Se tunne.
Tätä oloa ei voi nyt sanoin edes kuvata.
Tein juuri viimeisen kirjanpidon, lopetusinventaarion, ja viimeiset sähköpostit koululle.
Eli toisin sanoen, ei voisi olla yritysasiat enempää ohi minun osaltani. Kirjanpitäjä laatii yritystoiminnan keskeytyslaput. Posti on ainoa paikka jossa vielä käyn asiaan liittyen, mutta se on niin ohi!
Olen totutellut uuteen arkeeni tämän alkuviikon. Olen tehnyt tähän asti kesällä vajaata päivää firmalla, sillä minulla mitään lomaa ole, joten paikkailin tiukkaa työtahtia vajailla päivillä. Nyt tosin on tottumista taas tähän 8 h päivässä -työtahtiin. Ja siihen, että tänään on vapaapäivä ja on keskiviikko.
Arjessa on järjestämistä, kaupassakäynnit yms. Meillä on kaksi vuotta ollut tietty systeemi miten asiat hoidetaan, joten nyt on taas tottumista uuteen. Mutta nautin. Tietyt työajat - kohtuulliset sellaiset, tietty palkka. Kyllä voi ihminen nauttia laskujen maksamisesta! Ja shoppailu on jotain, josta en erityisesti enää nauti. Kuluttaa rakasta tilin saldoani! Välistä hämmennyn itsekin että miten paljon yritystoiminta on minua muuttanut raha-asioissa. Shoppailu ei enää todellakaan ole se "elämän suola" tai asia, joka tekee työssäkäynnistä sen arvoista. Työpaikalla on selkeästi vaikutusta asiaan. Viihdyt työssäsi - palkka ei enää ole se ainoa palkinto. Mutta on mahtavaa, että saan pikkuhiljaa talouteni kuntoon. Tätä tunnetta ei voi ymmärtää, ellei ole käynyt taloudellisesti pohjalla. Ja minun pohjani ei sentään ole niin syvällä, mitä olisi voinut olla.
Niin ja minä sentään selvisin vanhempieni ja Puolison avustuksella ilman kummempia velkoja. Ei verovelkaa tai menetettyjä luottotietoja. Olen toki Puolisolle pystyssä nelinumeroisen summan, mutta siitä ei voi seurata luottotietojen menetystä tai mitään sellaista. Ja nyt kun olen töissä, minulla on tarkka taloussuunnitelma. Ensiksi hävitän kuvioista luottokortin. Luottokortit ovat saatanasta, joten se lähtee korkean korkonsa kanssa ensin. Opintolainat lyhenee hitaasti mutta varmasti, ja koko ajan. Siirrän myös yhteiselle säästötilillemme Puolisoa varten rahaa joka kuukausi, lyhennän velkaani hänelle. Mitä hän haluaa sillä tehdä, on sitten sen asia. Puhui kyllä, että saattaa sijoittaa sinne kertyvää summaa tai antaa sen olla siellä jotta voidaan tehdä yhdessä jotain kivaa. Matkalle tai jotain.
Mutta mitään en kadu. Kaksi vuotta oli kunnon oppivuodet, en ole ensinkään sama ihminen mitä silloin aiemmin. Ja olen ennemmin puolisolle velkaa useamman tonnin yritystoiminnan takia, kuin että olisin esim. shoppaillut itseni velkaiseksi. Koko velka Puolisolle on tasan tarkkaan yritystoiminnasta kerääntynyttä tappiota. Tiedän ystäväpariskunnan, jonka toinen osapuoli on kerännyt miehelleen n. 30 000 euron velan shoppailemalla. Minun summani ei ole mitään tuohon verrattavaakaan, ja yhtään euroa siitä velasta ei ole kertynyt shoppailun tai muun vastaavan takia.
Oli myöskin jännä olla eilen töissä 8-16. Päästä nyt neljältä töistä! Ja samaa seuraa loppuviikon, yay! Puolessavälissä kuuta on pitkä viikonloppu, kun on lauantai ja maanantai vapaana. Sehän on melkeen kuin loma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti