Käytiin tosiaan leffassa, katsottiin The Great Gatsby. Pääosissa mm. Leonardo DiCaprio, ohjannut Baz Luhrmann. Menin leffaan vähän ristiriitaisin tuntein, lähinnä ohjaajan takia. Tyypin aiemmista leffoista esimerkkinä Moulin Rouge, jota en voinut sietää. Siitä huolimatta, että rakastan musikaaleja, romanttisia leffoja, historiaa ja tuota kyseistä teemaa. Ainoa hyvä koko elokuvassa oli puvustus, vaikka kaiken järjen mukaan minun pitäisi ylistää leffa taivaisiin. Jotenkin siinä leffassa kaikki vaan kusi ja pahasti. Siitä syystä pelkäsin, että millaista tuotosta tyyppi on tällä kertaa tehnyt.
Leffa oli Puolison valinta, itsellä houkuttimena toimi juuri Caprio. Siitäkin mainittakoon, että ysärillä en voinut näyttelijää sietää, vihasin sitä teinipaskaa (Romeo & Julia tai Titanic) mitä kaikki muut niin hehkutti. Viimevuosi(kymmenen) tuotokset kuitenkin ovat vakuuttaneet minut tyypin näyttelijänlahjoista. Toinen houkutin oli ehdottomasti vuosikymmen johon leffa sijoittui. 20-luku on nimittäin yksi suosikkikymmenistäni heti 50-luvun jälkeen, ihan muodin takia.
Yllätyin positiivisesti. Leffaa kertoo tyypistä, joka jonkinnäköisessä psykiatrisessa sairaalassa kertoo tarinaansa, kuinka hän muutti New Yorkiin 20-luvun nousun pyörteissä, mysteerisen Gatsbyn naapuriin ja ajautuu tämän miljonäärin elämäntyyliin mukaan. Juoni toimi hyvin, leffaa jaksoi seurata,eikä se ollut turhan ennalta-arvattava. Olisin kuitenkin kaivannut siksi "koukuksi/the big reveal" -kohdaksi jotain muuta kuin romanttista soopaa. Tobey Maguire teki ihan ok roolisuorituksen, mitä nyt toi vähän väkisinkin mieleen Spidermanin. Caprio loisti roolissaan kuten yleensä, tyyppi näytteli muut suohon.
Leffan parasta antia oli ehdottomasti ajankuvaus. Ne bileet olivat mielettömät, muoti, hiukset ja meikit olivat rakkautta. Erityisesti ihastuin näin kampaajana niihin hieman modernisoituihin 20-luvun polkkahiuksiin. Musiikki toimi, vaikka se "nykymusiikki historiallisessa leffassa" juttu on jo hitusen käytetty.
Ilman visuaalista puolta, ja rakkauttani vuosikymmentä kohtaan en olisi pitänyt leffasta niin paljoa. Jos leffa olisi sijoittunut vaikak 30- tai 70-lukuun, en luultavasti olisi innostunut. Puoliso kuvailikin elokuvaa "kyllähän sen katsoi" -sanoilla, kun mielipidettä kysyin. Kokonaisuutena kuitenkin leffa toimi, hieno ajankuvaus, mukaansatempaava juoni ja sopivan hyvät näyttelijät. Arvosanaksi Imdb lykkäsi 7.5. ja minä olen samaa mieltä. Jotain tuontyyppistä minäkin sille antaisin. Kannattaa katsoa jos vuosikymmen iskee, tai romanttiset leffat, mutta jos odotat Moulin Rouge-tyyppistä "ilottelua", jätä väliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti