Can't you see me standing right here?

Viimepäivät olen keikkunut terveen ja flunssaisen hämärällä rajalla. Kurkku kipuilee ajoittain, nenä on vuotavinaan. Olen joka toinen päivä terve ja joka toinen sairas. Yay. Tekee liikunnan harrastamisesta vähän haastavaa. Tällä viikolla onkin mennyt löysäillessä. Niin salillisesti kuin ruokavaliollisesti... toivottaa nimim. herkkuperse. Lakritsi <3

Huomenna pitäisi alkoholeillakin, peräti kaksissa pippaloissa. Yksi ystävä täyttää vuosia ja toinen pitää läksiäisiä, joten käydään sitten molemmissa. Vieraillaan synttäreillä ensin, sillä läksiäisiä viettävä ihminen on ollut pitkään minulle tärkeä ja halutaan parkkeerata niihin pippaloihin pidemmäksi aikaa. Sosialisointi kuitenkin ilahduttaa, jo oli sellainen olokin että olisi kiva sosialisoida ja juhlia.

Tänään ollaan kaulailtu viinipulloa ja harrastettu hauskoja juttuja:

Minun!

Mr Puolison.

Meidän!

Aiotaan tehdä noita synttäreilleni iso läjä, joten pitihihän sitä harjoitella. Pitänee lähiaikoina vierailla naamiaiskaupassa, tiimarissa yms. mestoissa haalimassa halloweenkamaa partyihin. Lokakuun loppu on liian myöhään, jäätävät jonot ja kaikki loppu, joten olen ajoissa.


Ps. Tarjoon kaljat/siiderit/whatever sille joka tietää mistä biisisistä on otsikon lause ilman googlen kaikkitietävää apua.

Long Distance call

Syksy. Myönnettävä on, että nautin siitä kauniin aurinkoisesta versiosta enemmän mitä tästä sateisen harmaasta. Silti ajattelin sännätä fiilistelemään syksyä Suolijärven lenkkipolulle tässä viikonlopun aikana. Sitä on kierrettävä Suolijärveä vielä kun voi, talvella siellä on latuja. Ja minä en hiihdä.

Onneksi työrintamalla on taas vilkastunut, ja töitä on jälleen ollut ihan jees. Siltikin erittäin mukavaa kun ei tarvi olla kokoajan huolissaan eurotilanteestaan. Kuitenkin, peruttiin Islannin-aikeemme juurikin rahan takia. Kaikki olisi pitänyt varata juurikin nyt, ja ihan sitä tonnia ei just nyt löydy mitä lennot, majoitukset ja liput tulisi kysymään. Noh, nautitaan Tallinnan kylpyläreissusta sitten senkin edestä.

Innostuin viikolla luomaan eventin facessa synttäreihinikin. Ihan siksi näin aikaisin, että muualla tulevilla olisi aikaa pläänätä asiaa jos haluavat paikalle. Lisäksi, itselläkin alkaa aikataulu lokakuun viikonloppuihin olemaan aika täysi, joten hyvä kai se oli ajoissa ilmoittaa. Tosin, tulijoita on ilmoittautunut vasta  3 kpl. Noh, bileet se on viidellä henkilölläkin, jääpähän enemmän boolia :D Eivaan, en edes odottanut että kaikki tietäisi suunnitelmistaan niin pitkälle. Halloweenpartyt kuitenkin, la 2.11. Perinteiset bileet halloweenteemalla. Ajattelin panostaa koristeluun, tehdä jonkin kieronvärisen boolin ja tarjoilussa vähän halloweenailla. Itselläni on tarkka ruokavalio, mutta josko sitä tuolloin hölläisi. Ohjeistin kuitenkin, että jos joku nyt haluaa lahjoa jotenkin niin ei mitään syötävää. En ilahdu kuitenkaan mistään makeasta, koska makea ja sokerinen on minulle vähän ongelma.

Materialöydön tein, ebaysta Lip Servicen Secret garden -sarjan paidan, joka on älytön harvinaisuus. En tiedä mahtuuko paita ylleni olkapäistä, paita on hieman  naftia kokoa ja olen aika harteikas... Noh, ehkä kiikutan sen ompelijalle jos se ei mene. Pakko se oli kuitenkin saada. Länttään kuvaa jahka saapuu, ei auttanut googlen kuvahakukaan nyt.

Olen tainnut tästä mainita jo, mutta saliharrastuksen kääntöpuoli on ehdottomasti se, ettei kuteet sovi. Housut voi istua vyötäröltä ja pituudesta, mutta reisistä liian tiukka. Paita voi olla muuten hyvä, mutta joko tiukka hauiksista tai harteilta ei istu. Kauluspaitoja en edes koita. Tai peltifarkkuja. Nahkahousut sensijaan ovat iloinen asia, joustavat mukavasti.

Knocking on heavens door

Jäin taannoin miettimään erästä asiaa. Minulla on aina ollut aika huono itsetunto. En pidä itseäni erityisen kauniina/viehättävänä ulkoisesti, ja sisäisestikin koen olevani aika rasittava persoona. En tiedä jaksaisinko itse olla itseni ystävä. Mitä kauemmas taaksepäin nykyhetkestä mennään, sitä heikompi on itsetuntoni ollut. Silti, jo lukioajoista lähtien minulla on on ollut kopean ja "nenä pystyssä kulkevan" maine. Ja se maine on yhä. Kun olen joskus myöntänyt olevani ujo ja huonon minäkuvan omaava tyyppi, sain tiukkoja vastaväitteitä. Ei, et sinä ole ujo eikä sinulla ole huono itsetunto. Ok, sinähän sen tiedät.

En vain millään tajua, että mikä minussa antaa muille sellaisen kuvan että olisin jotenkin nokka pystyssä? Joo, minulla on kova suojamuuri ja saatan olla ihan järkytävän sarkastinen. En siedä tyhmiä ihmisiä. En avaudu kenellekään, enkä näytä itsestäni juuri mitään ulospäin, mutta onko se sitten kopeutta? Nenä pystyssä kulkemista? Kun on aiemmin saanaut henkisesti turpiinsa, rikottu tuhansiin palasiin ja syljetty päälle, sitä rakentaa suojamuurin. On ennemmin kuoressaan kuin ottaa riskin. Jotenkin vain itse näen sen nenä pystyssä kulkevan -asenteen sellaisena itseriittoisen ylpeänä. Ja minä tosiaan olen ihan kaikkea muuta kuin itseriittoinen tai ylpeä. Olen myös lukioajoista lähtien pukeutunut erilailla kun muut. Tekeekö erilainen tyyli minusta sitten ylpeän? Saa minut näyttämään siltä että olisin jotenkin kopea? Yleensä tuomio nimittäin on tullut tyypeiltä jotka eivät tosiaan tunne minua yhtään, sellaisia "moikka" -tuttuja vain. Sarkastinen piikittelyni toki saattaa antaa minusta vähän väärän kuvan, mutta harrastan tuota vain jos joku on tosiaan raivostuttavan tyhmä.

Työelämässä minun on pakko hieman korostaa pidempää työ- ja opiskeluhistoriaani. Yksityiskoulun käyneitä pidetään väistämättä vähän huonompina kampaajina. Se, että olen ope ja samasta koulusta valmistunut on niinikään huono juttu osan mielestä. Aiempi koulutukseni ja työhistoriani puolustaa minua hieman. Silti oppilailtakin aika ajoin saa kuulla jotain kautta että olen se nenä pystyssä kulkeva ope. En sitten tiedä mikä on nykymaineeni kun en enää ole tuntiope.

Yleensä väitän että randomien mielipiteet minusta voi työntää hanuriinsa. Ja joissain määrin olenkin sitä mieltä. Mutta en mielelläni anna itsestäni väärää kuvaa, en halua vaikuttaa siltä että kuljen nenä pystyssä tai olisin ylpeän kopea. Kuitenkin kun usea taho on kautta vuosien sellaisen kuvan minusta saanut, jotain teen väärin. Ja olisi helvatan hauska tietää että mitä :D

Odd One

Pidinpä ihan tietoisesti hiljaista aikaa tovin, ei jaksa joka kerta kirjoitella että kuinka en mitään ole tehnyt tai mitään ei ole tapahtunut. Ei siinä että elämäni olisi kovin tapahtumarikasta nytkään. Aika tavallista arkea, en liiemmin ole sosialisoinut.

Salireissujani on haitannut flunssa, nenä tukossa ja kurkku käheä. Kipu sentään jo hellitti. Josko se tästä ja pääsisin salille loppuviikosta. Töissä on ollut vähän valitettavan hiljaista, saisi kohta taas vilkastua. Tosin ex pomoni sanoikin, että vuodessa on kaksi hiljaista kautta, tammikuu ja koulujen alun jälkeen. Joten kuuluu vissiin jotenkin kuvioon tämä hiljaisuus. Tosin, töitä on siltikin enemmän mitä Hervannassa keskivertopäivänä. Tarvitsen kuitenkin rahaa, Hervannan hiljainen kevät/kesä aiheuti lovin lompakkoon jota yhä paikkailen.

Marraskuussa mennään pienellä porukalla viettämään spa-viikonloppua Tallinnaan. Oltiin keväällä isommalla lössillä Tallinnassa, ja saman jengin reissu olisi tiedossa. Aion niin rentoutua! Toinen suunniteltu reissu sijoittuu ensi kevääksi. Puoliso pelaa Eveä ja Dustia, ja keväällä on fanfest Islannissa. Puoliso haluaa sinne, joten Islanti kutsuu. En itse ole peleihin perehtynyt, mutta enköhän minä keksi tulen ja jään maassa jotain mielekästä tekemistä. Säästäminen - sitä pitää nyt harrastaa!

Omaa turkkianikin leikkautin. Meni hermo siihen tiskirättiin, jonka rumuutta fiksailin klipsipidennyksillä. Tarvitsen vain tuuheaan turkkiini melkein 2 pakettia klipsejä, joka siis painaa päänahkaa ja saa kivistämään kunnolla. Leikkautin sitten sivusiilin, isomman mitä aikaisemmin. Tämä jatkuu taakse. Kiinnittelen klipsit vain toiselle sivulle. Ex pomo sanoi mun näyttävän Veli sikiölle :D Otin kohteliaisuutena.  Itse mietin, että jos olisi yhä rillit, näyttäisin Skrillexille. Mutta rakastan rokkitukkaani, tämä toimii myös lyhyenä. Kuvia? Ei ole.

Niin, päätin sitten pitää ne synttärijuhlat. Pidän ne halloweenina la 2.11, kotosalla. Piti pitää aiemmin, mutta kaveripariskunta pitää tuparit juuri silloin kun alunperin meinasin, joten lykättiin sitten.  Parille kaverille vihjailin aiheesta jo näin hyvissä ajoin, ihan siksi että osa ystävistäni on buukannut viikonloppunsa jo lokakuun puoliväliin asti täyteen. En kuitenkaan ihan vielä kehtaa sitä eventtiäkään aiheesta luoda :D

Last call for alcohol

Viikkoni meni ihan mukavasti. Lauantaina saatiin hieman puhuttua Puolison kanssa, ja jotenkin tuntuu että ilma on nyt raikkaampi. Arvostin valtavasti että hän yleensäkin kuunteli ja oli siinä vierellä, kun purin sydäntäni. Osa asioista tuli selkeästi puskista, ja osa oli selkeästi omien korvieni välistä maailmaa. Kuitenkin, asiat ovat paremmin nyt.

Perjantaina törmättiin kauppareissulla Lahdesta muuttaneeseen ystäväämme Mr. ja Mrs E:hen. Tyypeillä oli Hervannassa pippalot, ja ilmestyivät meillekin illasta. Turistiin tovi mukavia ja istuttiin iltaa, ennen kuin pari lähti keskustan baareihin. Pitäisi heilläkin poiketa tässä joku kerta :)

Käytiin lauantaina katsomassa se Venetsialaisten Valo & ääni -show. Porukkaa paljon, mutta keli oli kiva, bändi hyvä ja ilotulitteet hienoja. Käytiin Fallsin terdellä yksillä ja sunnattiin kotio. Sunnuntain vietin lokoisasti koko päivän pyjamassa, halusin rentoutua ja minähän rentouduin! Huvinsa kullakin :D

Tänään aloitin viikon salireissulla. Suunnittelin pitäväni synttäreihini asti tipatonta ja mässytöntä, on toi sokerinkulutus vähän riistäytynyt tassusta. Sokerikoukusta on vain yksi tie ulos, ja se on totaalikieltäytyminen. Sokerihimo ruokkii itseään, joten ihan siksi hyvä lopettaa mässytys. Lisäksi, kävin hammaslääkärillä ja haluan säästää leegojani.

Olen syttärieni suhteen ollut kahden vaiheilla, pidänkö vai en. Taisin tästä jo mainitakin aiemmin. Päätin nyt kuitenkin pitää, täytän 30 vain kerran. Jos nyt lähimmät pyytäisi, ja ilmottaisi asiasta vähän aikaisemmin mitä viimevuonna niin joku voisi tullakin.

A rock and a hard place

Vähän hiljaista täälä blogin puolella, mutta ei toisaalta ole ihmeempiä tapahtunutkaan. Ei jaksa päivittää vaan sitä että en ole tehnyt normi arkea kummempaa, treenannut ja tehnyt töitä. En ole käynyt viihteellä tai tavannut ihmisiä. Tylsä elämä or what? :D

Nääh. Nautin kyllä arjestani, liikunta on kivaa ja töissäkin viihtyy kun kerta on töitä! Ainoa miinus, aika iso sellainen, on parisuhteeni kivikkoisuus. Pitkät työpäivät yhdistettynä aamutreeneihin vievät illasta tehokkaasti mehut, ja en liiemmin jaksa panostaa kodinhoitoon, Puoliso joutuu aika paljon hoitamaan asioita yksin. Toisaalta nämä ruokavaliojutut pistävät meidät syömään about eri ruokia, sillä nyt kun Puolisokin treenaa, se tarvii ruokaa n. 3 x enemmän mitä se aiemmin söi. Emme toisaalta kerkeä syömään ikänä yhdessä, sillä aamiaisaikaan minä olen salilla ja päivällisaikaan vielä töissä. Viimeaikoina Puolison ruokavalio-asiat ovat saaneet hänet aika happamaksi, en nyt niihin mene sen tarkemmin, mutta parisuhteeseen se vaikuttaa kun yhdessä ollaan lähinnä nukkumassa ja pari tuntia illasta telkan äärellä ja nekin tunnit toinen on pahalla päällä.

On ollut päiviä, jolloin huomaan jo puhelusta että kotona ollaan kiukkusia ja haluaisinkin jäädä vain töihin. On ollut myös päiviä kun olen mennyt kävelylle voidakseni paeta hapanta ilmapiiriä tai halunnut palata töihin samasta syystä. Joku sanoisi, että pitäkää parisuhdeviikonloppu, viettäkää aikaa yhdessä tai käykää vaikka ravintolassa. Nojoo, kivoja ajatuksia, mutta ylläripylläri minä olen töissä joka viikonloppu. Perjantaisin menee noin kuuteen, lauantaisinkin olen töissä n. 6-8 h. Jos en ole, rahaa ei tule, joten tehtävä on. Ärsyttää ja surettaa. Rakastan Puolisoa, mutta hajottaa tämä viikosta toiseen jatkuva hapan ilmapiiri. Kaipaan sitä iloista ja nauravaista kumppania. Eilen pitkästä aikaa näin vilauksen siitä Puolisosta jälleen, toivossa on hyvä elää että se aurinko paistaisi risukasaankin. Jos muutosta ei tule niin en tiedä kauanko jaksan.

Ehdotin eilen että mentäisi katsomaan lauantaina Tampereen Venetsialaisia, eli sitä ilotulitus ja musiikki - juttua kaupungilla. Eilen se oli vielä menossa mukana. Toivon että tulisi mentyä, mutta epäilen. Saunavuoro sattuu nimittäin olemaan la klo 21-22. Puoliso ei ikänä halua jättää sitä väliin, ja tuo tapahtuma on juuri siinä 20-22 aikavälillä. Joten haaveeksi jää tämäkin.

Something I can never have

Sunnuntai taas käsillä ja elokuukin jo puolessa. Pe poikkesin chilifesteillä ystävän kanssa, tehtiin vähän ostoksia ja juotiin parit chilijuomat anniskelualueella. Saatiin idea lähteä illasta heille grillaamaan, joten kodin kautta suunnaksi sitten Annala. Grillailtiin juustojalopenoja sekä chilimakkaraa, yum! Ainoa pikku miinus on tämä mukava vatsavaivani. 

En ole tämän blogin puolella tainnut siitä mitään puhuakaan, ainoastaan treeniblogin puolella. Pidempään olen kärsinyt erinäisistä vatsavaivoista, mahani on aina turvonnut aika helposti, vessakäynnit eivät toimi normaalisti ja ilmavaivojakin tulee aika helposti. Tuossa viikko takaperin huolestuin enemmänkin, sillä vatsani turposi ihan tosissaan. Näytin siltä, että olisin ollut viimeisilläni raskaana ja olo oli turvonneen tukala. Joko en käynyt vessassa ensinkään, tai sitten asuin siellä, mutta normaalia toimintaa ei näkynyt. Äidilläni on vastaavaa joten arvasin mikä on kyseessä, lääkärikin sen sitten vahvisti.

Kyseessä on ärtyvän suolen oireyhtymä, joka saa vatsani kenkkuilmeaan erityisesti tiettyjen ruokien kanssa. Suoranaista hoitoahan hommaan ei ole, mutta tiettyjä ruoka-aineita on hyvä välttää. Kuten esim. Ruis, vehnä, ohra, omena, sipuli, ksylitoli, makeutusaineet, pavut, linssit, soija, hiilihapot, kaali, makeiset, runsasrasvainen ja maustettu ruoka, kahvi, alkoholi, kivelliset hedelmät esim. omena, useat "kevyt" ja "rasvaton" -tuotteet... Yay. Joitain noista saatan pystyäkin syömään, mutta ensialkuun tuota litaniaa olisi hyvä välttää. Kokkaaminen on ollut vähän outoa. Gluteenitonta ja suht mautonta. Chlistä en vielä luopunut, mutta sekin on nyt kohdattava, ei se mahani chilistäkään pitänyt. Toistaiseksi en syö ulkona tai mitään herkkuja, en juo limuja tai alkoholia, teen ruokani itse ja tyydyn juomaan vettä. Pysynpähn terveellisessä ruuassa. 

En vain ole päässäni ihan sisäistänyt tätä vielä. Rakastan tulista ruokaa. Rakastan papuja. Rakastan kola zeroa. Käytän paljon makeutusaineita. Rakastan ruisleipää. Laitan sipulia ja soijaa about joka ruokaan. Nyt kaikesta jota rakastan, pitäisi luopua. Tumma gluteeniton leipä sisälsi sitten 250 kcal per satsi. Ihan hitosti. Leipäni on nyt sitten gluteenitonta näkkäriä sillä noin kaloritiheää kamaa mitä muu leipä on en suostu napaani vetämään. Eniten kirpaisee tuo chili. Millä hitolla maustan ruokani??? Voisko syömisen vaikka lopettaa all together, sillä ruuanlaitosta ja hyvästä aterioinnista meni just into.

No Time to Cry

Viikkoni töissä alkanut hieman edellistä rauhallisemmin, mutta on töitä kuitenkin ollut. Eilen hain loput kamat vanhasta paikkaa, ja vein muutaman jutun joka oli itselle jäänyt. Enää jäljellä avaimien palautus sitten loppukuusta. Hieman jännittää, sillä Vuokranantaja on osoittautunut oikeaksi pain in the ass -tyypiksi. Jos jostain voi vinetä ja nyhtää euro, niin hän sen tekee. Odotan koko ajan että koska vinkuu minut maksamaan mitäkin kamaa joka muka on rikki tai hukassa, tai pistää maksamaan jotain lattianpesuja. Sain tietää, että sinne on menossa jo torstaina uusi tekijä, joten ainakaan lattiasta ei voi sen jälkeen vinkua. Sitäpaitsi, olin vuokratuolilainen. Ei minulle pitäisi marista lattioista. Toivon kuitenkin että kaikki menee ok ja voin palauttaa avaimet huoletta. Haluan keskittyä vain tulevaan.

Olen aika  tähän viikkoon, olen saanut arjen aika hyvin kohdalleen. Päivät ovat paikoitellen pitkiä, mutta olen päässyt ajoissa unille, tehnyt vähän kotihommia ja saanut kokattuakin. Kaikkea tuollaista normaalia, jonka viimeviikolla hoiti Puoliso, itse kun olin niin pihalla ja töistä uupunut.

Viikonloppuna on jälleen chilifest. Puoliso päivystää, joten luultavasti menen itsekseni perjantaina noutamaan vähän chilejä, mutta villeimmät kuviot jäävät väliin. Chiliäkin on pakkasessa jonkun verran yhäkin, mutta jalapenoja haluan hakea jättisäkin, jäin viimeksi ilman kun olin hidas. Tänä vuonna olen fiksumpi, ja haen ne jo perjantaina.

Ps. Savuttomana 1 kk.

When you don't see me

Ihana, rauhallinen viikonloppu kruunaa työkiireisen viikon. Töitä on saanut tehdä tosissaan, päiväni ovat venyneet sinne yhdeksäänkin tuntiin. Toki osa on ollut odottelua, mutta ei mitään sellaista mitä vanhassa paikassa. Järjetön helpotus itselle kun ei tarvitse murehtia koko ajan, että saanko vuokrarahat kokoon yms. Alla vilauskuva uudesta liikkeestäni kolapullon taustana. Joo, kyllä voi tyttö ilahtua kun löytää lempijuomaansa omalla nimellä varustettuna ;)

Löysin!

