Olen taas vähän hukassa itseni kanssa. En oikein tiedä, että mitä nyt olisi järkevintä tehdä. Tai tiedän, mutta kun se vaihtoehto ei ole yhtään houkuttava.
Ruokavalio. Se, mitä suuhun pistän vaikuttaa mun oloon ja jaksamiseen ihan hurjan paljon. Normi tyyppi käy juomassa, potee mahdollisen kankkusen ja that's it. Viikonloppu oli ihan huippu, mutta mehulinjapäätöksestä huolimatta päädyin sittenkin lonkeroon. Kankkusta ei sanan siinä mielessä tullut, ei hedaria tai norjan puhumista. Mutta. Vasta tänään alan tuntemaan oloni jälleen normaaliksi. Lonkeron ohella meni aamuyöstä pari palaa pitsaa, ja kummipojan kotona tarjottiin pastavuokaa (gluteenillista versiota..). Se krapulapäivän vetämättömyys, väsymys, jaksamattomuus... mun kohdalla se jatkuu useamman päivän. Mitään et jaksa ja mikään ei kiinnosta. Salilla piti käydä, mutta jaksoinko? No en! Terveellisen ruuan laitto? Ei huvita tai jaksa. Ei oikeastaan edes maistunut.
Ennen kilppariongelmia ei tällaista ollut. Krapula kesti sen päivän, arkena riitti virtaa ihan normaalisti. Nyt tujaus venhää ja alkoholia ja seuraus on usean päivän kooma. Ja tämä toteamus on usean bilekerran havainto, ei vain mitään sattumaa tästä viikonlopusta. Ja kooman aikaansaamiseen riittää aika vähäinenkin alkoholimäärä. Nyt on sitten kaksi vaihtoehtoa.
Joko jatkan näin, biletän kun siltä tuntuu ja kestän seuraukset, sen usean päivän zombiekooman, tai sitten biletän vakaasti mehulinjalla jotta seuraavat päivät ei mene ihan harakoille. Pitkistä tipattomista huolimatta, en nyt näe sitä niin kivana vaihtoehtona etten enää ikänä joisi alkomahoolia. En pidä itsestäni päissään (koska silloin olen ihan kusipäinen draamakuningatar idiootti), mutta pidän siitä kevyestä noususta. Siitä sopivasta määrästä, jonka olen oppinut hallitsemaan. Kumpi on kivempaa? pitää välistä alkoholillista hauskaa ja hyväksyä se, että lauantain hauska vie minulta myös maanantain ja tiistain. Vai jätänkö viinan, ja hyvästelen sen iloisen hiprakan? Mutta sillä tavoin ei menisi aina puoli viikkoa koomassa.
En pidä siitä, että arki menee "hukkaan". Heräät, menet töihin, tulet kotiin, tuijotat hetken telkkarista paskaa, menet nukkumaan. Toista. Kuulostaako kivalta? Olen kuitenkin tyyppi, joka haluaa nauttia myös arjesta. Vihaan niitä perjantaisia "viikko LUSITTU, nyt baanalle" -päivityksiä facessa. Mitenniin lusittu? Onko arki joku rangaistuslaitos? Eikö elämästä tulisi nauttia joka päivä? Viina ja vehnä selkeästi tekee musta vapaapäivänvartoojan. Odotan vain seuraavaa vapaata, kun työt on "lusittu". Harmi vain, että bileissä joissa olen viimeaikoina alkoholia nauttinut, on ollut ihan superkivaa. Alkoholi vähän vapauttaa, joten en ole niin ujon varautunut mitä selvinpäin. Pelkään, että jos jättäydyn mehulinjalle, musta tulee se hiljainen seinäruusu, jolle ei niin jutella, joka lähtee haukotellen kotiin puoliltaöin. Ja keväästä olisi tulossa lisää kivoja juhlia. Veljen synttärit, lahtelaisen bussikuskikaverin synttärit, Liron alumni-ilta, vanhempien synttärit.. Porukoiden juhlissa pitää ainakin vähän juoda, ihan näön vuoksi. Mun lihomisella jos olen alkoholitta niin varmana arvelevat mun olevan raskaana. Eikä opiskelijaporukan jälleennäkemisbileissä olla selvinpäin :D
Silti. Tiedän kyllä kumpi on "se oikea valinta". Mitä järkevän ihmisen tulisi valita. Pitää kai vähän käsitellä tätä asiaa vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti