Down at the whisky

Johan oli viikonloppu. Takana kaksi päivää juhlimista, ja nyt oma olemus sekä kämppä näyttääkin siltä.

Neiti mörkö itse.

Aloitettiin perjantaina, mentiin Puolison työkaverille hankkimaan suojakännejä. Pojat saunoi ja mie hengailin mukana. Join maltillisesti jokusen lonkeron. Päädyttiin ylläripylläri Hällänviemäriin. Matkassa mukana oli jopa JT, tyyppi jota ei ole paljoa viihteillä näkynyt. Sen avokki on ihan mukava mimmi, mutta huono viinapää ja älyttömän huonolla itsetunnolla varustettu, joten JT:n hihna on ollut todella tiukalla. Tyyppi on kuitenkin mahtiseuraa, joten oli kiva nähdä JT vapaalla ja tappiin asti. Me tosin lähdettiin kolmen korvilla hesen kautta kotio.

Lauantaina nukuttiin pitkään ja aloitettiin siivoilut rauhassa. Olin valmistellut ajoissa, joten tekemistä ei loppujenlopuksi ollut kauheasti. Hieman imurointia ja moppausta, kämpän koristelut, kakun koristelu sekä pitsat. Oltiin peräti ajoissa valmiita ennen ensimmäistä vierasta. Kun ensimmäinen saapui, loputkin tuli ripotellen paikalle, ja ennen kuin huomasinkaan kämppä pursuili tyyppejä. Facen eventtiryhmän ilmoittamat 10 tyyppiä ei pitänyt ihan paikkaansa (minkä nyt toki tiesinkin) ja osallistumisprosentti oli huikea. Parhautta oli saada vanhat kaverit Lahdesta ja armas Veljeni Turusta paikalle. Veli toi myös tyttöystäväehdokkaansa matkassa.

Suklaanamia.

Olin aika tyytyväinen koristeluihin, mutta oma asusteeni meni uusiksi. Olin ajatellut pukeutua Alice Madness -pelisarjan Aliceksi, mutta kolttu oli vähän.. eksoottinen. Tiesin sen mahtuvan minulle, mutta minkä arvioin väärin oli helman pituus. Kolttu oli sitä sorttia lyhyt että ei ole sovelias muuhun kuin Puolison kanssa makuuhuoneeseen. Puoli takamusta näkyi :D Lisäksi mekossa oli tarha, ilmeisesti tekoverta, jota en ollut aiemmin bongannut. Aloinkin epäilemään että oliko myyjä ostanut mekon jostain pornoliikkeestä, sillä sen verran lyhyt se helma oli. Vedinkin sitten vampyyriviitan ylleni, mikä toimi goottireleideni kanssa mitä mainioimmin.

Tarjoilutkin onnistui, sain kasvispitsastani kiitosta. Lihaanitkin pitivät siitä ja sain ihmettelyjä, että miten sain soijarouheesta niin maistuvaa ja koostumuksesta niin kosteaa uuninkin jälkeen. Kakku oli maukasta, mutta ei nyt niin kaunis mitä toivoin. Kaikki tuli kuitenkin eväistä syötyä, ja boolikin juotua viimeiseen tippaan.

Tämä onnistui. En halua riisua koristeita.

Meiltä siirryttiin osan porukan kanssa puoliltaöin Kultaiseen Apinaan. Ja saatiin aikaiseksi jono. Ei Apinaan tarvi jonottaa. Koskaan. Paitsi meidän takia. Olen vähän ylpeä peräti <3 Muut baarissaolijat ihmettelivät ääneen että mitä helvettiä, pitääkö sinne jonottaakin joskus? Juotiin apinassa yhdet, josta sitten pienenevällä porukalla kohti keskustaa. Laternassa oli Bella Morte Samhain -goottiklubi, ja minä pääsin Mortus:n ja kumppanien kyydillä, Puoliso ja loput tulivat taksilla. Laternasta tuli Schattenmuistot mieleen, ja en alunperin uskaltanut edes toivoa että pääsisin sinne. En silloin kun bileissä on 25 tyyppiä joista gootteja tai sen henkisiä ehkä 10. Tanssattiin Laternassa tappiin, josta keskustan nakkarin kautta sitten bussilla kotio.

Aamu alkoi suht rapeasti pitsantilauksella ja leffalla. Koomattiin Lahtiporukan kanssa rauhassa iltapäivään, kunnes tyypit aloitti kotimatkan. Puoliso ja minä vietettiin loppusunnuntai samassa koomankaltaisessa olotilassa, tuijotettiin lisää elokuvia ja mentiin aikaisin unille.

Kokonaisuudessaan parhaat synttärit mitä saatoin toivoa, tyypit jopa lauloi minulle :D
Siitä huolimatta, että paikalla oli itselle jopa tuntemattomia tyyppejä, ja osa tärkeistä ystävistä puuttui, ilta onnistui mielestäni mainiosti. Toivon että vierailla oli yhtä mukavaa.

 Ja mitä parisuhteeseeni tulee, tällä hetkellä on taas mukavan seesteistä. Mennään leffaan viikonloppuna, josko se tästä.

Weird things.

Oikeasti. Jos bileiden ideana on juhlia synttäreitäni, miksi pitää kieltäytyessään sanoa "Nyt ei käy, mutta juhlitaan joku toinen kerta ok?" - ööh, ei? Juhlin nyt, en myöhemmin? Ok mikäs siinä jos ei päääse, mutta mitenniin toinen kerta? Kuka juhlii yleensäkin synttäreitään sillai "osalle nyt 2.11, mutta lopuille sit 31.1."

Ja about joka toinen kieltäytyjä/peruja on sanonut noin. En tosiaan odottanutkaan että kutsutuista pääsisi paikalle kuin murto-osa, mutta on ollut kyllä ylläri, että ketkä ovat tulossa ja ketkä eivät. Ne, joita vähiten odotin ovat mitä ilmeisemminkin tulossa. Ne, joita odotin, joiden arvelin varmasti tulevan, ovat suuri osa peruneet tai heti ilmoittaneet etteivät pääse. Ja juuri tuolla "juhlitaan myöhemmin" -lauseella. How weird is that? Muutenkin, noin 14 vieraasta ainakin 7 on erittäin vähä-alkoholisia. Eipähän tarvitse miettiä, että riittääkö booli :D

Olen kerran pitänyt bileet sillai, että paikalla illan aikana oli ainakin n. 50 tyyppiä. Puolison 25 v juhlat aikanaan Lahdessa. Enkä enää ikinä halua emännöidä niin isoja juhlia, sen verran kova homma siinä oli. Ei ehtinyt itse nauttimaan olostaan ollenkaan. Hauskimmat illat ovat aina olleet tiiviimmällä porukalla. Odotan huomista innolla, mutta toivon kuitenkin että enempiä tyyppejä ei jättäydy pois :D

This is halloween!

Hyvää samhainia tyypit <3

Tänään olen aikas hyvällä tuulella. Eilen oli Samhain, huomenna juhlat. Ja vapaa lauantai. Tänään on myös puolikas työpäivä, pitää hoidella aamusta asioita. Illasta tarkoitus leipoa ja mahdollisesti suojailla huomista kivassa seurassa. Puolison työkaverin J:n kanssa ei ole ikinä tylsää.

Tähän väliin vähän parisuhdeparkumista, jos jo kyllästyttää niin älä turhia lue.

Love will tear us apart

Olen onnistunut viikonlopun aikana laatimaan parikin blogitekstiä jotka kuitenkin poistin aika nopeaa. Eipä niissä mitään erityistä, siksi ehkä ne poistinkin. Tiivistettynä kuitenkin: minulle valkeni muutamaa artikkelia lukiessani että olen läheisriippuvainen. En siinä määrin että pyrkisin hallitsemaan toista, mutta siinä määrin että en osaa olla yksin. Olen aina parisuhteessa, ja silloinkin vaihdan helposti maisemaa jos en saa tarpeeksi huomiota. Enkö olekin mitä mainioin kumppani? No, ainakin opin jotain itsestäni.

Olin lauantaina ulkona parin kaverin kanssa. Puoliso jäi kotio potemaan hammassärkyä, mutta itse aloitin iltani Tuopissa. Paikka oli uudistettu ihan tyylikkäästi. Mitä nyt kuitenkin kaipasin vanhan Tuopin rustiikkista fiilistä. Jatkettiin siitä sataykköseen yksille, josta sitten käppäiltiin keskustaan syömään. Gastrobub tuulensuun sapuska ja palvelu ei vastannut mainettaan tai hintatasoaan. Pojat sai tylyä palvelua ja helvetin pienet annokset. Sieltä siirryttiin katsomaan Thrill the world keskustorille, josta sitten DD:n kautta Hällänviemäriin. DD oli aikamoinen kokemus. Paikasta oli niin lonkero kuin jallu loppu, ja paikalla selkeästi vain ne vakkarit jotka ovat siellä aina. Hällässä koin myös omalaatuisimman iskuyrityksen ever. Todella hyvännäköinen mies, kerrankin. Yleensä minua iskee baarissa ne ei-niin-viehättävät tyypit tai sitten isäni/vaarini ikäiset. Alkuunsa komistus puhui ihan mukavia, tuuminkin että mikäs tässä söpössä seurassa juoda vielä muutama, kunnes tyyppi alkoi kehuskelemaan että miten hyvä sadisti hän on. Kaikki hänen alistamansa naiset kuulemma nauttivat suunnattomasti, ja miten mun ehdottomasti tarvii kokeilla myös. Rright. En varmaan ikänä ole poistunut niin nopeasti bussille. Pelkkä ajatus kuulostaakin niin turvalliselta, antaa nyt ventovieraan tyypin alistaa, vieraassa kämpässä ja alkoholin vaikutuksen alaisena.

Sunnuntaina olo oli ihan jees, mitä nyt vähän janotti. Lauantai oli kuitenkin loistoilta, minulla oli hauskaa. Innoissani katsoin Fitbit-rannekkeeni tilastoja, ryyppääminen kaupungissa kerryttää askelia ja kuluttaa kaloria. Fitbit on siis sellainen tekninen vempain, jota pidän ranteessani olevassa rannekkeessa. Se kerää tilastoa askelista, kuljetusta matkasta, aktiivisuudesta, kalorikulutuksestani, unestani yms. Voin asettaa askel/kalori/aktiivisuustavotteita, käyttää ohjelmaa kalorilaskemiseen yms. Eräs myyntisivusto kuvailikin kapinetta Personal trainer ranteessa - lauseella. Olen ihan addikti. Ravasin eilenkin ympäri kämppää saadakseni askeltavoitteet täyteen. Jepjep, en ole ihan normaali :D

Viikko vaikuttanee muuten ihan normaalilta, mitä nyt pitää järkkäillä viikonloppua. Ostaa kamaa pitkin viikkoa, ettei tarvi raahta 8 l limua + viinat sitten ruokien kanssa viimeisenä hetkenä. Siivota tarvii ja järkätä makkari. Puoliso on viimein edennyt projektin kanssa, yksi seinä valmis, kolme muuta ovat nyt vain maalausta vaille, hiomiset, tasoittelut ja teippaukset suoritettu. Ehkä saan viimein makkarin! Lisäksi pitää ostaa jostain vessanpöntön istuinrengas ja kiinnitellä parit kahvat. Kämppämme ovien kahvat lahoo käsiin.

Psycho magnet

Fiilikseni on parantunut näin loppuviikkoa kohden. Aukaisin suuni ja ilmaisin tyytymättömyyteni Puolisolle. Aiemmissa parisuhteissani olen näytellyt että kaikki on jees ja pahimmillani pettänyt ja sitten vasta eronnut (tiedän, olen ollut aikamoinen kusipää). En halua toistaa virheitäni, joten haluan ilmaista ongelman jos jokin on vialla. Olen nimittäin edelleen pahasti taipuvainen siihen, että pidän erityisesti ikävät tunteet itselläni.

Otin asian puheeksi, ja kuten arvelinkin, Puoliso ei ollut mitenkään erityisen tietoinen että jotain olisi vialla. Hän osaa olla eräänsortin erakko, ja viihtyy pitkiäkin aikoja itsekseen. Hänen läheisyydenkaipuunsa on myös jotain aivan muuta mitä omani. Aiotaan viettää viikonloppuna laatuaikaa yhdessä, koitetaan myös ratkaista arjen ajankäyttöongelma. Puoliso lupasi pelata vähemmän ja minä istua koneella vähemmän. Lupauksensa on pitänyt, sillä viimeisenä parina päivänä on selkeästi ollut erilaista. Syöty jälleen yhdessä ja mies ei nakota pleikkarilla koko iltaa. Helpottavaa tietää että toinen otti sanani tosissaan, että jos mikään ei muutu niin saatan tosissani harkita lähteväni. Ollaan oltu yhdessä yli 7.5 vuotta, ja tässä kohtaa parisuhdetta sitä helposti muuttuu itsestäänselvyydeksi. Puoliso ei ole minulle itsestäänselvä asia, enkä tottavie halua olla sitä hänellekään.