Uskaltauduin pitkästä aikaa ostamaan jotain vaatettakin goottikirpulta facesta sekä huutiksesta. Vaatekaappini kaipaa täydennystä, erityisesti jotain tyylikästä sellaista. Kaappini täydentyy parilla Lip servicen paidalla ja yhdellä t-paidalla. Yay! Ulkonäköasioista puheen ollen, olen jotain kuukauden verran popsinut jotain piimaxin kalkki c-tabuja kynsien kasvusta haaveillen. Ja piruvie, todettava on että toimii. Yleensä en paljon kynsiä kasvattele, tuppaavat liuskottumaan ja katkeamaan. Nyt sain ne jopa viilattua kivaan malliin, joka aiemmin on viimeistään tuhonnut kasvatusyritykseni. Suosittelen noita piitabuja lämpimästi <3

Todiste:

Kynteni <3

Suunnittelin hieman syksylle menojakin, lokakuun kymmenes mennään Puolison kanssa Turmion kätilöiden keikalle. Samassa kuussa on 30-vee synttärini, pitäisi kai miettiä jotain siihenkin. Mutta tuparit sitä ennen. Joo, muutettiin helmikuussa, mutta mehän pidetään tuparit vaikka sitten vähän myöhässäkin ;) Ensialkuun pitäisi nähdä muutamia ystäväisiä tässä parin viikon sisään ihan illanvieton merkeissä. Arki palaa uomiinsa muutenkin heti huomenna, kun puolison loma loppuu. Pakko laittaa viimemaanantain kuva roosterista, pojat intoutui drinksuilemaan ja sotki kaljaan viskiä ja baileysiä. Näytti siltä että joku ois lauennut tuoppiin, ja maku oli jotain järkyttävää. Yllytyshulluille suosittelen, takuuvarma laattadrinkki :D

Kalja-viski-baileys.

To Paradise

Niinhän sen viikonlopun kanssa kävi, että kun kovin meinasi kotona pysyä niin viihteellehän sitä mentiin. Lauantaina oltiin vielä kotosalla, mutta sunnuntaina istuttiin sitten Puolison työkaverin kanssa ensin iltaa meillä, josta siirryttiin sitten Lempäälään tutun luo saunomaan. Itse palauduin kuitenkin kahden maissa kotio unille, ja maanantain iltavuoroisa työpäivä sujui ihan mukavasti ilman kohmeloa.

Maanantaina piti käydä vain pikaisesti moikkaamassa erästä ystäväämme Mr E:tä Plevnassa. Herra puolisoineen on muuttanut hiljakkoin Lahdesta Tampereelle, ja oli nyt ystäviensä kanssa viettämässä lomaviikkoa täällä. Juututtiin kuitenkin seuraan ja siirryttiin Plevnasta Roosteriin. Roosterissa oli joku Reggaeta ja makkaraa - teema, mutta mikässiinä, helkutan hauskaa oli. Muutaman uuden tuttavuuden kanssa tuli todettua maailma taas helvatan pieneksi, sillä sen verran erikoista taas oli ettei muka aikaisemmin olla missään yhteyksissä tavattu. Itse olin puolen iltaa kolalinjalla, sillä tiistaina piti kuitenkin olla töissä jo ysiltä.

Krapulalta vältyin, mutta tiistain väsymys oli ihan omaa luokkaansa. Yllättävän kivuttomasti kuitenkin sain selätettyä tuon 9 h työpäivän, ja uni tuli eilen aikaisin. Tänään olin aamusta ortopedillä tämän polviongelmani takia. Fyssari väänteli kyllä lonkkani kohdalleen ja auttoi kipeää jalkaani, mutta jokin siellä yhä vialla tuntui olevan. Ortopedi väänteli jalkaani jonkun aikaa ja kuunteli sitä metakkaa jota rutiseva polveni piti, ja totesi että minulla on lumpionivelen kipuoireyhtymä. Hommaan ei leikkaushoitoa ole, mutta jumppaamaan joudun. Ja luultavasti aina soveltamaan jalkatreenejä polvilleni sopivaksi. Hienoa kuitenkin, että asia selvisi kokonaan. Helpottaa vaan saada kivulle nimi.y

Loppuviikkoni menee töissä, ilokseni olen huomannut että tässä uudessa sijainnissa niitä peräti on. Olen tehnyt nyt 5 työpäivässä puolet koko viimekuun saldosta. Yay! En kuitenkaan lupaa olla viihtelemättä, sillä johan sen maanantaina huomasin että miten käy kun jossain niin menee julistamaan.