lauantai 23. elokuuta 2014

What's left of the flag

Päätin viimein tarttua härkää sarvista, ja kävin lekurilla. En ole tänne ihmeemmin vaivasta puhunutkaan, välistä kai maininnut vain. Siitä, että minua väsyttää ihan jatkuvasti. On väsyttänyt jo hyvän tovin. Nyt se on vain pahentunut viimeisen kuukauden aikana.

Alkoi silloin keväästä, kun en jaksanutkaan enää saleilla tai liikkua kunnolla. Vetosin stressiin, että siitä se johtuu ettei jaksa. Heinäkuun tullessa vetosin helteisiin, ei jaksa kun niin kuuma. Nyt tajusin, ei ole normaalia olla näin väsy. Nukun 8 tuntia yössä ja päiväunet. Jos en nuku päiväunia, syön taatusti jotain mässyä. Olen jo usean kuukauden paikannut energiatarvettani ruualla, kun en vain voi nukkua niin paljoa mitä tarvetta tuntuu olevan. En koe olevani ollenkaan oma itseni. Eilen kun pääsin töistä, nukuin tunnin päikkärit. Söin jotain, katsottiin jakso Sons of Anarchyä ja koin olevani valmis petiin. Kello kahdeksalta illalla! Kympiltä luovutin ja sammahdin ihan heti kun sänkyyn pääsin. Tänään aamulla tuntui että voisin nukkua helpolla vielä sen 8 h lisää. Welcome to my life: Nuku 8 h  & odota pääsyä nukkumaan loput 16 h. Mitään et jaksa. Ehkä haluaisit, mutta et vain jaksa.

Niin, kävin siis lekurilla. Tyyppi kuunteli kiltisti ja kyseli kaikki mahdollisesta masentuneisuudesta katkonaisiin yöuniin. Kävi minulle läpi mahdolliset syyt, että mistä voi johtua, sekä myös sen että ei välttämättä johdu mistään. Labratestit on tiistaina, jossa otetaan sitten niin rauta-arvot, sokeriarvot kuin kilpirauhas-arvotkin. Lekuri varoitteli, että vaikka oireideni puolesta täsmäisin kilpparitapaukseksi sangen hyvin, arvot voivat yhtä todennäköisesti olla myös puhtaat. Jolloin jatkoa pitää miettiä sitten sen mukaan.

Ei tämä näinkään voi jatkua, että en jaksa edes kokata. Käyn töissä, koska siksi ajaksi saan työnnettyä väsymykseni syrjään, mutta kotio tullessa väsymys lyö yli. En tiedä kumpaa toivon: että jotain löytyy vai sitä, että mitään ei löydy. Jos minulla on kilpirauhasen vajaatoiminta, tälle on syy ja hoito. Mutta nappeja loppuelämän. Jos ei ole, ei moisia lääkityksiä, mutta ei myöskään syytä tai helpotusta.

Jotenkin ironista. Minusta kilpirauhasen vajaatoiminta on aina ollut se läskien trendikkäin tekosyy ever. Se tekosyy, johon vedotaan kun oikeasti kiskotaan vaan sitä mässyä naamaan ja ollaan laiskoja paskoja. (Ja joo, olen kyllä tiennyt koko ajan sen olevan sairaus. Jengi vaan tuntuu vetoavan ihan trendinä siihen) Ja nyt olen sitten itse lähete tassussa selvittelemässä arvoja. Ylimielisyyteni asiaa kohtaan kosahti nilkkaan. Kuitenkin, tässä tätäkin kirjoittaessani, en voi edes kuvitella lähteväni lenkille. Ei ole energiaa. Hitto mulla ei ole energiaa edes keittää perunoita! Tällä olotilalla ei ole laiskuuden kanssa mitään tekemistä. Haluaisin kovin olla oma itseni jälleen, nauttia elämästä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti