Iron sky

Iron Sky crew

Noniin. Olen ehkä toipunut maanantaista tarpeeksi kertoakseni siitä jotain. Eli Iron Skyn kutsuvierasnäytös ja iltagaala oli kyseessä. Tapahtuma alkoi kuudelta Plevnan leffateatterilla, josta meinattiin lähes myöhästyä. Ei käynyt mielessä, että ne 1500 vierasta haluaa niinikään taksin, ja meidän pirssillämme kesti. Mutta aika nappiinsa ehdittiin. Elokuvateatterin edellä meitä odotti jono tyylikkäästi pukeutuneita ihmisiä, ja letkaan liityttiin. Itse elokuva oli kerrassaan mahtava. Juonihan leffassa ei ollut ihan se pääasia, vaan siinä on niin paljon muutakin. Naurettiin kippurassa ja kokonaisuutena leffa oli loistava. Suosittelen lämpimästi. Odotatko leffalta realistisuutta ja et ymmärrä nörttihuumoria tai poliittista satiiria? Jätä väliin.

Laibach

Leffan jälkeen napattiin bussi, ja suunnattiin Pakkahuoneelle/klubille kohti iltagaalaa. Bussi osoittautui hyväksi ratkaisuksi ja olimme paikalla ennätysajassa. Ovella heti meitä odotti tarjoilijat jallushotin kanssa. Shottien jälkeen viinilasilliset. Ettei ihan ryypiskelyksi mennyt, napattiin buffetista ruokaa. Buffa oli hyvä, monipuolisia salaatteja, minihampurilainen, kastikkeita.. Yum. Tarjolla oli runsaasti juomaa ja ruokaa, suklaatakin jakamassa söpöisät tytöt. Kuunneltiin puheet ja juhallisuudet, seurailtiin ihmisiä ja bongailtiin tunnettuja ihmisiä. Pääsin puheisiin myös leffan yhden pääroolin esittäjän Julia Dietzen kanssa, enkä voi kuin kehua hänen vilpittömyyttään ja aurinkoisuuttaan! Aivan ihana ihminen!

Laibach

Yhdentoista maissa lavalle asteli Laibach ja me päädyttiin lähes eturiviin. Yleensä vältän ruuhkapaikkoja, mutta suurin osa vieraista oli siihen mennessä jo lähteneet, joten hurjan ruuhkaista ei Laibachin esiintyminen ollut. Mutta vietävä miten hyvä keikka olikaan! On iäisyys aika akun olen viimeksi nähnyt jonkun bändin livenä, ja otin tästä kaiken irti. B Mashina <3

Punainen minä.

Keikan jälkeen istuttiin vielä muutaman juoman verran, mutta taksi vei meidät lopulta kotiin kahdeksi. Iloisessa huppelissa nukahdin altayksikön, ja aamuni aloittikin aspiriini. Onneksi olin kaukaa viisas ja pyysin aamun töistä vapaaksi. Kahdeksitoista olinkin jo normikunnossa ja työkykyinen. Osittain tuntuu että en ole ihan vieläkään aloittanut työviikkoani, vaan aivoni on yhä pitämässä hauskaa.

Niin ja mitä vaatetukseeni tuli, turhaan jännitin. Päädyin tekonahkaiseen laahushameeseen jossa oli remmejä ja solkia takana, korsettiin ja liehuhihaiseen paitaan. Ja näytin sen verran hyvältä että Julia Dietzekin kehui ;)

Hmh.

Tänään: Vaateongelma! Miksi hitossa minulla ei ole etiketinmukaista iltapukua?!? Ainiin. Koska en ikinä muka tarvitse sellaista. Niin ja miksi minulla ei ole etiketinmukaista kirjekuorilaukkua? Ainiin. Koska se on pieni ja epäkäytännöllinen eikä sellaiselle tule muka käyttöä.

Huomenna: Iron skyn kutsuvierasnäytös ja iltagaala vaatteissa, jotka eivät ole pukukoodin mukaiset.

Joku itseäni fiksumpi olisi käynyt viikolla shoppailemassa.

Later won't wait

Kuva: Google.

Viime viikonloppu oli mitä ihanin. Käytiin perjantaina Puolison kanssa Coussiccassa syömässä meidän 6-vuotisen yhteisen elomme kunniaksi. Coussiccan pippuripihvi on suorastaan klassikko Tampereella, ja ravintola itsessään ollut maisemissa jo 40 vuotta. Olen syönyt siellä ennenkin, firman pikkujouluissa taannoisena vuonna, ja oli nyt kiva palata sinne rakkaan kanssa. Syötiin pitkän kaavan kautta, omaan menuuseeni päätyi vuohenjuustoetanat, pippuripihvi ja liekitetyt banaanit. Todella maukasta! Voin vain suositella, jos etsii hyvää pihviravintolaa Tampereelta. Hintakin on lompakkoystävällisempi verrattuna siihen toiseen Tamperelaiseen pihviravintolaan Stefansiin.

Lauantaina pysyttiinkin aika tehokkaasti kotosalla, katseltiin elokuvia ja nollailtiin, kuten loppuviikonloppu noin niinkuin yleensä. Perjantain menot ovat siitä hyviä, että on vielä viikonloppua jäljellä, eikä mene päiviä haaskuun esim. krapulan takia.

Nyt alkuviikosta olen palannut jälleen ruotuun syömisteni kanssa, noudattanut kevyempää linjaa ja koittanut vähän liikkuakin. Huomasin nimittäin, että nyt kun uni tulee jälleen, nukun helposti liikaa ja tuloksena on Zombie-minä. Sellainen olo että en välttämättä herää kunnolla koko päivänä, tai seuranani on mukava pikku hedari. Nenä-kurkku-korvaseudun ongelmieni takia en mihinkään kunnon kuntorääkkiin kykene, mutta jos sitä kotona edes jotain tekisi vireystilansa eteen. Piti myös hemmotella itseään hieman materialla, en ole hetkeen ostanut mitään vaatteita, joten kurkatessani Blackgroupille alesta tarttui mukaan: 

Jep, pinkki, mutta kyseinen väri sopii minulle. Ja luo mukavasti illuusiota vyötäröstä. Tästä tuli kertaheitolla uusi vaatteellinen rakkaus. Blackgroupia pitää hieman kehua hyvästä palvelusta, kerrassaan mainio kauppa! Saattanee eksyä ylleni ensiviikolla Iron Sky -elokuvan kutsuvierasnäytökseen ja iltajuhlaan.

Desire

Olen pitänyt tietoisesti hieman hiljaisuutta. Osittain siksikin, että en jaksa marista koko aikaa, tai raportoida normitylsää arkeani. Mutta yllättäen onhan stiä taas tapahtunut.

Sain ratkaistua suuren osan nukahtamiseen liittyvistä ongelmista Ostin itselleni korvatulpat ja Puolisolle kuorsausta ehkäisevän nenäjutun. Ja ah hiljaisuutta! Homma on toiminut mitä mainioimmin,sain nukuttua jopa pahaenteisen sunnuntai-maanantaiyön, jota en ole nukkunut varmaan pariin kuukauteen. Sen ansiosta olen jaksanut jälleen puuhaillakin jotain. Perjantaina päädyttiin ulos Puolison työkaverien kanssa. Istuttiin meillä iltaa, kunnes siirryttiin parin minulle tuntemattoman neitosen luo. Valitettavasti neidit olivat jäätävän tylsiä, joten sohvalla istumisen sijasta häippästiin kohti Sohoa ja erästä ystävääni moikkaamaan. Hetki taas vierähtänyt siitä kun häntä viimeksi näin ja oli mukavaa. Sääli sinänsä että meiltä loppui virta ja suuntasimme suht nopeaa kohti kotia.

Lauantainakin olisi ollut ulkoilumahdollisuus, mutta päädyin kuitenkin kotioloihin. Ei sitä enää jaksa samalla lailla mitä joskus. Kokonaisuudessaan viikonvaihde oli mitä mukavin yhdistelmä lepoa, hauskanpitoa ja viasatin ilmaisviikonlopun elokuvia.

Kävin sunnuntaina Pyynikin näkötornin kahvilassa maailman parhaimmilla munkeilla ystäväni kanssa. Ystävä sai minut miettimään suhdettani ruokaan ihan toden teolla. Ok. Rakastan ruokaa, ja minusta 200 euroa kahden hengen loistavasta ravintolaillallisesta ei ole oikeastaan liikaa (oma "ennätys" on 250 € ). Rakastan laadukkaita raaka-aineita, pitkän kaavan ravintolaillallisia, hyvää viiniä, juustoja... tarvitseeko jatkaa? Olen aina myöskin nurissut ajatukselle syömisen rajoittamisesta sen vuoksi että mitä nautintoa elämssä on, jos hyvä ruokakin otetaan pois? Joo, tiedän, kevytkin ruoka voi olla hyvää. Mutta ajatus hyvän mehukkaan pihvin vaihtamisesta kuivaan kanaan ja salaattiin saa minut itkemään. Ystäväni kuitenkin sanoi, että jos ruoka on se ainoa nautinto elämässä, on syytä miettiä hieman. Lause ei ollut alunperin minulle tarkoitettu, mutta sai minut kyllä miettimään. Onhan niitä elämän nautintoja muuallakin! Eikö arjesta löydy iloa jos jääkaapissa ei olekaan kermajuustoa? Kuulostaa aika surulliselta. Yllättäen omasta arjesta alkoi löytymään jälleen niitä pieniä iloja ja arjen luksusta jolla ei olekaan mitään tekemistä ruuan kanssa. Kuitenkin, tänä viikonloppuna on edessä ravintolaillallinen ja syömistä parhaassa seurassa pitkän kaavan mukaan - juhlistamme Puolison kanssa yhdessäolomme kuusivuotista taivalta. Sen kunniaksi ehkä nautinkin sen lasin viiniä!

Insomnia

Unettomuuteni on jälleen syönyt voimia ihan tehokkaasti, enkä ole jaksanut töiden ohella mitään ihmeellistä tehdä. Arkeni on ollut sitä tasaista ja tavallista, yöt yhtä pyörimistä. Viimeyönä sain nukahdettua edes jotenkin, ja olo olikin tänään hieman virkeämpi mitä viimeiseen viikkoon. En tajua, miten unettomuus on alkanut vasta nyt viimeisten kuukausien aikana vaivata, olen aina kyllä saanut ihan normaalisti nukuttua. Tosin, olen aina ollut järjettömän herkkäuninen. Minulla on tavallista parempi kuulo, ja herään mitä pienimpäänkin ääneen, joten kerrostaloasujana olen aina heräillyt milloin mihinkin. Kuitenkin, uni on aina tullut, tähän asti. Välistä tunnistan unettomuuteni selkeästi sressiperäiseksi, mutta pääsääntöisesti uni ei tule vaikka olo olisi miten levollinen tahansa.

Tässä alkaa kohta harkita lääkärireissua, jos saisi lääkkeellistä apua. Alkaa nimittäin vaikuttaa aika tehokkaasti mielialaan ja aktiivisuuteeni. Liikunta ei tule kuuloonkaan, koska olen jatkuvasti tappoväsynyt. Kaupungilla en jaksa käydä, siivoamiseen tai kodinhoitoon ei ole energiaa.. Yksinkertaisesti en jaksa tehdä yhtään mitään, koska väsyttää niin paljon! Päiväunia en halua nukkua, koska elättelen toivoa yöunista. Yöllä kuitenkin, uni ei vain tule. Se, että olen asiakaspalvelutyössä, ei auta yhtään. Pahimpina päivinä saa todella purra hammasta töissä, että jaksan olla oppilaille ja asiakkaille mukava. Pelkään sitä päivää koska romahdan, koska väsymys voittaa ja kiukkuan töissä. Huoh. Haluan nukkua jälleen!

Let them sleep who do not know

Iloinen minä menee Iron Skyn kutsuvierasnäytökseen. Ja tietenkin iltajuhlaan, jossa soittaa eräs sangen hyvä bändi, Laibach. Onnekas minä sai myös seuraavan aamun vapaaksi, koska kyseessä on arki-illan tapahtuma. Onpahan jotain mitä odottaa maaliskuussa! Yksinhän sinne en mene, vaan saan keikistellä Puolison avecina.

Viikon alku on soljunut huomaamatta jo keskiviikkoon. Mitään en ole tehnyt, lähinnä tuijotellut telkkaa, mm. True Blood 4 kauden loppuun. Kyseinen sarja jäi meiltä aikanaan sen ilmestyessä kesken, kun Puolison kone hajosi. Nyt tuli kateltua kaikki sitten kerralla. Toinen meitä telkan ääreen juurruttanut tv-sarja on Blue Bloods ja sen toinen kausi. Hieno poliisisarja, suosittelen. Mitä teen loppuviikon? Katson Blue Bloodsin loppuun ja siirryn luultavasti Bonesin tai Numeroiden seuraaviin katsomattomiin kausiin. Tv-läskeilykausi, täältä tullaan!

I wanna do bad things with you

Yllättäen vietinkin loppuviikkoni sitten kuumeen kourissa. Torstaina tuntui töissä lämpö nousevan, ja vedin työpäivän aspiriinin voimalla loppuun. Perjantaina olo oli aamusta parempi, mutta töihin päästyäni lämpö nousi jälleen. Suoritin kuitenkin työpäiväni,  ja suuntasin kotiini sairastamaan. Perjantai menikin rentoutuessa, katselin tietokoneelta sarjoja ja hörpin litratolkulla teetä. Yliopisto-opiskeluni on pitänyt osaltaan viikonloppuni puuhantäytteisenä, koska erään tehtävän deadline on sunnuntaina. Onneksi pysyin aikataulussa, ja sain haltuuni tarvittavan kirjankin.

Lauantaina en enää kuumeillut, mutta hylkäsin ajatuksen Radiokirppiksestä kuitenkin. Pysyttelin kotona, katsottiin True bloodia ja putousta. Putouksen hahmokisan voitti kyllä väärä hahmo :( Mutta se itse kisahan siinä parhautta on, ei voittajasta niin väliksi. 

<3

Tänään olo on yhä aika voimaton, mutta paljon parempi perjantaihin nähden. Heräilin suht aikaisin, sain siivottua tätä kotiamme ja vielä pitäisi tehdä viikon ruokaostokset ja valmistautua huomiseen työpäivään. Yliopiston kurssikirjaan olisi hyvä perehtyä, mutta sellainen kutina että True bloodin neljäs kausi vie voiton tälläkin kertaa. Eric Northman on parhautta.

Night of sin

Flunssaisesta olosta huolimatta fiilikseni alkaa palautua normaalille tasolle, eikä ajatus sosiaalisista tilanteista enää ahdista. Toki, nautin täysin rinnoin tulevasta vapaasta viikonlopusta, mutta samanlaista erakoitumishalua ei ole enää mitä aiemmin oli. Ehkä kauniilla ilmallakin on ollut piristävä vaikutuksensa. Ja sillä, että olen saanut nukuttua mukavasti jopa pari yötä.

Pitäisi kyllä suunnata nenu kohti synnyinkotiakin, mutta lupasin itselleni etten mene sinne enää yksin, ainakaan hetkeen. Häissä tapahtunut perhe"riita" sai minut niin masennuksiin, että vaikka perhettäni rakastankin, haluan Puolison tuekseni. Tiedän, että jos menen yksin, joudun jälleen kuulusteluihin siitä, miksi en elä elämääni kuten muut haluavat. Tai miksi en näytä siltä, miltä muut minun haluavat näyttävän. Jos Puoliso on matkassa, moista kinaa ei kehdata aloittaa.

Tänä viikonloppuna on ensimmäinen viikonloppu hetkeen, kun minulla ei oikeasti ole minkäänlaista menoa. Ajatuksena olikin rentoutua ja nauttia olosta, ehä suuntaan kohti Radiokirppistä. Jopa siivous kuulostaa kivalta ajanvietteeltä kun kyseessä on vapaa-aika ja kotiolot.

Leave the day.

Ehkä synkkä mielialani enteili tulevasta, sillä sain sitten sen Puolison flunssan. Lauantaina tuli pyyntöä Tuoppiin, piti kotosalla juoda vähän viiniä yms mukavaa, mutta Tuopin jätin välistä rahatilanteen takia ja viinikään ei maistunut kipeän kurkun takia. Tänään melkeenpä tunnen, miten räkä ja tukkoisuus kehittyy, voin vain kuvitella millainen viikko on tulossa. Vietän siis sunnuntain teekupin äärellä mahdollisimman lämpimissä ja mukavissa vaatteissa. Onneksi seuraava lauantaimeno on vasta ensikuun lopulla.

Asiasta pihviin. Bongasin tällaisen: http://www.iltalehti.fi/mallit/2012021715222264_mp.shtml
Jossa kysytään: Kumpi on kauniinpaa - kurvit vai kulmikkuus? näitä kuvia katsellessa ei kyllä minusta epäilystäkään! Nuo luurankomaiset mallit ovat jotain järkyttävää, miten kukaan oikeasti haluaa näyttää tuolta? Toivoa sopii, että kurvikkuus ja muodot olisivat tulossa jädääkseen muotimaailmaankin. Tuo luurankojen ihannointi on jotain niin käsittämätöntä. Ja käsittämätöntä, että olen joskus itse ollut samassa kunnossa. Joo ei enää ikinä.

In Solitude.

Unettomuuteni on piinannut minua jo useamman viikon, mikä on aiheuttanut mielialassani aikamoista nuutumista. Mitään ei jaksa, mitään ei viitsi ja mieltäni kuvaava väri on myrkynvihreä. Viimeviikonlopun lässähtäessä katastrofiksi vietin koko viikon jokseenkin erakoitunutta elämää - töiden jälkeen suoraa kotiin eikä puhuta kenellekään. Puolisokin on ollut kipeänä ja nukkunut suurimman osan vapaa-ajastaan, joten erakoitumiseni on ulottautunut kotiin asti. Positiivista huomata, että kun sosiaalinen angsti iskee vapaa-aikaa kohtaan, niin töissä olo on ollut suorastaan leppoisaa. Töihin menee jopa mielellään! Jos olisi vaihtoehto jäädä kotiin, en olisi noussut yhtenäkään päivänä edes ylös. Peitonalla on mukavan yksinäistä. Mieltä ei myöskään parantanut surulliset uutiset eräästä vanhasta ystävästä.

Erinäisiin ihmisiin sosiaalinen vitutukseni ei ulotu. Tänäänkin töiden jälkeen tuli käytyä sushilla ja kaupoilla erään ystäväni kanssa. Ja oli virkistävää! Kaupungilta tarttui mukaan uusi musta kynsilakka, hiusaineita ja punaviiniä. Onnellinen minä nauttii tänään lasillisen ja katsoo elokuvan. Huomenna olisi töitä, mutta who cares. On kuitenkin viikonloppu. Ja mitä väliä sillä että ei saa nukkua pitkään... enhän minä unta saa muutenkaan!