Show me this life

Angstasin paluuta arkeen sen verran kovaa, että en sitten jaksanut palailla blogiinkaan. Tällä viikolla kun on vielä lauantaivuorokin. Ei huvitaisi, mutta minkäs teet. Toinen harmitus, Mikko Herranen putosi Voice of Finlandista :( Eipähän tarvitse katsoa sitäkään sarjaa enää. Saara Aalto ei ole läheskään niin hyvä mitä Mikko. Jep, minä lopetan lähes aina sarjojen katsomisen, jos oma suosikki putoaa. Mitä järkeä sitä sitten on enää katsoa, kenen puolesta sitä sitten jännittää?


Iloisena uutisena, vaihdan työpaikkaa. Erittäin ailahtelevat 3 vuotta, lopettaessani 3.5 vuotta. Matkaan on mahtunut niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Olen henkisesti kasvanut työntekijänä, heittänyt hyvästit esiintymiskammolleni (vaikka julkisesti minua ei saa laulamaan yhäkään), oppinut sietämään hyvin paljon p*skaa, oppinut hyväksi kampaajaksi, oppinut puhumaan lähes täydellistä englantia, päässyt matkustamaan... Ikävä tulee erinäisiä työkavereita ja oppilaita. Ikävä ei tule sitä stressiä ja oppilaiden vanhempia, jatkuvaa kirjallisten töiden tulvaa, jatkuvaa painetta kehityksestä tai sitä vastuun jättipainavaa massaa harteillani... Minua on kutsuttu niin nokkavaksi, ylpeäksi ämmäksi kuin herkuksi tai suosikkiopettajaksikin. Aiempaa blogiani seuranneet ja minut läheisesti tuntevat ihmiset tietävät hieman tunteitani viimeisen 3 vuoden ajalta, ja osaa arvata miltä minusta tuntuu nyt. Tai miltä minusta tulee tuntumaan heinäkuun viimeinen päivä. Tuopissa tavataan ;). Lähden kuitenkin firmasta hyvillä mielillä ja ilman kummepia draamoja tai vastaavia. Suosittelen paikkaa lämpimästi hius- tai hieronta-alasta haaveileville. Erityinen kiitos Puolisolle ja Caratralle, kun olette jaksaneet duunivuodatustani nämä vuodet, lupaan, se loppuu nyt. Mitä nyt sitten? Katsotaan sitä lähempänä heinäkuuta ;)

Nyt, nautin vielä yhden karpalolonkeron, luen muutaman mangan ja painun pehkuihin, jotta jaksan väsätä parit kampaukset huomenna. Huomenna töiden jälkeen? Löhöän. Olen.

Happy Eostre!

Hyvää pääsiäistä!

Vietän pääsiäisvapaani parasta aikaa Vaalassa, Puolison perheen luona. Vaalahan on siis pieni maaseutukylä Oulun ja Kajaanin välillä. Vuokrattiin Hertziltä auto ja lähdettiin ajelemaan torstaina töitteni jälkeen. Perille saavuttiin puoliltaöin. Liikennettä ei ollut juurikaan ja kelikin oli hyvä, joten mikäs siinä matkatessa. Kissatkkin olivat kiltisti.

Perjantaina tein jotain sellaista mitä en ole tehnyt 18 vuoteen. Hiihdin. Turunseudulla kasvaneena ei mitään kouluhiihtoa ollut, ihan siitä syystä että harvoin siellä oli lunta siihen tarkoitukseen. Joten viimeksi hiihdin ollessani 10 vuotias. Yllättäen hiihto oli ihan mukavaa puuhaa, ja kelikin oli kaunis. Ilta vietettiin alkoholipitoisissa merkeissä Puolison veljen ja tämän kihlatun kanssa. Käväistiin paikallisessa baarissa, Siitarissa. Ilta oli ihan mukava, ja on kiva olla jälleen läheisten parissa. Tänään lauantaina tehtiin porukalla hyvää ruokaa, piipahdettiin kylällä vähän kaupoilla ja nautittiin savusaunan löylyistä. Savusauna on jotain parhautta!

Huomenna pitäisi laajentaa jälleen eteläntytön kokemusten sarjaa, ja mennä pilkille. Täällä pilkkiminen on mitä ilmeisemmin ihan normaali talviharrastus, ja isäntäväelle oli järkytys ettei miniä ole koskaan pilkkinyt. Noh, huomenna olen tehnyt sitten senkin! Itsehän olen avoin uusille asioille, eikä kalastus sinänsä ole mitenkään uusi juttu. En ole vain tehnyt sitä koskaan talvella. Niin, täällä on lunta n. puoli metriä ja jääkin kantaa vielä mainiosti. Toista se on Tampereen loskassa. Saapa nähdä jos sitä menisi vielä hiihtämäänkin huomenna.

Takaisin pitää lähteä maanantaina aamusta. Eipä huvittaisi, mieluusti viettäisin täälä vielä hieman aikaa. Varsinkin kun seuraava tilaisuus tulee joskus juhannuksena. Eipä ne työtkään innosta. Mutta jos nyt nautin tästä ajasta mikä minulla vielä täällä on jäljellä! Ensi lauantaina joudunkin sitten töihin, ja sitäseuraavana pitäsi suunnata kohti Raisiota ja omaa perhettä.

More

Hieman materialistisuutta tähän väliin. Kuten aika moni muukin gootti, minäkin tilailin Restyle.pl -nettikaupasta. Puolalainen putiikki sisältää edullisesti kaikkea kaunista materiaa, enkä minäkään voinut malttaa olla tilailematta. Miinuksena se, että postikulut ovat jotain jäätävää. Mutta postareineenkin tuotteet tulee suoraa tuolta tilattuna edullisemmaksi mitä suomalaisista jälleenmyyvistä kaupoista. Toinen miinus on paikasta kulkevat huhut, että laatu olisi hinnan mukaista..

Suutarille mars!

Tämä laukku oli ensimmäinen ostokseni. Kaunis ja tyylikäs, ja juuri sopivan kokoinen. Pakko kuitenkin myöntää: Laatu on mitä on. Laukku on ollut minulla käytössä vasta vajaan kuukauden, ja tekonahka alkaa antaa periksi remmien kohdalta. Pakko näyttää suutarille ja kysyä, olisiko jotain tehtävissä. En raaski luopua kuitenkaan. Suutarit kuitenkin osaavat olla aika velhoja kenkien ja laukkujen kanssa.

Siitäkin huolimatta, että ensimmäinen ostokseni tosiaan oli jokseenkin heppoista tekoa, piti laittaa kauppaan uudempikin tilaus. Löysin nimittäin kauan himoitsemani hameen. Olen kyseistä hamosta etsinyt vaikka kuinka, enkä ole toistaiseksi ihan löytänyt etsimääni. Sinnepäin, mutta en juuri sellasista Morticia Addams -hametta mitä olen kaivannut. Nyt kuitenkin onnisti, ja tilaukseen meni. Mitä nyt hiukan pelottaa että saanko hameen, kaupan mukaa nimittäin vein viimeisen yksilön omaa kokoani. Matkaan tarttui toinenkin laukku, salkkumallinen tälläkertaa. Iron Gate on ehkä kuviona kovin Lolita, mutta jostain syystä tämä laukku vetosi minuun. Toivon ettei tätä tarvi kiikuttaa suutarille heti.

<3

 Bonuksena keväinen kissani. Hiroki <3

Miss Impossible

Taas hitusen päivittelytaukoa, mutta eipä kai se mitään. Viimeviikko meni aika nopeasti, maanantain juhlimiset sekoitti pakkaa mukavasti, oli ehkä yksi parhaista maanantaista ever. Iron sky, katsokaa se!

Viikonloppu meni vilkkaissa merkeissä. Perjantaina istuttiin iltaa erään Puolison ystävän kanssa, ja juomiseksihan se meni. Itse tosin maltillisemmissa määrin mitä pojat, olin pedissä puoliltaöin. Ihan siitäkin syystä, että lauantaina oli jälleen luento. Selvisin luennolleni, jonka jälkeen tarkoituksena tavata ystävämme Lahdesta. Suunnattiin nenumme kohti Plevnaa, jossa nautittiin muutamat. Plevnasta siirryttiin American Dineriin, purilaisille. Itse maistoin ensimmäistä kertaa kasvishampurilaisen, enkä ole varma että siirrynkö enää takaisin lihahamppareihin! Suosittelen +++

Dineristä hypättiin bussiin kohti toisia ystäviämme Annalassa. Juotiin siellä muutamat ja illaksi siirryttiin O'haras -baaria, jossa soitti erään ystävämme uusi bändi. Bändi rokkasi ja kovaa, ja mukavaa oli! Keikan jälkeen kaverien mennessä kotiinsa nukkumaan, päädyimme vielä 101 Beers -baariin Puolison kavereita tapaamaan, ja oli mitä mainioin päätös illalle. Pariskunta on mukavaa seuraa ja saatiin taas nauraa kippurassa toistemme jutuille. Lauantai oli yksi hauskimmista illoista heti maanantain jälkeen. Join fiksusti, ja sunnuntaina oli ihan normaali olo, eikä juhliminen tuntunut missään.

Maanantai valkeni puuhantäytteisenä, arkeani on varjostanut mm. uusi avoimen kurssi ja sen tehtävät. Valmistelen myös kovin pääsiäistä, torstaina on lähtö Vaalaan Puolison kotikonnuille Hertzin vuokrakärryllä. Kissat kainaloon ja autoilemaan heti töiden jälkeen. Toivon vain parempia säitä mitä maanantaina! Odotan pääsiäistä innolla, Vaalassa olo on aina mukavaa irtautumista omasta arjesta. Sellainen pieni loma. Itsehän vietin Ostaraa jo päiväntasauksena, kristilliset pyhät ovat minulle vain mukavia vapaita.

Ensiviikolla on jälleen työlauantai, joten ihmeellistä aktiviteettia minulla ei ole. Raisiossakin pitäisi käydä, mutta kiireiset viikonloput ovat estäneet reissun. Eipä siinä, tunteeni reissua kohtaan on kovin ristiriitaiset. Kaipaan perhettäni, mutta toisaalta siellä olo on aina niin ahdistavaa kun en saa olla oma itseni. Jotenkin outo tilanne minulla, Anoppilassa on ihanaa, minut hyväksytään tällaisena kuin olen ja kaikki on minua kohtaan ihania! Kun taas se oma perheeni, joiden luona joudun olemaan jotain muuta, koska en kelpaa tällaisenaan. Äitini haluaa kesäheinän, joten orapihlajasta on tultava kesäheinä joka kerta siellä ollessani. Onko normaalia viihtyä paremmin Anoppilassa mitä oman perheen luona?

Iron sky

Iron Sky crew

Noniin. Olen ehkä toipunut maanantaista tarpeeksi kertoakseni siitä jotain. Eli Iron Skyn kutsuvierasnäytös ja iltagaala oli kyseessä. Tapahtuma alkoi kuudelta Plevnan leffateatterilla, josta meinattiin lähes myöhästyä. Ei käynyt mielessä, että ne 1500 vierasta haluaa niinikään taksin, ja meidän pirssillämme kesti. Mutta aika nappiinsa ehdittiin. Elokuvateatterin edellä meitä odotti jono tyylikkäästi pukeutuneita ihmisiä, ja letkaan liityttiin. Itse elokuva oli kerrassaan mahtava. Juonihan leffassa ei ollut ihan se pääasia, vaan siinä on niin paljon muutakin. Naurettiin kippurassa ja kokonaisuutena leffa oli loistava. Suosittelen lämpimästi. Odotatko leffalta realistisuutta ja et ymmärrä nörttihuumoria tai poliittista satiiria? Jätä väliin.

Laibach

Leffan jälkeen napattiin bussi, ja suunnattiin Pakkahuoneelle/klubille kohti iltagaalaa. Bussi osoittautui hyväksi ratkaisuksi ja olimme paikalla ennätysajassa. Ovella heti meitä odotti tarjoilijat jallushotin kanssa. Shottien jälkeen viinilasilliset. Ettei ihan ryypiskelyksi mennyt, napattiin buffetista ruokaa. Buffa oli hyvä, monipuolisia salaatteja, minihampurilainen, kastikkeita.. Yum. Tarjolla oli runsaasti juomaa ja ruokaa, suklaatakin jakamassa söpöisät tytöt. Kuunneltiin puheet ja juhallisuudet, seurailtiin ihmisiä ja bongailtiin tunnettuja ihmisiä. Pääsin puheisiin myös leffan yhden pääroolin esittäjän Julia Dietzen kanssa, enkä voi kuin kehua hänen vilpittömyyttään ja aurinkoisuuttaan! Aivan ihana ihminen!

Laibach

Yhdentoista maissa lavalle asteli Laibach ja me päädyttiin lähes eturiviin. Yleensä vältän ruuhkapaikkoja, mutta suurin osa vieraista oli siihen mennessä jo lähteneet, joten hurjan ruuhkaista ei Laibachin esiintyminen ollut. Mutta vietävä miten hyvä keikka olikaan! On iäisyys aika akun olen viimeksi nähnyt jonkun bändin livenä, ja otin tästä kaiken irti. B Mashina <3

Punainen minä.

Keikan jälkeen istuttiin vielä muutaman juoman verran, mutta taksi vei meidät lopulta kotiin kahdeksi. Iloisessa huppelissa nukahdin altayksikön, ja aamuni aloittikin aspiriini. Onneksi olin kaukaa viisas ja pyysin aamun töistä vapaaksi. Kahdeksitoista olinkin jo normikunnossa ja työkykyinen. Osittain tuntuu että en ole ihan vieläkään aloittanut työviikkoani, vaan aivoni on yhä pitämässä hauskaa.

Niin ja mitä vaatetukseeni tuli, turhaan jännitin. Päädyin tekonahkaiseen laahushameeseen jossa oli remmejä ja solkia takana, korsettiin ja liehuhihaiseen paitaan. Ja näytin sen verran hyvältä että Julia Dietzekin kehui ;)

Hmh.

Tänään: Vaateongelma! Miksi hitossa minulla ei ole etiketinmukaista iltapukua?!? Ainiin. Koska en ikinä muka tarvitse sellaista. Niin ja miksi minulla ei ole etiketinmukaista kirjekuorilaukkua? Ainiin. Koska se on pieni ja epäkäytännöllinen eikä sellaiselle tule muka käyttöä.

Huomenna: Iron skyn kutsuvierasnäytös ja iltagaala vaatteissa, jotka eivät ole pukukoodin mukaiset.

Joku itseäni fiksumpi olisi käynyt viikolla shoppailemassa.

Later won't wait

Kuva: Google.

Viime viikonloppu oli mitä ihanin. Käytiin perjantaina Puolison kanssa Coussiccassa syömässä meidän 6-vuotisen yhteisen elomme kunniaksi. Coussiccan pippuripihvi on suorastaan klassikko Tampereella, ja ravintola itsessään ollut maisemissa jo 40 vuotta. Olen syönyt siellä ennenkin, firman pikkujouluissa taannoisena vuonna, ja oli nyt kiva palata sinne rakkaan kanssa. Syötiin pitkän kaavan kautta, omaan menuuseeni päätyi vuohenjuustoetanat, pippuripihvi ja liekitetyt banaanit. Todella maukasta! Voin vain suositella, jos etsii hyvää pihviravintolaa Tampereelta. Hintakin on lompakkoystävällisempi verrattuna siihen toiseen Tamperelaiseen pihviravintolaan Stefansiin.

Lauantaina pysyttiinkin aika tehokkaasti kotosalla, katseltiin elokuvia ja nollailtiin, kuten loppuviikonloppu noin niinkuin yleensä. Perjantain menot ovat siitä hyviä, että on vielä viikonloppua jäljellä, eikä mene päiviä haaskuun esim. krapulan takia.

Nyt alkuviikosta olen palannut jälleen ruotuun syömisteni kanssa, noudattanut kevyempää linjaa ja koittanut vähän liikkuakin. Huomasin nimittäin, että nyt kun uni tulee jälleen, nukun helposti liikaa ja tuloksena on Zombie-minä. Sellainen olo että en välttämättä herää kunnolla koko päivänä, tai seuranani on mukava pikku hedari. Nenä-kurkku-korvaseudun ongelmieni takia en mihinkään kunnon kuntorääkkiin kykene, mutta jos sitä kotona edes jotain tekisi vireystilansa eteen. Piti myös hemmotella itseään hieman materialla, en ole hetkeen ostanut mitään vaatteita, joten kurkatessani Blackgroupille alesta tarttui mukaan: 

Jep, pinkki, mutta kyseinen väri sopii minulle. Ja luo mukavasti illuusiota vyötäröstä. Tästä tuli kertaheitolla uusi vaatteellinen rakkaus. Blackgroupia pitää hieman kehua hyvästä palvelusta, kerrassaan mainio kauppa! Saattanee eksyä ylleni ensiviikolla Iron Sky -elokuvan kutsuvierasnäytökseen ja iltajuhlaan.

Desire

Olen pitänyt tietoisesti hieman hiljaisuutta. Osittain siksikin, että en jaksa marista koko aikaa, tai raportoida normitylsää arkeani. Mutta yllättäen onhan stiä taas tapahtunut.

Sain ratkaistua suuren osan nukahtamiseen liittyvistä ongelmista Ostin itselleni korvatulpat ja Puolisolle kuorsausta ehkäisevän nenäjutun. Ja ah hiljaisuutta! Homma on toiminut mitä mainioimmin,sain nukuttua jopa pahaenteisen sunnuntai-maanantaiyön, jota en ole nukkunut varmaan pariin kuukauteen. Sen ansiosta olen jaksanut jälleen puuhaillakin jotain. Perjantaina päädyttiin ulos Puolison työkaverien kanssa. Istuttiin meillä iltaa, kunnes siirryttiin parin minulle tuntemattoman neitosen luo. Valitettavasti neidit olivat jäätävän tylsiä, joten sohvalla istumisen sijasta häippästiin kohti Sohoa ja erästä ystävääni moikkaamaan. Hetki taas vierähtänyt siitä kun häntä viimeksi näin ja oli mukavaa. Sääli sinänsä että meiltä loppui virta ja suuntasimme suht nopeaa kohti kotia.

Lauantainakin olisi ollut ulkoilumahdollisuus, mutta päädyin kuitenkin kotioloihin. Ei sitä enää jaksa samalla lailla mitä joskus. Kokonaisuudessaan viikonvaihde oli mitä mukavin yhdistelmä lepoa, hauskanpitoa ja viasatin ilmaisviikonlopun elokuvia.

Kävin sunnuntaina Pyynikin näkötornin kahvilassa maailman parhaimmilla munkeilla ystäväni kanssa. Ystävä sai minut miettimään suhdettani ruokaan ihan toden teolla. Ok. Rakastan ruokaa, ja minusta 200 euroa kahden hengen loistavasta ravintolaillallisesta ei ole oikeastaan liikaa (oma "ennätys" on 250 € ). Rakastan laadukkaita raaka-aineita, pitkän kaavan ravintolaillallisia, hyvää viiniä, juustoja... tarvitseeko jatkaa? Olen aina myöskin nurissut ajatukselle syömisen rajoittamisesta sen vuoksi että mitä nautintoa elämssä on, jos hyvä ruokakin otetaan pois? Joo, tiedän, kevytkin ruoka voi olla hyvää. Mutta ajatus hyvän mehukkaan pihvin vaihtamisesta kuivaan kanaan ja salaattiin saa minut itkemään. Ystäväni kuitenkin sanoi, että jos ruoka on se ainoa nautinto elämässä, on syytä miettiä hieman. Lause ei ollut alunperin minulle tarkoitettu, mutta sai minut kyllä miettimään. Onhan niitä elämän nautintoja muuallakin! Eikö arjesta löydy iloa jos jääkaapissa ei olekaan kermajuustoa? Kuulostaa aika surulliselta. Yllättäen omasta arjesta alkoi löytymään jälleen niitä pieniä iloja ja arjen luksusta jolla ei olekaan mitään tekemistä ruuan kanssa. Kuitenkin, tänä viikonloppuna on edessä ravintolaillallinen ja syömistä parhaassa seurassa pitkän kaavan mukaan - juhlistamme Puolison kanssa yhdessäolomme kuusivuotista taivalta. Sen kunniaksi ehkä nautinkin sen lasin viiniä!

Insomnia

Unettomuuteni on jälleen syönyt voimia ihan tehokkaasti, enkä ole jaksanut töiden ohella mitään ihmeellistä tehdä. Arkeni on ollut sitä tasaista ja tavallista, yöt yhtä pyörimistä. Viimeyönä sain nukahdettua edes jotenkin, ja olo olikin tänään hieman virkeämpi mitä viimeiseen viikkoon. En tajua, miten unettomuus on alkanut vasta nyt viimeisten kuukausien aikana vaivata, olen aina kyllä saanut ihan normaalisti nukuttua. Tosin, olen aina ollut järjettömän herkkäuninen. Minulla on tavallista parempi kuulo, ja herään mitä pienimpäänkin ääneen, joten kerrostaloasujana olen aina heräillyt milloin mihinkin. Kuitenkin, uni on aina tullut, tähän asti. Välistä tunnistan unettomuuteni selkeästi sressiperäiseksi, mutta pääsääntöisesti uni ei tule vaikka olo olisi miten levollinen tahansa.

Tässä alkaa kohta harkita lääkärireissua, jos saisi lääkkeellistä apua. Alkaa nimittäin vaikuttaa aika tehokkaasti mielialaan ja aktiivisuuteeni. Liikunta ei tule kuuloonkaan, koska olen jatkuvasti tappoväsynyt. Kaupungilla en jaksa käydä, siivoamiseen tai kodinhoitoon ei ole energiaa.. Yksinkertaisesti en jaksa tehdä yhtään mitään, koska väsyttää niin paljon! Päiväunia en halua nukkua, koska elättelen toivoa yöunista. Yöllä kuitenkin, uni ei vain tule. Se, että olen asiakaspalvelutyössä, ei auta yhtään. Pahimpina päivinä saa todella purra hammasta töissä, että jaksan olla oppilaille ja asiakkaille mukava. Pelkään sitä päivää koska romahdan, koska väsymys voittaa ja kiukkuan töissä. Huoh. Haluan nukkua jälleen!

Let them sleep who do not know

Iloinen minä menee Iron Skyn kutsuvierasnäytökseen. Ja tietenkin iltajuhlaan, jossa soittaa eräs sangen hyvä bändi, Laibach. Onnekas minä sai myös seuraavan aamun vapaaksi, koska kyseessä on arki-illan tapahtuma. Onpahan jotain mitä odottaa maaliskuussa! Yksinhän sinne en mene, vaan saan keikistellä Puolison avecina.

Viikon alku on soljunut huomaamatta jo keskiviikkoon. Mitään en ole tehnyt, lähinnä tuijotellut telkkaa, mm. True Blood 4 kauden loppuun. Kyseinen sarja jäi meiltä aikanaan sen ilmestyessä kesken, kun Puolison kone hajosi. Nyt tuli kateltua kaikki sitten kerralla. Toinen meitä telkan ääreen juurruttanut tv-sarja on Blue Bloods ja sen toinen kausi. Hieno poliisisarja, suosittelen. Mitä teen loppuviikon? Katson Blue Bloodsin loppuun ja siirryn luultavasti Bonesin tai Numeroiden seuraaviin katsomattomiin kausiin. Tv-läskeilykausi, täältä tullaan!