Huu mikä päivä. Olen juossut ympäri kaupunkia, nähnyt Serkkuani ja kerennyt firmanikin muuttamaan.
Aamuni alkoi salilla, tuli tehtyä kunnon treeni. Säntäsin salilta kodin kautta siivoamaan entistä työpistettäni ja laittamaan loput kamat kasaan. Vuokra-auto piti hakea kaupungista, ja poimia samalla reissulla uusi työläppäri. Pakattiin kamat valmiiksi autoon ja treffattiin Serkku. Iltapäivästä sain sitten avaimet uuteen tilaan, ja vietiin tavarat. Palautettiin auto saman tien ja mentiin Flameen syömään.
Flame oli ruokalana uusi tuttavuus, ei olla ennen käyty. Paikka oli tilava ja aikas tyhjä muista asiakkaista. Palvelu pelasi, plussaa niistä "kutsunapeista" - pystyy nappia painamalla pyytämään tarjoilijan tai vaikkapa laskun. Ei enää sitä tuskaisaa odottelua että koskas sitä laskua... Ruoka oli mainiota, burgereista kysyttiin kypsyysastetta, chilimajossa maistui chili ja valkosipulikin oli tosiaan valkosipulia! Annoskoko vaan mielestäni vähän pienenlainen. Jaksoin nimittäin syödä kaiken, ja olen yleensä todennut että jos minä joka syö vähän mutta usein jaksaa raflassa syödä kaiken niin silloin annos on miehelle liian pieni. Puoliso tosin ei valittanut, mutta jotenkin voin vaan kuvitella mitä esim. isäni tuumaisi annoskoosta. Jälkkärinä nautittu juustokakku oli kyllä yksi parhaimmista maistamistani. Plussaa raflalle myös komeasta tarjoilijasta, jösses mikä mies. Tatuoitu pitkätukka <3
Huomenna olisi sitten aamusta tavaroiden järjestelyä, uuden firman sisustamista. Iltapäivästä sitten vähän hommia. Nyt on samaan aikaan onnellinen että jännittynyt olo. Olen ollut töissä tuossa kyseisessä liikkeessä ennen, joten tiedän sen tyypillisen asiakasvirran. Silti jännittää. Tässä on niin paljon kiinni, epäonnistuminen ei ole vaihtoehto. Saa nähdä tuleeko uni ensiyönä.
keskiviikko 31. heinäkuuta 2013
lauantai 27. heinäkuuta 2013
Jalopiina
Näin loppuviikosta tuntuu, että olen viimein päässyt takaisin Tampere-arkeen. Töissä on hiljaista asiakkaallisesti, mutta ensiviikolla tapahtuva yritysmuutto on pitänyt hieman kiireisenä. Ja tulee pitämään kiireisenä koko ensiviikon. Alkuviikosta pitäisi pakata kampaamojuttuja, hommata keskiviikoksi auto, tehdä pari asiakasta, soitella muuttoilmoja pariin paikkaan, hommata uuteen paikkaan läppäri, selvittää koulun kanssa vielä sopimuksesta pari kohtaa... ja torstaina olisikin sitten jo oltava työkunnossa, kamat paikallaan puoliltapäivin. Ok, selviän!
Unirytmini keikahti loman aikana vituilleen ja pääsin salille väsymyksen takia vasta torstaina. Salilla kävin myös tänään, ja ehkä sitä tästä pääsisi rytmiin jälleen. Tarvitsen salia pitääkseni stressitason matalalla ja ahdistuksen poissa. Lisäksi mikään ei ole tehokkaampi terveellisen syömisen motivaattori kuin kuntoilu. Josko sitä viimein saisi temmottua itseä niskasta kiinni kun muutonkin saa luovittua läpi.
En oikein itsekään tunnista itseäni enää. Olen aina ollut vankkumaton syysihminen. Heinäkuun lopulla normaalisti odotan syksyä kuin kuuta nousevaa. Paitsi tänä vuonna. Ahdistuin pohjoisessa kun ilmat olivatkin kylmät, ja mietin että "Ei vielä!". Riemastuin toissapäivänä kun kelit lämpenivät. Tänäänkin onnesta soikeana kun keli on ollut mitä mainioin. Ehkä syynä on sitten muutto, sillä vaikea on ollut helteistä nauttia aiemmin kun sisälämpötila keikkuu siinä +40 astetta yötä päivää. Nyt kun asunto on viileämpi, on mahtavaa kun ulkona on lämmin. Ja kesä tekee pukeutumisen helpoksi. Mekko tai hame & toppi, that's it. Ei housuja, sukkiksia, sukkia... Helppoa. Tukkanikin pidän nykyään kiharalla (turkkini on luonnonkihara, aiemmin suoristin sen aivan aina), ihanan helppo kampaus. Meikkaan jos jaksan, yleensä en, ellei pidä ihan viihteelle mennä. Jepjep, kuulostaako minulta? Ei minunkaan mielestäni.
Yrittäjävuosi on tehnyt minulle henkisesti ihmeitä. Olen muuttunut ihmisenä aika lailla. Arvotan eri asioita mitä aiemmin, ja olen paljon vahvempi mitä aiemmin. Tuntuu siltä, että voin viimein päästää irti erinäisistä ihmisistä, jotka toistuvasti satuttavat minua ja joiden kanssa ystävyys on kovin yksipuolista. Viimeisen vuoden aikana olen kaivannut tukea enemmän kuin koskaan, ja on tosiaan huomattu että ketkä ovat niitä jotka pysyvät vierelläni. Ilman positiivista asennetta tai Puolison tukea en olisi kestänyt jouluunkaan asti. Raha-asioissakin on opittu paljon. Kun jossain vaiheessa työstä jotain tienaakin ihan itselleen, olen taatusti fiksumpi minne sen euron tunkee. Voi morjes mitä rahankäyttötottumusta sitä on joskus ollut! Noh, aikansa kutakin.
Unirytmini keikahti loman aikana vituilleen ja pääsin salille väsymyksen takia vasta torstaina. Salilla kävin myös tänään, ja ehkä sitä tästä pääsisi rytmiin jälleen. Tarvitsen salia pitääkseni stressitason matalalla ja ahdistuksen poissa. Lisäksi mikään ei ole tehokkaampi terveellisen syömisen motivaattori kuin kuntoilu. Josko sitä viimein saisi temmottua itseä niskasta kiinni kun muutonkin saa luovittua läpi.
En oikein itsekään tunnista itseäni enää. Olen aina ollut vankkumaton syysihminen. Heinäkuun lopulla normaalisti odotan syksyä kuin kuuta nousevaa. Paitsi tänä vuonna. Ahdistuin pohjoisessa kun ilmat olivatkin kylmät, ja mietin että "Ei vielä!". Riemastuin toissapäivänä kun kelit lämpenivät. Tänäänkin onnesta soikeana kun keli on ollut mitä mainioin. Ehkä syynä on sitten muutto, sillä vaikea on ollut helteistä nauttia aiemmin kun sisälämpötila keikkuu siinä +40 astetta yötä päivää. Nyt kun asunto on viileämpi, on mahtavaa kun ulkona on lämmin. Ja kesä tekee pukeutumisen helpoksi. Mekko tai hame & toppi, that's it. Ei housuja, sukkiksia, sukkia... Helppoa. Tukkanikin pidän nykyään kiharalla (turkkini on luonnonkihara, aiemmin suoristin sen aivan aina), ihanan helppo kampaus. Meikkaan jos jaksan, yleensä en, ellei pidä ihan viihteelle mennä. Jepjep, kuulostaako minulta? Ei minunkaan mielestäni.
Yrittäjävuosi on tehnyt minulle henkisesti ihmeitä. Olen muuttunut ihmisenä aika lailla. Arvotan eri asioita mitä aiemmin, ja olen paljon vahvempi mitä aiemmin. Tuntuu siltä, että voin viimein päästää irti erinäisistä ihmisistä, jotka toistuvasti satuttavat minua ja joiden kanssa ystävyys on kovin yksipuolista. Viimeisen vuoden aikana olen kaivannut tukea enemmän kuin koskaan, ja on tosiaan huomattu että ketkä ovat niitä jotka pysyvät vierelläni. Ilman positiivista asennetta tai Puolison tukea en olisi kestänyt jouluunkaan asti. Raha-asioissakin on opittu paljon. Kun jossain vaiheessa työstä jotain tienaakin ihan itselleen, olen taatusti fiksumpi minne sen euron tunkee. Voi morjes mitä rahankäyttötottumusta sitä on joskus ollut! Noh, aikansa kutakin.
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Dead Trust
Lomaa on vietetty, ja koitan epätoivoisesti karistaa ikävän rahatilanteeni tuomaa stressiä harteiltani.
Palailin eilen iltapäivästä Puolison kotiseudulta Vaalasta. Alunperin meinattiin lähteä vasta tiistaina, mutta Puolison Veljellä & tyttöystävällä oli reissu tiedossa etelään, joten lähdettiin eilen kaikki yhtä matkaa. Varattiin Coussiccaan pöytä, ja jatkettiin siitä Salhojankadun bubiin. Sapuska oli Coussicalle ominaiseen tyyliin todella mahtavaa, ja seura mitä mahtavinta. Nähdään heitä kovin harvoin :(
Alunperin suunniteltiin, että oltaisiin menty vielä Pariskunnan matkassa Lappeenrantaan yhdeksi yöksi yhteisten tuttujen luo, mutta eurotilanne tuli vastaan ja päätettiin jäädä kotiin. Mietittiin myös matkaamista Vantaalle Serkun luo, tai Lahteen ystäviä moikkaamaan, mutta päädyttiin säästämään. Otin jo huomiselle töitäkin.
Itse reissu Vaalaan meni mukavasti. Lähdettiin ke-to yöllä, ja oltiin perillä aamusta noin 7.30. Saunottiin, grillailtiin ja käytiin vähän viihteelläkin. Kertakaikkiaan rentouttavan mukava reissu, ja arki ei houkuttele. Tosin, mahani on sykkyrällä kaikesta epäterveellisestä ruuasta ja alkoholista, olo on kuin norsulla. Siltä osin ajatus normaalista ruuasta, paluusta liikuntaan ja arkeen tuntuu mahtavalta! Sain lomalta mitä halusin, ajatukset pois arjesta ja rahasta, vietin viitisen päivää aivan erilaista elämää mitä oma normaali arkeni on. Nyt liikunta ja terveellinen ruoka maistuu taatusti.
Olo on kuitenkin haikea. Oli kiva saada ympärilleen ihmisiä, jotka välittävät minusta ja joista itse välitän. Tuntuu jotenkin ikävältä, kun tietää että heidät näkee seuraavaksi ties koska. Rakastan Tamperetta, mutta aina Puolison perhettä tavatessa sitä huomaa haaveilevansa lähempänä asumisesta. Oman hieman vaikeankin perhesuhteeni takia kaipaan Puolison avointa ja tiivistä perhettä. Missä saan olla itseni, eikä kukaan arvostele yhtään mitenkään tai sano, että mitä minun tulisi olla tai pitäisi tehdä.
Reissu teki hyvää, sain muistutuksen että minusta välitetään. Olen muutaman ystävän kohdalla hieman epäillyt asiaa, että miten hyviä ystäviä sitä ollaankaan. Huomaan jälleen roikkuvani ihmisissä, jotka eivät oikeasti minusta kummemmin välitä. En tajua, miksi en osaa päästää irti, vaan valitan samoja asioita vuodesta toiseen, vaikka hyvin tiedän jo tyyppien käyttäytymismallin. Saan siipeeni kuitenkin, niin miksi en jo usko?
Palailin eilen iltapäivästä Puolison kotiseudulta Vaalasta. Alunperin meinattiin lähteä vasta tiistaina, mutta Puolison Veljellä & tyttöystävällä oli reissu tiedossa etelään, joten lähdettiin eilen kaikki yhtä matkaa. Varattiin Coussiccaan pöytä, ja jatkettiin siitä Salhojankadun bubiin. Sapuska oli Coussicalle ominaiseen tyyliin todella mahtavaa, ja seura mitä mahtavinta. Nähdään heitä kovin harvoin :(
Alunperin suunniteltiin, että oltaisiin menty vielä Pariskunnan matkassa Lappeenrantaan yhdeksi yöksi yhteisten tuttujen luo, mutta eurotilanne tuli vastaan ja päätettiin jäädä kotiin. Mietittiin myös matkaamista Vantaalle Serkun luo, tai Lahteen ystäviä moikkaamaan, mutta päädyttiin säästämään. Otin jo huomiselle töitäkin.
Itse reissu Vaalaan meni mukavasti. Lähdettiin ke-to yöllä, ja oltiin perillä aamusta noin 7.30. Saunottiin, grillailtiin ja käytiin vähän viihteelläkin. Kertakaikkiaan rentouttavan mukava reissu, ja arki ei houkuttele. Tosin, mahani on sykkyrällä kaikesta epäterveellisestä ruuasta ja alkoholista, olo on kuin norsulla. Siltä osin ajatus normaalista ruuasta, paluusta liikuntaan ja arkeen tuntuu mahtavalta! Sain lomalta mitä halusin, ajatukset pois arjesta ja rahasta, vietin viitisen päivää aivan erilaista elämää mitä oma normaali arkeni on. Nyt liikunta ja terveellinen ruoka maistuu taatusti.
Olo on kuitenkin haikea. Oli kiva saada ympärilleen ihmisiä, jotka välittävät minusta ja joista itse välitän. Tuntuu jotenkin ikävältä, kun tietää että heidät näkee seuraavaksi ties koska. Rakastan Tamperetta, mutta aina Puolison perhettä tavatessa sitä huomaa haaveilevansa lähempänä asumisesta. Oman hieman vaikeankin perhesuhteeni takia kaipaan Puolison avointa ja tiivistä perhettä. Missä saan olla itseni, eikä kukaan arvostele yhtään mitenkään tai sano, että mitä minun tulisi olla tai pitäisi tehdä.
Reissu teki hyvää, sain muistutuksen että minusta välitetään. Olen muutaman ystävän kohdalla hieman epäillyt asiaa, että miten hyviä ystäviä sitä ollaankaan. Huomaan jälleen roikkuvani ihmisissä, jotka eivät oikeasti minusta kummemmin välitä. En tajua, miksi en osaa päästää irti, vaan valitan samoja asioita vuodesta toiseen, vaikka hyvin tiedän jo tyyppien käyttäytymismallin. Saan siipeeni kuitenkin, niin miksi en jo usko?
sunnuntai 14. heinäkuuta 2013
Bite Me!
Viikonloppu vetelee viimeisiä, ja kadehdin hieman Puolisoani, jolla alkoi juuri loma. Minäkin haluan :(
Perjantaina vietin viihdeiltaa ensin Galaxyssa pöytäcurlingia pelailemassa kaverien kanssa, piipahdin sen jälkeen myös Hällänviemärissä yksillä Puolison ystävien kanssa. Hällästä lähdettiin kuitenkin jo kotiin, olihan itsellä lauantaina töitä ja humalatila alkoi olla jo suht kova.
Selvisin kuitenkin töhin ja asiakas sai kampauksensa. Lauantaina oli myös Pakkismiitti. Mentiin ensin Pancho villaan syömään ja siitä sitten saunalle. Pancho hoiti homman hyvin, 20+ tyyppiä syömässä, kaikki saatiin ruoka pienellä odottelulla ja about samaan aikaan. Sauna tosin oli jännä, 10. kerros, mutta vain 7. pääsi hissillä. Paikka oli hiton kuuma, ainakin n. 40+ sisällä lämpöä. Istuttiinkin komealla terassilla about koko ilta. Uusiin ihmisiin tuli tutustuttua ja mukavaa oli, vaikka lähdinkin kotio puoliltaöin, enkä jatkanut baariin. Menen varmasti ensikerrallakin, ja muutamaa tyyppiä saattaa nähdä muutenkin.
Tänään on aikeissa lähinnä nauttia olosta, renouttava ihana sunnutai. Huomenna olisi töitä, asiakkaitakin. Keskiviikko-torstai yöllä alkaa sitten minun pikkuinen lomani, suunnataan Vaalaan Puolison perheen luo. Sitäkin reissua jo odottaa. Reissun jälkeen pitääkin miettiä sitä muuttoa ihan tosissaan :o
Perjantaina vietin viihdeiltaa ensin Galaxyssa pöytäcurlingia pelailemassa kaverien kanssa, piipahdin sen jälkeen myös Hällänviemärissä yksillä Puolison ystävien kanssa. Hällästä lähdettiin kuitenkin jo kotiin, olihan itsellä lauantaina töitä ja humalatila alkoi olla jo suht kova.
Selvisin kuitenkin töhin ja asiakas sai kampauksensa. Lauantaina oli myös Pakkismiitti. Mentiin ensin Pancho villaan syömään ja siitä sitten saunalle. Pancho hoiti homman hyvin, 20+ tyyppiä syömässä, kaikki saatiin ruoka pienellä odottelulla ja about samaan aikaan. Sauna tosin oli jännä, 10. kerros, mutta vain 7. pääsi hissillä. Paikka oli hiton kuuma, ainakin n. 40+ sisällä lämpöä. Istuttiinkin komealla terassilla about koko ilta. Uusiin ihmisiin tuli tutustuttua ja mukavaa oli, vaikka lähdinkin kotio puoliltaöin, enkä jatkanut baariin. Menen varmasti ensikerrallakin, ja muutamaa tyyppiä saattaa nähdä muutenkin.
Tänään on aikeissa lähinnä nauttia olosta, renouttava ihana sunnutai. Huomenna olisi töitä, asiakkaitakin. Keskiviikko-torstai yöllä alkaa sitten minun pikkuinen lomani, suunnataan Vaalaan Puolison perheen luo. Sitäkin reissua jo odottaa. Reissun jälkeen pitääkin miettiä sitä muuttoa ihan tosissaan :o
keskiviikko 10. heinäkuuta 2013
Destination Zero
Viikkoni on alkanut aika laiskoissa merkeissä, työrintamallakin on ollut taas kovin hiljaista. Arkeeni on mahtunut lähinnä salia, kotia ja oleilua. Tänään tosin kävin Caratran luona, ei olla nähty hetkeen ja heille oli muuttanut uusi perheenjäsen, pieni kissa. Tuli suorastaan nostalginen olo leikkiessä minikisun kanssa, että meidän kollinrotjakekin ollut joskus sellainen :)
Loppuviikko on muutenkin sosiaalisempi, perjantaina menen ulos työkaverin kanssa jälleen pöytäcurlingia pelailemaan. Katsotaan tuleeko Puolisokin mukaan. Maltillista viihteilyä tosin, sillä lauantaina tulee kampaus heti kympiltä. Ja lauantaina on miitti, joten kaamea kankkunen ei kuulu kuvioihin.
Puolisolla alkaa loma, ja ensiviikon ke otetaankin suunnaksi Kainuu ja Vaala. Puolison perhettä moikkaillaan, tullaan sitten viikonpäästä tiistaina takaisin. Ideana olisi vierailla lähiviikkoina myös Vantaa/Espoo -suunnalla. Siellä sijaitsee paikka, josta Puoliso haluaa uudet bootsit hakea. Lisäksi Serkku, jonka luona aiotaan vierailla samalla. Jotain sosiaalista elämää tällä Erakollakin sentään :D
Loppuviikko on muutenkin sosiaalisempi, perjantaina menen ulos työkaverin kanssa jälleen pöytäcurlingia pelailemaan. Katsotaan tuleeko Puolisokin mukaan. Maltillista viihteilyä tosin, sillä lauantaina tulee kampaus heti kympiltä. Ja lauantaina on miitti, joten kaamea kankkunen ei kuulu kuvioihin.
Puolisolla alkaa loma, ja ensiviikon ke otetaankin suunnaksi Kainuu ja Vaala. Puolison perhettä moikkaillaan, tullaan sitten viikonpäästä tiistaina takaisin. Ideana olisi vierailla lähiviikkoina myös Vantaa/Espoo -suunnalla. Siellä sijaitsee paikka, josta Puoliso haluaa uudet bootsit hakea. Lisäksi Serkku, jonka luona aiotaan vierailla samalla. Jotain sosiaalista elämää tällä Erakollakin sentään :D
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Polttarittaret
Katsottiin Puolison kanssa leffa, Polttarittaret.
Mielemme teki jotain kepeää aivot narikkaan -komediaa, ja päädyttiin sitten polttarittaret-leffaan. Pääosissa mm. Kristen Dunst ja Isla Fisher. Alkuasetelma oli ihan lupaava, mimmiporukasta yksi menee naimisiin ja tyypit päättää pitää sankarille polttarit. Vähän arvelutti tosin, että miten paljon leffa apinoi morsiusneitojen ideaa.
Leffa oli kömpelöhkö jo alussa. Kaveriporukan lihava ja se "ei niin viehättävä" tyyppi menee naimisiin komean miehen kanssa, mikä aiheuttaa "kavereissa" kateutta. Heidän laihojen kaunokaistenhan piti päästä ensimmäisenä. Dunstin esittämä Regan-kaaso oli kunnon hapannaama, Fisherin Katie perus airhead ja Lizzy Caplanin Gena kokaiinihuuruinen bilettäjä, ja kukaan ei selkeästikään välittänyt morsiamesta hevon vittujakaan. Heti alussa jäin miettimään että jopas on tytöllä ystävät. Läskivitsit lenteli, ja huumori oli lähinnä ilkeää.
Polttarisankari jätti bileet lyhyeen, ja polttarimimmit pitikin bileet sitten kokaiinihuuruissaan keskenään, pilaillen ystävänsä kustannuksella ja onnistuivat pelleilyllään rikkomaan hääpuvun. En millään voinut uskoa, että koko elokuvan punainen lanka oli se rikkoutunut hääpuku, jota poppoo sitten yrittää yöllä saada edustuskuntoon. Neidit sitten kuokki niin miesten polttareita, ehti viritellä romansseja, vedellä kokaa ja nappailla yliannostuksenkin. Koko homma ontui ja pahasti, ja asetelma, josta olisi voinut saada oikeastikin hauskaa paheni mitä pidemmälle leffa eteni. Morsianta kävi vain sääli ja polttarimimmejä lähinnä inhosi. Jotenkin odotin, että edes häissä morsian tajuaisi kavereidensa todellisen laidan ja tyypit saisi nenilleen, mutta ei. Loppuvaiheissa esiin tuodut menneisyyden traumatkaan eivät pehmentäneet tai avanneet hahmoja tarpeeksi, että juttu olisi ollut edes siedettävä. Pitäisi olla vastaavanlainen ilkeä kusipää joka saa riemua toisten haukkumisesta että huumori voisi osua edes lähelle. En ole aikoihin katsonut leffaa, joka olisi ollut näin kuraa. Älä katso, oikeasti. Sen 1.5 h voi käyttää paremminkin, pyörittele vaikka peukaloita ennemmin.
Mielemme teki jotain kepeää aivot narikkaan -komediaa, ja päädyttiin sitten polttarittaret-leffaan. Pääosissa mm. Kristen Dunst ja Isla Fisher. Alkuasetelma oli ihan lupaava, mimmiporukasta yksi menee naimisiin ja tyypit päättää pitää sankarille polttarit. Vähän arvelutti tosin, että miten paljon leffa apinoi morsiusneitojen ideaa.
Leffa oli kömpelöhkö jo alussa. Kaveriporukan lihava ja se "ei niin viehättävä" tyyppi menee naimisiin komean miehen kanssa, mikä aiheuttaa "kavereissa" kateutta. Heidän laihojen kaunokaistenhan piti päästä ensimmäisenä. Dunstin esittämä Regan-kaaso oli kunnon hapannaama, Fisherin Katie perus airhead ja Lizzy Caplanin Gena kokaiinihuuruinen bilettäjä, ja kukaan ei selkeästikään välittänyt morsiamesta hevon vittujakaan. Heti alussa jäin miettimään että jopas on tytöllä ystävät. Läskivitsit lenteli, ja huumori oli lähinnä ilkeää.
Polttarisankari jätti bileet lyhyeen, ja polttarimimmit pitikin bileet sitten kokaiinihuuruissaan keskenään, pilaillen ystävänsä kustannuksella ja onnistuivat pelleilyllään rikkomaan hääpuvun. En millään voinut uskoa, että koko elokuvan punainen lanka oli se rikkoutunut hääpuku, jota poppoo sitten yrittää yöllä saada edustuskuntoon. Neidit sitten kuokki niin miesten polttareita, ehti viritellä romansseja, vedellä kokaa ja nappailla yliannostuksenkin. Koko homma ontui ja pahasti, ja asetelma, josta olisi voinut saada oikeastikin hauskaa paheni mitä pidemmälle leffa eteni. Morsianta kävi vain sääli ja polttarimimmejä lähinnä inhosi. Jotenkin odotin, että edes häissä morsian tajuaisi kavereidensa todellisen laidan ja tyypit saisi nenilleen, mutta ei. Loppuvaiheissa esiin tuodut menneisyyden traumatkaan eivät pehmentäneet tai avanneet hahmoja tarpeeksi, että juttu olisi ollut edes siedettävä. Pitäisi olla vastaavanlainen ilkeä kusipää joka saa riemua toisten haukkumisesta että huumori voisi osua edes lähelle. En ole aikoihin katsonut leffaa, joka olisi ollut näin kuraa. Älä katso, oikeasti. Sen 1.5 h voi käyttää paremminkin, pyörittele vaikka peukaloita ennemmin.
perjantai 5. heinäkuuta 2013
Cradled in love
Takana hyvin nukuttu yö, tehokas treeni ja nyt on paljon parempi mieli. Eiliset angstit on mennyttä, vitut minä mikään yksinäinen ole. Ympärilläni on kuitenkin ihan mahtavia tyyppejä. Ja minähän asun sen Parhaan Ystäväni kanssa. Puoliso <3
Tänään jo tuntuu siltä, että voisin suuntaa sinne Lumoukseen yksinkin jos siltä tuntuu, mutta luultavasti jätän väliin eniveis. Eihän mulla ole edes lippua :D Hyvä treeni vie aina turhat mieliteot alkoholillisia iltoja kohtaan. Huomenna on salipäivä, en halua olla väsypuhkipoikki biletyksen takia.
Tänään jo tuntuu siltä, että voisin suuntaa sinne Lumoukseen yksinkin jos siltä tuntuu, mutta luultavasti jätän väliin eniveis. Eihän mulla ole edes lippua :D Hyvä treeni vie aina turhat mieliteot alkoholillisia iltoja kohtaan. Huomenna on salipäivä, en halua olla väsypuhkipoikki biletyksen takia.
torstai 4. heinäkuuta 2013
Everything fades
Tämäkin viikko on mennyt aika kiireisesti. Lähinnä koululle lupaamieni tuntien takia, kampaamolla ei niin paljoa hommia ole ollutkaan. Vietävä että odotan tuota tilanvaihtoa! Tunnelma vuokranantajan kanssa on aika kireä, ja sellainen kutina takapuolessa, että ellen olisi itse lähtenyt niin ongelmia olisi tullut kyllä eteen. Sinne on tulossa syyskuun alusta uusi, onnea vaan yritykseen ;)
Kävin tänään silmäleikkauksen 6 kk tarkastuksessa, ja kaikki ok. Uutta kontrollia ei tarvita, ja näköni on mitä mainioin. Happy me! Huomenna ja la olisi töitä, salillekin aion. Kiersin onnellisena suolijärveä toissapäivänä, ja jos säät sallii niin aion toteuttaa sen uusiksi. Suolijärvi oli kauneudessaan kyllä pyynikinmäen veroinen!
Ensiviikolla taukoaa koululuennot, tiedossa on pitkästä aikaa perinteinen työviikko liikkeellä. Hiljaiselta tosin sekin näyttää. Olen toitottanut muutostani asiakkaille, ja ilokseni 80 % tähän asti tiedon saaneista aikoo käydä luonani kalevassa. Lohduttavaa minun kannaltani, ja toisaalta tekee vähän vahingoniloiseksi, että voin nappasta eräitä tuossa PAIKASSA käyneitä vakiasiakkaita mukaani. Ensiviikon viikonloppuna onkin sitten Pakkiksen miitti, josko saisin tutustuttua uusiin samanhenkisiin tyyppeihin.
Editt: ranttia poistettu.
Kävin tänään silmäleikkauksen 6 kk tarkastuksessa, ja kaikki ok. Uutta kontrollia ei tarvita, ja näköni on mitä mainioin. Happy me! Huomenna ja la olisi töitä, salillekin aion. Kiersin onnellisena suolijärveä toissapäivänä, ja jos säät sallii niin aion toteuttaa sen uusiksi. Suolijärvi oli kauneudessaan kyllä pyynikinmäen veroinen!
Ensiviikolla taukoaa koululuennot, tiedossa on pitkästä aikaa perinteinen työviikko liikkeellä. Hiljaiselta tosin sekin näyttää. Olen toitottanut muutostani asiakkaille, ja ilokseni 80 % tähän asti tiedon saaneista aikoo käydä luonani kalevassa. Lohduttavaa minun kannaltani, ja toisaalta tekee vähän vahingoniloiseksi, että voin nappasta eräitä tuossa PAIKASSA käyneitä vakiasiakkaita mukaani. Ensiviikon viikonloppuna onkin sitten Pakkiksen miitti, josko saisin tutustuttua uusiin samanhenkisiin tyyppeihin.
Editt: ranttia poistettu.
maanantai 1. heinäkuuta 2013
The Great Gatsby - kultahattu
Käytiin tosiaan leffassa, katsottiin The Great Gatsby. Pääosissa mm. Leonardo DiCaprio, ohjannut Baz Luhrmann. Menin leffaan vähän ristiriitaisin tuntein, lähinnä ohjaajan takia. Tyypin aiemmista leffoista esimerkkinä Moulin Rouge, jota en voinut sietää. Siitä huolimatta, että rakastan musikaaleja, romanttisia leffoja, historiaa ja tuota kyseistä teemaa. Ainoa hyvä koko elokuvassa oli puvustus, vaikka kaiken järjen mukaan minun pitäisi ylistää leffa taivaisiin. Jotenkin siinä leffassa kaikki vaan kusi ja pahasti. Siitä syystä pelkäsin, että millaista tuotosta tyyppi on tällä kertaa tehnyt.
Leffa oli Puolison valinta, itsellä houkuttimena toimi juuri Caprio. Siitäkin mainittakoon, että ysärillä en voinut näyttelijää sietää, vihasin sitä teinipaskaa (Romeo & Julia tai Titanic) mitä kaikki muut niin hehkutti. Viimevuosi(kymmenen) tuotokset kuitenkin ovat vakuuttaneet minut tyypin näyttelijänlahjoista. Toinen houkutin oli ehdottomasti vuosikymmen johon leffa sijoittui. 20-luku on nimittäin yksi suosikkikymmenistäni heti 50-luvun jälkeen, ihan muodin takia.
