Yksi asia josta olen erityisen helpottunut on se, että lääkärin mukaan en ole voinut aiheuttaa tätä itselleni. Perinnöllinen taipumus. Epäilin jossain välissä, että kovat dieetit ja jojoilu on pistänyt elimistöni niin sekaisin, että seurauksena kilpparivaiva. Joo, ei se varmasti ole aineenvaihdunnalleni hyvääkään tehnyt, mutta on kuitenkin helpotus, että dieetit eivät ole syypää sairauteeni. Olisi kamalaa, jos olisin aiheuttanut tämän ihan itse itselleni.
Lääkäri uteli koelääkityksen vaikutuksia painooni. En nyt mitenkään intensiivisesti yrittänytkään laihduttaa, mutta parannus ruokavaliossa ja liikunnassa on jo huomattava entiseen, ja olen yhä yhtä pullukka mitä ennenkin. Vatsanseutu erioten, näytän siltä kuin vauvaa vartoisin. Pitänee laittaa kevään sukujuhliin korsetti, ettei tule epämieluisia kommentteja. Saa katsoa mitä nostettu lääkemäärä vaikuttaa, vai vaikuttaako mitenkään. Todellisuudessa laihduttaminen on mahdollista vasta, kun lääkitys on tasapainossa.
Onneksi olen onnistunut löytämään kirppikseltä hyviä vaatteita nykykeholleni, mieleni parani kummasti. Pitänee kai nyt malttaa mieli ja syödä vain ihan normaalin terveellisesti. Jättää kalorilaskemiset, mutta pitää liikunta ja terveellinen ruoka kuvioissa. En ainakaan halua lihoa yhtään enempää!
Aiheesta kukkaruukkuun.
Vattu mikä työpäivä taas. Toi työyhteisö.. ei perkele. Ja niin herttainen mummeli kun Pomo on, osaa sekin olla aika halvatun perkele välistä. Olen ollut töissä n. 7 kuukautta, eikä osa "säännöistä" tai työkulttuurista ole vieläkään selvillä.
Iltavuoron työtunnit muuttui taannoin. Infolapussa oli laskuvirhe, tunteja tulisi viikossa yksi enemmän mitä pitäisi. Kun huomautin asiasta, mielestäni sangen ystävälliseen sävyyn, että oliko Pomo huomannut asian, sainkin paskaa niskaan. Myönsi kyllä, ettei huomannut laskuvirhettä. Kovin puolustellen, että "minäkin olen vain ihminen". Ööh, mielestäni en syyttänyt mistään? Yritin vain ystävällisesti huomauttaa. Sain kuulla kunniani siitä, että miten kaikki muut ottavat ylityöt ilolla vastaan, ja miten olen vain hankala jos mua varten pitää erityisjärjestelyitä tehdä kun en voi joustaa. Sanoin kyllä, että nyt ei kyse ollut ettenkö sitä tuntia olisi valmis tekemään, ja että teen kyllä mielelläni ekstratunteja siinä missä muutkin. Että huomautin vain tunnollisuuttani. Mutta ei auttanut, pomo oli selkeästi muhun vittuuntunut loppupäivän. Koitin esittää asiani kovin selkeästi, ettei mua väärinymmärretä. Mutta tuolla, kaikkien muiden aivot ovat kuin vitun tippaleipä! Jos jonkun voi ymmärtää perseelleen, niin ihan varmana otetaan se just niin.
Niin, ne ylityöt. Ikinä ei kysytä, että voitko jäädä. Mutta mikäli et tajua oikealla hetkellä jäädä, olet joustamaton paska. Pitäisi ihan itse tajuta tarjoutua "voin tulla tekemään ekstraa tuolloin", mutta ikänä sua ei kysytä. Ja jos et tajua tarjoutua, niin ylläri, olet joustamaton paska. Eli sen verran vuorolistoihin pitää puuttua, että tarjoudut tekemään ekstraa kun vain yhtään vajetta näkyy. Mutta näemmä muuten ei paranekaan puuttua. Ota siitä sitten selvän. Ookoo, olen joustamaton paska. Ja mun työpaikan työilmapiiri on ihan perseestä, tarjosin taas työpaikan likoille läyhäämisen aihetta hetkeksi, miten Aurora on jäykkä paska joka ei voi tehdä tuntia ylitöitä. Väliä sillä, että jos työaikoihin tulee muutos, tunnin ylitöistä tulisi kyllä ilmoittaa.
Vittuunnuin niin, että tuijottelin Mol.fi -sivustoa taas sillä silmällä. Kunnes järkiinnyin. Mitä sanoisin haastettelussa, kun haluavat tietää motivaatiotani paikanvaihtoon? Ei entistä duunia voi haukkua, se kertoo enemmän minusta mitä paikasta. Lisäksi, polttaisin kesälomani. Ja - suo siellä, vetelä täällä. Ojasta allikkoon. Alani huomioiden, sama minne menen duuniin, olen liian äijä akkavaltaiseen työyhteisöön. Oiskin ees ne kivekset, mun ajatusmaailmaa ja mua ymmärrettäisiin varmaan huomattavasti paremmin mikäli oisin mies!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti