaavailin hyökkääväni makkarin tapettien kimppuun, ehkä aloittavani jo pakkaamista, sillä huomenna on aika kiirus päivä. Aamusta salille, täysi työpäivä ja jos ehdin, niin illasta olisi yksi värikoulutuskin. Perjantaina olisi n. 12.30 lähtö, mutta aamusta olisi niinikään asiakkaita, joten pakattava on ajoissa jos mielin risteilylle jotain mukaan ottavani.

Mieli olisi jo risteilemässä. Odotan reissua enemmän mitä arvasinkaan. Pienellä budjetilla mennään, mutta aion pitää hauskaa senkin edestä. En sitäpaitsi muutenkaan meinannut mässätä tai turruttaa aivojani alkoholilla. Porukassa on kasa itselle tuntemattomia tyyppejä, enkä koe olevani huppelissa kovinkaan edustava tai fiksu, joten selvinpäin saatan antaa itsestäni vähän paremman kuvan. Saatika jos yhtään torstai väsyttää, niin olen yksi pieni perkele jos saan siihen vielä viinaa. Parempi vähä-alkoholisesti niin en ole niin idiootti.

Onneksi Puoliso on matkassa. Puolison läsnäolo vaikuttaa aina vähän rauhoittavasti, ja en ole ihan niin suuri kääliö hänen kanssaan. Olen kuitenkin siitä outo tapaus, että vaikka puhun paljon, hölötän vain tutussa seurassa. Uusien kanssa olen oikeasti ujo! Kukaan joka tuntee minut ei koskaan usko, että minäkö ujo! No kyllä vain. Uusien tyyppien kanssa olen aika hiljainen, vetäydyn helposti seinäruusuksi ja inhoan, jos minusta tehdään minkäänlaista haloota. Enhän ole koskaan laulanut karaokeakaan yksin! Puolison paikallaolo on siitä hyvä, että en jää ihan yksin oikein missään välissä. Muutoin saattaisin löytää itseni hotellilta lukemasta.

Call Me

Mieli olisi jo kovin keväässä, saisi nyt sulaa loputkin lumet ja tuo pirhanan kylmä tuuli tyyntyä. Mutta pitää kai odottaa se perinteinen kevätmyrsky ennen kuin kevät pääsee vauhtiin. Haluaisin vain kovin kaivaa esiin jo kevätvermeet, mutta ei, ei vielä.

Viikkoni on kulunut perinteisissä merkeissä, töitä on peräti ollut tätä lauantaita myöten. Salilla on tullut juostua ja viikko soljunut normaalin arjen parissa. Mitä nyt keskiviikko-torstai -välillä kulminoitui kellojensiirron jälkeinen väsymys aika rajusti. Kävin salilla, mutta haukottelin töissä jo aika paljon. Illasta olin jo suht aikaisin petikypsä, mutta sinnittelin johonkin kymmeneen. Kovin toivoin torstai aamusta pääseväni salille, mutta ei siitä mitään tullut, pakko nukkua. Töissä oli yhä kova väsy ja tuli syötyä energiatarpeeseen. Meinasin nukahtaa telkkarin ääreen, mutta pakotin itseni hereille. Olin kahdeksalta petikypsä, ja puoli yhdeksän luovutin. Noh, perjantaina olin aamusalilla pirteänä, ja nyt tuntuu että on taas sisäinenkin kello kohdillaan. Olen todella herkkä tuollai vaihteluille, yksi tunti riittää. Lomalla ulkomailla on eri asia, ei se kello siellä niin vaivaa,  mutta normaalissa arjessa en haluaisi kelloihin koskettavan. Kevät on aina paha minulle tuon siirron takia.

Lomasta puheenollen, ensiviikonloppuna sitten se kaipaamani Tallinna. Hyvä seura, ruoka ja kaupunkiloma, mitä sitä muuta hyvään viikonloppuun tarvitsee. Ruokavaliosta saatan joutua vähän lipsumaan, ja salikerrat jää luultavasti kolmeen, mutta karkkia tai alkoholia en sieltä kotiini kanna. Tänä viikonloppuna kuitenkin aion nauttia lähinnä koti-illasta. Sauna, leffa ja rentoutuminen. Tulikin vedettyä kova treeni aiemmin, joten sauna tekee hyvää!

Sakura no rei

Ahh, elämä voittaa jälleen. En ole enää niin kipeä, mitä pari päivää sitten.

Tänään koitti loman jälkeinen arki, ja mieli kyllä olisi yhä lomalla. Kukkaroni kaipaa töihin, minä mielelläni vähän lomailisin vielä. Mukavastihan sen lomani loppu meni, tulin käyneeksi salilla sekä sunnuntaina että maanantaina. Ainoa miinus, että molemmilla kerroilla siellä oli ihan älyttömästi sakkia. Onneksi huomenna on vuorossa jälleen tuttu aamusali.

Tänään kävin kehonkoostumusmittauksessa ilostuttamassa itseäni, ja vietävä voi kivat luvut motivoida. Torstaina olisi vuorossa sitten kampaaja, aika kyniä tätä lettiä jälleen. Muuten tällä viikolla on ohjelmassa lähinnä makuuhuonetta, pääsiäisenä sain peräti 1 seinän loppuun, mutta 2 tapetillista olisi vielä jäljellä. Saatiin kuitenkin kuskattua viimein tavaraa varastoon tuosta eteisestä ja purettua läjä laatikoita paikoilleen. Pikkuhiljaa se tästä! Ok, tarvitaan loppuja tavaroita varten vielä pari huonekalua. Jokin lipasto eteiseen, mihin sulloa kaikki hyötysälä kuten kenkälusikat, patterit, sulakkeet yms. Laatikosto minulle, minne saan noita tärkeitä papereitani. Mutta mennään nyt näilläkin ensin.

Loppuviikkoni näyttää tavalliselta arjelta, eikä viikonlopuksikaan ole mitään ihmeellistä tiedossa, mutta sehän kelpaa, sillä ensiviikolla häivyn Tallinnaan.