Your days are numbered.

Käytiin tosiaan Varjobaarissa lauantaina. Oltiin kahdestaan ja keskityttiin lähinnä bändeihin, eipä siellä tosin kummemmin tuttuja ollutkaan, mitä nyt näitä "tiedän naaman" -tyyppejä. Mr A oli ainoa kaveri paikalla, ja hänkin oli lavalla. Masquerade oli uudempi tuttavuus, mutta ihan menevää punktyyppistä rokkia vetivät. Silene veti hyvin keikan, mutta väsymys oli aika suuri joten lähdettiin kotio nukkumaan heti keikan jälkeen.

Tänään olisi musiikkia luvassa jälleen, mennään Klubille katsomaan Turmion Kätilöitä. Olen tykästynyt bändiin vasta viimeisen 6 kk aikana, jopa siinä määrin että olen valmis valvomaan hieman arkena. Huomenna on joo töitä, ja en ole muuttanut mieltäni alkoholittomuudesta, joten laittikolalla mennään. Yksin ei tarvitse sielläkään olla, Puoliso ja Annalassa asustava ystäväpariskunta tulevat matkaan. Paikalle saapunee myös eräs kaveri Lahdesta. Itse valmistauduin keikalle jo pitkillä yöunilla ja venytetyllä aamulla, en halua herätä viideltä jos pitäisi olla hereilä vielä puolenyön jälkeen.

Tajusin myös juuri, että täytän 10 päivän kuluttua 30, ja pippaloihin on sen kolmisen viikkoa aikaa. Pitäisi tosissaan alkaa metsästää halloweenkoristeita yms. tarvikkeita, on idioottia jättää jutut viimetippaan. Kaikki kiva on aina loppu jos jättää lokakuun loppupuolelle. Jotain kivaa halloweenpurtavaakin olisi suunniteltava. Noissa asioissa olen vähän viimetipan ihminen ja päädyn soveltamaan kun on kiire, kaupasta aineet loppu yms. Jos tälläkertaa vähän suunnittelisi. Virallinen vanhenemispäiväni osuu sunnuntaille, ja mikäs sen parempaa. Aion niin löhötä ja nauttia olostani. Tehdä jotain hyvää syötävää, heivata dieetin nurkkaan ainakin yhdeksi päiväksi.

Jos nyt joku kelaa että mitä v*ttua se nyt vielä dieettaa, niin vastaan että rasvat. Voin olla suht hoikka, ja jonkin verran lihaksikaskin, mutta rasvaprossaa haluan pienemmäksi. Ja rasva lähtee vain laihduttamalla, siihen ei kuntosali yksinään auta. Vanhat asiakkaat jaksavat ilahduttaa, eilen viimeksi yksi totesi (nähnyt minut viimeksi n. 1.5 v sitten) että olen laihtunut hurjasti. Toissaviikolla eräs kysyi että mikä on urheilulajini kun on upea kroppa... Kyllä saattoi tyttö hymyillä :)

The Suicide Circus

Viikko on taas hujahtanut silmissä ohi, mihin ne päivät oikeen katoaa? Töitä on tällä viikolla ollut paljon, keskiverto työaika jälleen sen 9 h per päivä. Ei ole paljoa muuta ehtinyt kuin aamulla salia, loppupäivä töitä, kotiintullessa sitten ruokaa ja unta. Hyvä näin, sillä työt = raha.

Huomennakin olisi töitä, mutta luultavasti mennään illasta Varjobaariin katsomaan Silenen keikkaa, kaveri on siinä basistina. Varjobaari kun sijaitsee Hervannassa, mukavan 5-10 min kävelyn päässä kotoa. Viimeviikonlopusta viisastuneena pysyn kevytkolassa. Morkkis övereistä on yhä senverta suuri, että ellen olisi ehtinyt synttäreistäni face-eventtiä tekemään, en koko partyja pitäisi. Ei siinä, haluan juhlia ystävieni kesken, odotan innolla näkeväni muutamia tyyppejä, joita ei ole nähnyt pariin vuoteen! Morkkis on vaan edelleen sen verta suuri, että en tiedä kehtaanko koska nähdä samoja naamoja uusiksi, jotka todistivat viimeviikonlopun kääliöilyäni. Jooryhdynerakoksikiitoshei.

Ehkä persekännejä tarvii joskus, muistan varsin hyvin miksi olenkaan paikoitellen pitänyt hyvinkin pitkiä tipattomia. Viimeksi kun vedin vastaavat perseet, olin yli 6 kk juomatta. Olen pitkävihainen, ja kaikkista armottomin itselleni. Muille voin vielä anteeksi antaa ajan myötä, itselleni en koskaan.

Last't call for alcohol

Ei mennyt taas kaikki ihan niinkuin ajatuksena oli... Kahdet pippalot+kova niukkakalorinen dieetti = minä kännissä kuin käki. Kotona olin jo puoliltaöin, en muista paluusta kotiin tai viimeisistä bilehetkistä about mitään. En ollut syönyt päivän aikana mitenkään paljoa, ja aikamoisella dieetillä ollut viikon, joten hattuunhan se alkoholi hujahti ja äkkiä. Toivon vain etten tehnyt tai sanonut mitään typerää, vaikka humalatilani vuoksi nolasin itseni nyt joka tapauksessa. Sitä sattuu, mutta vituttaa se silti. En normina ole sellainen kääliö. Onneksi Puoliso oli matkassa ja hoiti minut kotiin, olisin luultavasti jäänyt Mortus:n vaivoiksi muuten. Olin taatusti vaivaksi ihan tarpeeksi jo nyt.

En voi muuta kuin pyytää anteeksi, toivon etten pilannut mitään ja loppujuhlat menivät mukavasti.


Voin vakuuttaa että kova humalatila kostautui eilen. Krapula oli komia, ja ajatus viinasta oksettaa vieläkin. Onnistuin oksentamaan pidennyksillekin. Lyhyt tukka for the win. Noh, pari viikkoa onkin väliä ennen kuin on jotai sovittua menoa mihin liittyy juhlimista. Ehkä toivun siihen mennessä. Mikäli haluan toipua, sen verran kova kolaus tuo humalainen örvellykseni oli egolleni.

Tästä viikosta on tulossa aika normi viikko vain. Dieettiä jatketaan viikonlopun mässyjen jälkeen, mutta salia vältän hetken, sillä olen ollut loppuviikosta aika flunssainen ja poskionteloni muistuttavat olemassaolostaan siihen malliin että ehkä parempi näin hetken.

Can't you see me standing right here?

Viimepäivät olen keikkunut terveen ja flunssaisen hämärällä rajalla. Kurkku kipuilee ajoittain, nenä on vuotavinaan. Olen joka toinen päivä terve ja joka toinen sairas. Yay. Tekee liikunnan harrastamisesta vähän haastavaa. Tällä viikolla onkin mennyt löysäillessä. Niin salillisesti kuin ruokavaliollisesti... toivottaa nimim. herkkuperse. Lakritsi <3

Huomenna pitäisi alkoholeillakin, peräti kaksissa pippaloissa. Yksi ystävä täyttää vuosia ja toinen pitää läksiäisiä, joten käydään sitten molemmissa. Vieraillaan synttäreillä ensin, sillä läksiäisiä viettävä ihminen on ollut pitkään minulle tärkeä ja halutaan parkkeerata niihin pippaloihin pidemmäksi aikaa. Sosialisointi kuitenkin ilahduttaa, jo oli sellainen olokin että olisi kiva sosialisoida ja juhlia.

Tänään ollaan kaulailtu viinipulloa ja harrastettu hauskoja juttuja:

Minun!

Mr Puolison.

Meidän!

Aiotaan tehdä noita synttäreilleni iso läjä, joten pitihihän sitä harjoitella. Pitänee lähiaikoina vierailla naamiaiskaupassa, tiimarissa yms. mestoissa haalimassa halloweenkamaa partyihin. Lokakuun loppu on liian myöhään, jäätävät jonot ja kaikki loppu, joten olen ajoissa.


Ps. Tarjoon kaljat/siiderit/whatever sille joka tietää mistä biisisistä on otsikon lause ilman googlen kaikkitietävää apua.

Long Distance call

Syksy. Myönnettävä on, että nautin siitä kauniin aurinkoisesta versiosta enemmän mitä tästä sateisen harmaasta. Silti ajattelin sännätä fiilistelemään syksyä Suolijärven lenkkipolulle tässä viikonlopun aikana. Sitä on kierrettävä Suolijärveä vielä kun voi, talvella siellä on latuja. Ja minä en hiihdä.

Onneksi työrintamalla on taas vilkastunut, ja töitä on jälleen ollut ihan jees. Siltikin erittäin mukavaa kun ei tarvi olla kokoajan huolissaan eurotilanteestaan. Kuitenkin, peruttiin Islannin-aikeemme juurikin rahan takia. Kaikki olisi pitänyt varata juurikin nyt, ja ihan sitä tonnia ei just nyt löydy mitä lennot, majoitukset ja liput tulisi kysymään. Noh, nautitaan Tallinnan kylpyläreissusta sitten senkin edestä.

Innostuin viikolla luomaan eventin facessa synttäreihinikin. Ihan siksi näin aikaisin, että muualla tulevilla olisi aikaa pläänätä asiaa jos haluavat paikalle. Lisäksi, itselläkin alkaa aikataulu lokakuun viikonloppuihin olemaan aika täysi, joten hyvä kai se oli ajoissa ilmoittaa. Tosin, tulijoita on ilmoittautunut vasta  3 kpl. Noh, bileet se on viidellä henkilölläkin, jääpähän enemmän boolia :D Eivaan, en edes odottanut että kaikki tietäisi suunnitelmistaan niin pitkälle. Halloweenpartyt kuitenkin, la 2.11. Perinteiset bileet halloweenteemalla. Ajattelin panostaa koristeluun, tehdä jonkin kieronvärisen boolin ja tarjoilussa vähän halloweenailla. Itselläni on tarkka ruokavalio, mutta josko sitä tuolloin hölläisi. Ohjeistin kuitenkin, että jos joku nyt haluaa lahjoa jotenkin niin ei mitään syötävää. En ilahdu kuitenkaan mistään makeasta, koska makea ja sokerinen on minulle vähän ongelma.

Materialöydön tein, ebaysta Lip Servicen Secret garden -sarjan paidan, joka on älytön harvinaisuus. En tiedä mahtuuko paita ylleni olkapäistä, paita on hieman  naftia kokoa ja olen aika harteikas... Noh, ehkä kiikutan sen ompelijalle jos se ei mene. Pakko se oli kuitenkin saada. Länttään kuvaa jahka saapuu, ei auttanut googlen kuvahakukaan nyt.

Olen tainnut tästä mainita jo, mutta saliharrastuksen kääntöpuoli on ehdottomasti se, ettei kuteet sovi. Housut voi istua vyötäröltä ja pituudesta, mutta reisistä liian tiukka. Paita voi olla muuten hyvä, mutta joko tiukka hauiksista tai harteilta ei istu. Kauluspaitoja en edes koita. Tai peltifarkkuja. Nahkahousut sensijaan ovat iloinen asia, joustavat mukavasti.

Knocking on heavens door

Jäin taannoin miettimään erästä asiaa. Minulla on aina ollut aika huono itsetunto. En pidä itseäni erityisen kauniina/viehättävänä ulkoisesti, ja sisäisestikin koen olevani aika rasittava persoona. En tiedä jaksaisinko itse olla itseni ystävä. Mitä kauemmas taaksepäin nykyhetkestä mennään, sitä heikompi on itsetuntoni ollut. Silti, jo lukioajoista lähtien minulla on on ollut kopean ja "nenä pystyssä kulkevan" maine. Ja se maine on yhä. Kun olen joskus myöntänyt olevani ujo ja huonon minäkuvan omaava tyyppi, sain tiukkoja vastaväitteitä. Ei, et sinä ole ujo eikä sinulla ole huono itsetunto. Ok, sinähän sen tiedät.

En vain millään tajua, että mikä minussa antaa muille sellaisen kuvan että olisin jotenkin nokka pystyssä? Joo, minulla on kova suojamuuri ja saatan olla ihan järkytävän sarkastinen. En siedä tyhmiä ihmisiä. En avaudu kenellekään, enkä näytä itsestäni juuri mitään ulospäin, mutta onko se sitten kopeutta? Nenä pystyssä kulkemista? Kun on aiemmin saanaut henkisesti turpiinsa, rikottu tuhansiin palasiin ja syljetty päälle, sitä rakentaa suojamuurin. On ennemmin kuoressaan kuin ottaa riskin. Jotenkin vain itse näen sen nenä pystyssä kulkevan -asenteen sellaisena itseriittoisen ylpeänä. Ja minä tosiaan olen ihan kaikkea muuta kuin itseriittoinen tai ylpeä. Olen myös lukioajoista lähtien pukeutunut erilailla kun muut. Tekeekö erilainen tyyli minusta sitten ylpeän? Saa minut näyttämään siltä että olisin jotenkin kopea? Yleensä tuomio nimittäin on tullut tyypeiltä jotka eivät tosiaan tunne minua yhtään, sellaisia "moikka" -tuttuja vain. Sarkastinen piikittelyni toki saattaa antaa minusta vähän väärän kuvan, mutta harrastan tuota vain jos joku on tosiaan raivostuttavan tyhmä.

Työelämässä minun on pakko hieman korostaa pidempää työ- ja opiskeluhistoriaani. Yksityiskoulun käyneitä pidetään väistämättä vähän huonompina kampaajina. Se, että olen ope ja samasta koulusta valmistunut on niinikään huono juttu osan mielestä. Aiempi koulutukseni ja työhistoriani puolustaa minua hieman. Silti oppilailtakin aika ajoin saa kuulla jotain kautta että olen se nenä pystyssä kulkeva ope. En sitten tiedä mikä on nykymaineeni kun en enää ole tuntiope.

Yleensä väitän että randomien mielipiteet minusta voi työntää hanuriinsa. Ja joissain määrin olenkin sitä mieltä. Mutta en mielelläni anna itsestäni väärää kuvaa, en halua vaikuttaa siltä että kuljen nenä pystyssä tai olisin ylpeän kopea. Kuitenkin kun usea taho on kautta vuosien sellaisen kuvan minusta saanut, jotain teen väärin. Ja olisi helvatan hauska tietää että mitä :D

Odd One

Pidinpä ihan tietoisesti hiljaista aikaa tovin, ei jaksa joka kerta kirjoitella että kuinka en mitään ole tehnyt tai mitään ei ole tapahtunut. Ei siinä että elämäni olisi kovin tapahtumarikasta nytkään. Aika tavallista arkea, en liiemmin ole sosialisoinut.

Salireissujani on haitannut flunssa, nenä tukossa ja kurkku käheä. Kipu sentään jo hellitti. Josko se tästä ja pääsisin salille loppuviikosta. Töissä on ollut vähän valitettavan hiljaista, saisi kohta taas vilkastua. Tosin ex pomoni sanoikin, että vuodessa on kaksi hiljaista kautta, tammikuu ja koulujen alun jälkeen. Joten kuuluu vissiin jotenkin kuvioon tämä hiljaisuus. Tosin, töitä on siltikin enemmän mitä Hervannassa keskivertopäivänä. Tarvitsen kuitenkin rahaa, Hervannan hiljainen kevät/kesä aiheuti lovin lompakkoon jota yhä paikkailen.

Marraskuussa mennään pienellä porukalla viettämään spa-viikonloppua Tallinnaan. Oltiin keväällä isommalla lössillä Tallinnassa, ja saman jengin reissu olisi tiedossa. Aion niin rentoutua! Toinen suunniteltu reissu sijoittuu ensi kevääksi. Puoliso pelaa Eveä ja Dustia, ja keväällä on fanfest Islannissa. Puoliso haluaa sinne, joten Islanti kutsuu. En itse ole peleihin perehtynyt, mutta enköhän minä keksi tulen ja jään maassa jotain mielekästä tekemistä. Säästäminen - sitä pitää nyt harrastaa!

Omaa turkkianikin leikkautin. Meni hermo siihen tiskirättiin, jonka rumuutta fiksailin klipsipidennyksillä. Tarvitsen vain tuuheaan turkkiini melkein 2 pakettia klipsejä, joka siis painaa päänahkaa ja saa kivistämään kunnolla. Leikkautin sitten sivusiilin, isomman mitä aikaisemmin. Tämä jatkuu taakse. Kiinnittelen klipsit vain toiselle sivulle. Ex pomo sanoi mun näyttävän Veli sikiölle :D Otin kohteliaisuutena.  Itse mietin, että jos olisi yhä rillit, näyttäisin Skrillexille. Mutta rakastan rokkitukkaani, tämä toimii myös lyhyenä. Kuvia? Ei ole.

Niin, päätin sitten pitää ne synttärijuhlat. Pidän ne halloweenina la 2.11, kotosalla. Piti pitää aiemmin, mutta kaveripariskunta pitää tuparit juuri silloin kun alunperin meinasin, joten lykättiin sitten.  Parille kaverille vihjailin aiheesta jo näin hyvissä ajoin, ihan siksi että osa ystävistäni on buukannut viikonloppunsa jo lokakuun puoliväliin asti täyteen. En kuitenkaan ihan vielä kehtaa sitä eventtiäkään aiheesta luoda :D

Last call for alcohol

Viikkoni meni ihan mukavasti. Lauantaina saatiin hieman puhuttua Puolison kanssa, ja jotenkin tuntuu että ilma on nyt raikkaampi. Arvostin valtavasti että hän yleensäkin kuunteli ja oli siinä vierellä, kun purin sydäntäni. Osa asioista tuli selkeästi puskista, ja osa oli selkeästi omien korvieni välistä maailmaa. Kuitenkin, asiat ovat paremmin nyt.

Perjantaina törmättiin kauppareissulla Lahdesta muuttaneeseen ystäväämme Mr. ja Mrs E:hen. Tyypeillä oli Hervannassa pippalot, ja ilmestyivät meillekin illasta. Turistiin tovi mukavia ja istuttiin iltaa, ennen kuin pari lähti keskustan baareihin. Pitäisi heilläkin poiketa tässä joku kerta :)

Käytiin lauantaina katsomassa se Venetsialaisten Valo & ääni -show. Porukkaa paljon, mutta keli oli kiva, bändi hyvä ja ilotulitteet hienoja. Käytiin Fallsin terdellä yksillä ja sunnattiin kotio. Sunnuntain vietin lokoisasti koko päivän pyjamassa, halusin rentoutua ja minähän rentouduin! Huvinsa kullakin :D

Tänään aloitin viikon salireissulla. Suunnittelin pitäväni synttäreihini asti tipatonta ja mässytöntä, on toi sokerinkulutus vähän riistäytynyt tassusta. Sokerikoukusta on vain yksi tie ulos, ja se on totaalikieltäytyminen. Sokerihimo ruokkii itseään, joten ihan siksi hyvä lopettaa mässytys. Lisäksi, kävin hammaslääkärillä ja haluan säästää leegojani.

Olen syttärieni suhteen ollut kahden vaiheilla, pidänkö vai en. Taisin tästä jo mainitakin aiemmin. Päätin nyt kuitenkin pitää, täytän 30 vain kerran. Jos nyt lähimmät pyytäisi, ja ilmottaisi asiasta vähän aikaisemmin mitä viimevuonna niin joku voisi tullakin.

A rock and a hard place

Vähän hiljaista täälä blogin puolella, mutta ei toisaalta ole ihmeempiä tapahtunutkaan. Ei jaksa päivittää vaan sitä että en ole tehnyt normi arkea kummempaa, treenannut ja tehnyt töitä. En ole käynyt viihteellä tai tavannut ihmisiä. Tylsä elämä or what? :D

Nääh. Nautin kyllä arjestani, liikunta on kivaa ja töissäkin viihtyy kun kerta on töitä! Ainoa miinus, aika iso sellainen, on parisuhteeni kivikkoisuus. Pitkät työpäivät yhdistettynä aamutreeneihin vievät illasta tehokkaasti mehut, ja en liiemmin jaksa panostaa kodinhoitoon, Puoliso joutuu aika paljon hoitamaan asioita yksin. Toisaalta nämä ruokavaliojutut pistävät meidät syömään about eri ruokia, sillä nyt kun Puolisokin treenaa, se tarvii ruokaa n. 3 x enemmän mitä se aiemmin söi. Emme toisaalta kerkeä syömään ikänä yhdessä, sillä aamiaisaikaan minä olen salilla ja päivällisaikaan vielä töissä. Viimeaikoina Puolison ruokavalio-asiat ovat saaneet hänet aika happamaksi, en nyt niihin mene sen tarkemmin, mutta parisuhteeseen se vaikuttaa kun yhdessä ollaan lähinnä nukkumassa ja pari tuntia illasta telkan äärellä ja nekin tunnit toinen on pahalla päällä.

On ollut päiviä, jolloin huomaan jo puhelusta että kotona ollaan kiukkusia ja haluaisinkin jäädä vain töihin. On ollut myös päiviä kun olen mennyt kävelylle voidakseni paeta hapanta ilmapiiriä tai halunnut palata töihin samasta syystä. Joku sanoisi, että pitäkää parisuhdeviikonloppu, viettäkää aikaa yhdessä tai käykää vaikka ravintolassa. Nojoo, kivoja ajatuksia, mutta ylläripylläri minä olen töissä joka viikonloppu. Perjantaisin menee noin kuuteen, lauantaisinkin olen töissä n. 6-8 h. Jos en ole, rahaa ei tule, joten tehtävä on. Ärsyttää ja surettaa. Rakastan Puolisoa, mutta hajottaa tämä viikosta toiseen jatkuva hapan ilmapiiri. Kaipaan sitä iloista ja nauravaista kumppania. Eilen pitkästä aikaa näin vilauksen siitä Puolisosta jälleen, toivossa on hyvä elää että se aurinko paistaisi risukasaankin. Jos muutosta ei tule niin en tiedä kauanko jaksan.

Ehdotin eilen että mentäisi katsomaan lauantaina Tampereen Venetsialaisia, eli sitä ilotulitus ja musiikki - juttua kaupungilla. Eilen se oli vielä menossa mukana. Toivon että tulisi mentyä, mutta epäilen. Saunavuoro sattuu nimittäin olemaan la klo 21-22. Puoliso ei ikänä halua jättää sitä väliin, ja tuo tapahtuma on juuri siinä 20-22 aikavälillä. Joten haaveeksi jää tämäkin.

Something I can never have

Sunnuntai taas käsillä ja elokuukin jo puolessa. Pe poikkesin chilifesteillä ystävän kanssa, tehtiin vähän ostoksia ja juotiin parit chilijuomat anniskelualueella. Saatiin idea lähteä illasta heille grillaamaan, joten kodin kautta suunnaksi sitten Annala. Grillailtiin juustojalopenoja sekä chilimakkaraa, yum! Ainoa pikku miinus on tämä mukava vatsavaivani. 

En ole tämän blogin puolella tainnut siitä mitään puhuakaan, ainoastaan treeniblogin puolella. Pidempään olen kärsinyt erinäisistä vatsavaivoista, mahani on aina turvonnut aika helposti, vessakäynnit eivät toimi normaalisti ja ilmavaivojakin tulee aika helposti. Tuossa viikko takaperin huolestuin enemmänkin, sillä vatsani turposi ihan tosissaan. Näytin siltä, että olisin ollut viimeisilläni raskaana ja olo oli turvonneen tukala. Joko en käynyt vessassa ensinkään, tai sitten asuin siellä, mutta normaalia toimintaa ei näkynyt. Äidilläni on vastaavaa joten arvasin mikä on kyseessä, lääkärikin sen sitten vahvisti.

Kyseessä on ärtyvän suolen oireyhtymä, joka saa vatsani kenkkuilmeaan erityisesti tiettyjen ruokien kanssa. Suoranaista hoitoahan hommaan ei ole, mutta tiettyjä ruoka-aineita on hyvä välttää. Kuten esim. Ruis, vehnä, ohra, omena, sipuli, ksylitoli, makeutusaineet, pavut, linssit, soija, hiilihapot, kaali, makeiset, runsasrasvainen ja maustettu ruoka, kahvi, alkoholi, kivelliset hedelmät esim. omena, useat "kevyt" ja "rasvaton" -tuotteet... Yay. Joitain noista saatan pystyäkin syömään, mutta ensialkuun tuota litaniaa olisi hyvä välttää. Kokkaaminen on ollut vähän outoa. Gluteenitonta ja suht mautonta. Chlistä en vielä luopunut, mutta sekin on nyt kohdattava, ei se mahani chilistäkään pitänyt. Toistaiseksi en syö ulkona tai mitään herkkuja, en juo limuja tai alkoholia, teen ruokani itse ja tyydyn juomaan vettä. Pysynpähn terveellisessä ruuassa. 

En vain ole päässäni ihan sisäistänyt tätä vielä. Rakastan tulista ruokaa. Rakastan papuja. Rakastan kola zeroa. Käytän paljon makeutusaineita. Rakastan ruisleipää. Laitan sipulia ja soijaa about joka ruokaan. Nyt kaikesta jota rakastan, pitäisi luopua. Tumma gluteeniton leipä sisälsi sitten 250 kcal per satsi. Ihan hitosti. Leipäni on nyt sitten gluteenitonta näkkäriä sillä noin kaloritiheää kamaa mitä muu leipä on en suostu napaani vetämään. Eniten kirpaisee tuo chili. Millä hitolla maustan ruokani??? Voisko syömisen vaikka lopettaa all together, sillä ruuanlaitosta ja hyvästä aterioinnista meni just into.