Lupailin lauantaina myös nähdä erästä ystävääni. Juuri sitä viimeviikollakin näki, mutta kaipaan seuraa. Katsotaan mitä keksitään, käydäänkö kahvilla vai oluella. Tarvitsen jotain muuta ajateltavaa kuin hiljainen työviikko ja parisuhteeni.

Cry your eyes out.

Alkuviikko mennyt jotenkin tahmeasti. Syysloman jälkeinen viikko on töissä kovin hiljainen, ja oma mielikin on ollut kumman maassa. Mikään ei ole oikein tuonut iloa tähän viikkoon. En oikeastaan osaa osoittaa sormella että mikä masentaa, kaikki ja ei mikään. Ehkä yhden tyypin käyttäytyminen, mutta ei siitä sen enempää. Tähän alkuviikkoon on ollut vaikea löytää hymyä. Kestoväsy, kestosuru ja ruokahalu tiessään. Yay.

Eilen näin Caratraa, ja ystävän tapaaminen kyllä piristi. Oli mukavaa nähdä ystävää. Tänään onkin ollut jo vähän parempi aamu, sain karistettua masennustani salilla ja nostettua itsenäi harmaan surun suosta. Päätin toitottaa myös tuon harmitusta aiheuttaneen tyypin hevon kuuseen aivoistani mustaamasta mieltäni.

Viikonloppuna pitäisi lähinnä siivoilla ja järjestellä paikkoja, ja rentoutua. On ollut sangen vilkasta aikaa, Läksiäiset ja tuparit takana, omat synttärit, yksi viihteily ja Tallinna eessäpäin. Väliin mahtuukin nyt sitten yksi viikonloppu kun ei tehdä mitään ihmeellistä. Ajateltiin tosin viettää laatuaikaa Puolison kanssa.

Mietin syytä mieleni mustuuteen, pelkästään yksi idiootti ei riitä syyksi monen päivän masikseen. Osasyy taitaa olla yksinäisyyteni. Emme juuri vietä yhteistä aikaa Puolison kanssa. Herätään aikaisin, minä salille ja Puoliso töihin. Puoliso on iltapäivän kotosalla, minä pääsen töistä myöhemmin. Syödään jotain, yleensä eri aikaan, koska mies joko treenaa tai pelaa eikä yhteisruokailu sovi aikatauluun. Minä majoitun joko kirjan tai tietsarin ääreen, ja lopulta liikahdetaan sijoiltamme vasta nukkumaan. Viikonloput muuten sama mutta Puoliso pelaa koko päivän, minä töissä ja/tai koneella. Romantiikka? Mitä se on? Ei me riidellä tai mitään sellaista, olo vaan on kuin asuisi jonkun todella rakkaan ystävän kanssa kun kaikki romantiikka loistaa poissaolollaan muutamaa suukkoa lukuunottamatta. En ihan näinkään jaksa, joten pitänee ottaa asia puheeksi. Yhteistä aikaa on vain löydyttävä jostain tai ajaudutaan vielä erillemme yhä enemmän. Olen vaan sellainen nainen, että tarvitsen arkeeni rakkautta, yksi hyvänyönsuukko ei ihan riitä.

Sing for me

Viikonloppu hujahti taas jotenkin niin äkkiä ettei tosikaan.

Eilinen oli tosin erittäin hauska päivä. Töiden jälkeen käväistiin katsastamassa Ystävän uusi kämppä ja kahviteltiin tovinen. Siitä suunnattiin eräiden kaverien tupareihin, tyypit muutti Lahdesta Tampereelle ja eilen oli sitten kämpänkatsastuspippalot. Puoliso päivystää, joten aika nopeasti jäin pippaloihin itsekseni. Paikalla oli kasoittain kavereita vuosienkin takaa, ja olikin hauskimmat pippalot hetkeen. Tällä kertaa en tehnyt itsestäni ihan totaalista ääliötä juomalla liikaa. Ai mitenniin hävettää vieläkin?

Porukkaa oli aika paljon, ja muutama uusi ystäväkin taisi tulla hankittua. Kämpältä siirryttiin keskustaan O'connelsiin ja siitä Amadeukseen. Lopulta päädyin erään ystävän kämpälle aamuyön hetkiksi jatkoilemaan, kunnes väsy voitti ja taksilla kotio. Sitäkään herraa nähnyt sitten juhannuksen, vaikka ollaan tunnettu yli 10 vuotta. Tyyppi asuu työpaikkaani vastapäätä, josko sitä näkisi häntäkin hieman useammin nyt.

Aamusta olo oli vähän väsyneen tahmea, mutta armas Puolisoni oli ollut kultainen ja tilannut pitsan myös minulle illasta. Mikään ei voita krapula-aamun pitsaa! Paitsi ehkä kylmä kokis. Iltapäivästä käytiin kaupoilla, ratkaistiin mm. istumapaikka-ongelma ja päätin leipoa kakun joten piti vähän tarvikkeita hommata. Niin, onhan tänään syntymäpäiväni. Olen sitten virallisesti 30 v.

Huomenna jatkuu arki, aamuni alkaa salilla ja päivän vietän töissä. Tulossa on aika tavallinen viikko, seuraavat hauskanpidot tapahtuneekin sitten omissa partyissani.

For all your heavy hearted

Kävin tosiaan keikalla. Paikalle mentiin tosiaan katsomaan Turmion kätiöitä, joten ei oikeastaan suunniteltu lämppärinä toimivan Black Light Disciplinen näkemistä. Tultiin kuitenkin sen verta ajoissa, että BLD oli lavalla, ja tykästyin. Jostain syystä viimeaikoina on tuo elektroninen metalli viehättänyt, ja soittolistani sai uutta sisältöä. Tyypit veti hyvän keikan ja kitaristi oli namu.

Turmarit veti niinikään hyvän shown. Sopivasti vanhaa matskua ja muutama uudempi biisi. Suosikkikappaleeni ei tullut, mutta hyvä setti silti. Välispiikit oli hupaisia, sai naurahdella vähän väliä. Pidän Klubista keikkapaikkana, sopivan iso ja puoli salia on eri korkeudella, joten saa etäältäkin hyvän näkyvyyden lavalle. Itse jostain syystä pidän enenmmän turmarien vanhemmasta tuotannosta, joten jäin muutamaa biisiä kaipaamaan. Saattaa toki johtua siitäkin että en ole ehtinyt tyyppien uuteen levyyn tutustumaan mitenkään ihmeemmin.

Nukkumassa olin n. 1.30, aamusta kuitenkin heräsin yllättävän kivuttomasti. Suorastaan virkeänä ja ennen herätyskellon sointia. En juonut, joten olokin on mitä mainioin. Iloitsen auringosta, painelen lenkille illasta jahka töistä ja kauppailuista selviän. Kaverit kyseli illalla Vastavirralle, saa katsoa mennäänkö. Ei päätetty vielä mitään.

Löysin goottikirpulta halloween-koristesetin suht edullisesti. Seittiä, tiiliseinää, kahleita, haamuja, valosettiä yms. Asia hieman kismitti että en ole joutanut/jaksanut lähteä halloweenkaupoille, joten hyvä setti suoraa omaan postiin toimitettuna on loistoa. Varsinkin kun sain edullisesti, noihin uppoaa muutoin euro jos toinenkin. Punanaamiosta pikaisesti laskettuna säästin n. 60 euroa. Yksi mietinnänaihe vähemmän :)

Your days are numbered.

Käytiin tosiaan Varjobaarissa lauantaina. Oltiin kahdestaan ja keskityttiin lähinnä bändeihin, eipä siellä tosin kummemmin tuttuja ollutkaan, mitä nyt näitä "tiedän naaman" -tyyppejä. Mr A oli ainoa kaveri paikalla, ja hänkin oli lavalla. Masquerade oli uudempi tuttavuus, mutta ihan menevää punktyyppistä rokkia vetivät. Silene veti hyvin keikan, mutta väsymys oli aika suuri joten lähdettiin kotio nukkumaan heti keikan jälkeen.

Tänään olisi musiikkia luvassa jälleen, mennään Klubille katsomaan Turmion Kätilöitä. Olen tykästynyt bändiin vasta viimeisen 6 kk aikana, jopa siinä määrin että olen valmis valvomaan hieman arkena. Huomenna on joo töitä, ja en ole muuttanut mieltäni alkoholittomuudesta, joten laittikolalla mennään. Yksin ei tarvitse sielläkään olla, Puoliso ja Annalassa asustava ystäväpariskunta tulevat matkaan. Paikalle saapunee myös eräs kaveri Lahdesta. Itse valmistauduin keikalle jo pitkillä yöunilla ja venytetyllä aamulla, en halua herätä viideltä jos pitäisi olla hereilä vielä puolenyön jälkeen.

Tajusin myös juuri, että täytän 10 päivän kuluttua 30, ja pippaloihin on sen kolmisen viikkoa aikaa. Pitäisi tosissaan alkaa metsästää halloweenkoristeita yms. tarvikkeita, on idioottia jättää jutut viimetippaan. Kaikki kiva on aina loppu jos jättää lokakuun loppupuolelle. Jotain kivaa halloweenpurtavaakin olisi suunniteltava. Noissa asioissa olen vähän viimetipan ihminen ja päädyn soveltamaan kun on kiire, kaupasta aineet loppu yms. Jos tälläkertaa vähän suunnittelisi. Virallinen vanhenemispäiväni osuu sunnuntaille, ja mikäs sen parempaa. Aion niin löhötä ja nauttia olostani. Tehdä jotain hyvää syötävää, heivata dieetin nurkkaan ainakin yhdeksi päiväksi.

Jos nyt joku kelaa että mitä v*ttua se nyt vielä dieettaa, niin vastaan että rasvat. Voin olla suht hoikka, ja jonkin verran lihaksikaskin, mutta rasvaprossaa haluan pienemmäksi. Ja rasva lähtee vain laihduttamalla, siihen ei kuntosali yksinään auta. Vanhat asiakkaat jaksavat ilahduttaa, eilen viimeksi yksi totesi (nähnyt minut viimeksi n. 1.5 v sitten) että olen laihtunut hurjasti. Toissaviikolla eräs kysyi että mikä on urheilulajini kun on upea kroppa... Kyllä saattoi tyttö hymyillä :)

The Suicide Circus

Viikko on taas hujahtanut silmissä ohi, mihin ne päivät oikeen katoaa? Töitä on tällä viikolla ollut paljon, keskiverto työaika jälleen sen 9 h per päivä. Ei ole paljoa muuta ehtinyt kuin aamulla salia, loppupäivä töitä, kotiintullessa sitten ruokaa ja unta. Hyvä näin, sillä työt = raha.

Huomennakin olisi töitä, mutta luultavasti mennään illasta Varjobaariin katsomaan Silenen keikkaa, kaveri on siinä basistina. Varjobaari kun sijaitsee Hervannassa, mukavan 5-10 min kävelyn päässä kotoa. Viimeviikonlopusta viisastuneena pysyn kevytkolassa. Morkkis övereistä on yhä senverta suuri, että ellen olisi ehtinyt synttäreistäni face-eventtiä tekemään, en koko partyja pitäisi. Ei siinä, haluan juhlia ystävieni kesken, odotan innolla näkeväni muutamia tyyppejä, joita ei ole nähnyt pariin vuoteen! Morkkis on vaan edelleen sen verta suuri, että en tiedä kehtaanko koska nähdä samoja naamoja uusiksi, jotka todistivat viimeviikonlopun kääliöilyäni. Jooryhdynerakoksikiitoshei.

Ehkä persekännejä tarvii joskus, muistan varsin hyvin miksi olenkaan paikoitellen pitänyt hyvinkin pitkiä tipattomia. Viimeksi kun vedin vastaavat perseet, olin yli 6 kk juomatta. Olen pitkävihainen, ja kaikkista armottomin itselleni. Muille voin vielä anteeksi antaa ajan myötä, itselleni en koskaan.