Yllätyin positiivisesti. Leffaa kertoo tyypistä, joka jonkinnäköisessä psykiatrisessa sairaalassa kertoo tarinaansa, kuinka hän muutti New Yorkiin 20-luvun nousun pyörteissä, mysteerisen Gatsbyn naapuriin ja ajautuu tämän miljonäärin elämäntyyliin mukaan. Juoni toimi hyvin, leffaa jaksoi seurata,eikä se ollut turhan ennalta-arvattava. Olisin kuitenkin kaivannut siksi "koukuksi/the big reveal" -kohdaksi jotain muuta kuin romanttista soopaa. Tobey Maguire teki ihan ok roolisuorituksen, mitä nyt toi vähän väkisinkin mieleen Spidermanin. Caprio loisti roolissaan kuten yleensä, tyyppi näytteli muut suohon.
Leffan parasta antia oli ehdottomasti ajankuvaus. Ne bileet olivat mielettömät, muoti, hiukset ja meikit olivat rakkautta. Erityisesti ihastuin näin kampaajana niihin hieman modernisoituihin 20-luvun polkkahiuksiin. Musiikki toimi, vaikka se "nykymusiikki historiallisessa leffassa" juttu on jo hitusen käytetty.
Ilman visuaalista puolta, ja rakkauttani vuosikymmentä kohtaan en olisi pitänyt leffasta niin paljoa. Jos leffa olisi sijoittunut vaikak 30- tai 70-lukuun, en luultavasti olisi innostunut. Puoliso kuvailikin elokuvaa "kyllähän sen katsoi" -sanoilla, kun mielipidettä kysyin. Kokonaisuutena kuitenkin leffa toimi, hieno ajankuvaus, mukaansatempaava juoni ja sopivan hyvät näyttelijät. Arvosanaksi Imdb lykkäsi 7.5. ja minä olen samaa mieltä. Jotain tuontyyppistä minäkin sille antaisin. Kannattaa katsoa jos vuosikymmen iskee, tai romanttiset leffat, mutta jos odotat Moulin Rouge-tyyppistä "ilottelua", jätä väliin.
Leffa oli Puolison valinta, itsellä houkuttimena toimi juuri Caprio. Siitäkin mainittakoon, että ysärillä en voinut näyttelijää sietää, vihasin sitä teinipaskaa (Romeo & Julia tai Titanic) mitä kaikki muut niin hehkutti. Viimevuosi(kymmenen) tuotokset kuitenkin ovat vakuuttaneet minut tyypin näyttelijänlahjoista. Toinen houkutin oli ehdottomasti vuosikymmen johon leffa sijoittui. 20-luku on nimittäin yksi suosikkikymmenistäni heti 50-luvun jälkeen, ihan muodin takia.
Yllätyin positiivisesti. Leffaa kertoo tyypistä, joka jonkinnäköisessä psykiatrisessa sairaalassa kertoo tarinaansa, kuinka hän muutti New Yorkiin 20-luvun nousun pyörteissä, mysteerisen Gatsbyn naapuriin ja ajautuu tämän miljonäärin elämäntyyliin mukaan. Juoni toimi hyvin, leffaa jaksoi seurata,eikä se ollut turhan ennalta-arvattava. Olisin kuitenkin kaivannut siksi "koukuksi/the big reveal" -kohdaksi jotain muuta kuin romanttista soopaa. Tobey Maguire teki ihan ok roolisuorituksen, mitä nyt toi vähän väkisinkin mieleen Spidermanin. Caprio loisti roolissaan kuten yleensä, tyyppi näytteli muut suohon.
Leffan parasta antia oli ehdottomasti ajankuvaus. Ne bileet olivat mielettömät, muoti, hiukset ja meikit olivat rakkautta. Erityisesti ihastuin näin kampaajana niihin hieman modernisoituihin 20-luvun polkkahiuksiin. Musiikki toimi, vaikka se "nykymusiikki historiallisessa leffassa" juttu on jo hitusen käytetty.
Ilman visuaalista puolta, ja rakkauttani vuosikymmentä kohtaan en olisi pitänyt leffasta niin paljoa. Jos leffa olisi sijoittunut vaikak 30- tai 70-lukuun, en luultavasti olisi innostunut. Puoliso kuvailikin elokuvaa "kyllähän sen katsoi" -sanoilla, kun mielipidettä kysyin. Kokonaisuutena kuitenkin leffa toimi, hieno ajankuvaus, mukaansatempaava juoni ja sopivan hyvät näyttelijät. Arvosanaksi Imdb lykkäsi 7.5. ja minä olen samaa mieltä. Jotain tuontyyppistä minäkin sille antaisin. Kannattaa katsoa jos vuosikymmen iskee, tai romanttiset leffat, mutta jos odotat Moulin Rouge-tyyppistä "ilottelua", jätä väliin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)