Huh mikä aamu. Heräilin pitkin yötä valuviin silmiin, asentoa oli vaikea löytää suojalasien vuoksi ja aamulla silmät olivat kuivat kuin sahara. Jep, osasin odottaa kaikkea tätä. Tietokoneen tuijottelu tekee vieläkin hieman pahaa, joten siivoilen kämppääni innolla. Kosteutin silmiäni ekat 30 min innolla, koska kuivuuden vuoksi luomet tuntui painavan tonnin.
Nyt, kun silmät ovat jälleen kosteat, olen innoissani! Heittelin eilen piilaritarvikkeita menemään, lahjoitin löytämäni täyden nestepullon sitä tarvitsevalle.. Ja tuskin maltan odottaa, että pääsen meikkaamaan. Siihen menee tosin viikko. Aikanaan mietin, että kun pääsen laseista eroon niin hommaan kaikkia hienoja piilareita edullisesti, niitä värillisiä/kuviollisia/whatever. Vahvuuksilla ovat niin kalliita. Mutta nyt kun leikkaus on tehty, en taatusti halua tunkea mitään sellaista silmääni. Mielestäni oma silmieni väri onkin nyt se maailman kaunein, kun ei tarvitse linssin läpi sitä tuijottaa! Kyllä voi näkökyky tehdä ihmisen onnelliseksi. Harkitsetko laserleikkausta? Mene ihmeessä. Miulta saat terveystalolle 100 euron alennuskortin ;)
Tänään on ohjelmassa lähinnä möllöttelyä kotona. Jatkan hieman siivoilua, rentoudun ja lääkitsen silmiäni. Jep, tippoja pitää laittaa silmään ekojen 2 päivän aikana lähemmäs 30, joten se ihan oikeasti käy päivän tekemisestä. Viihteelle? Ei helvetissä. Luomeni ovat turvonneet, silmät verestävät ja alkoholikieltokin on ekan viikon, joten pysyn kiltisti kotona. Johan sitä lapsetkin pelkäisi kun ulos menisin.
lauantai 15. joulukuuta 2012
perjantai 14. joulukuuta 2012
The leikkaus.
Jälleen ollaan sitten kokemusta rikkaampi.
Eilen oli esitutkimus, tänään leikkaus. Paikaksi valikoitui Terveystalo, ihan hyvän tarjouksen perusteella. Esitutkimus vei aikaa 3 h, ja ikänä ei ole silmiäni niin perusteellisesti katseltukaan. Alkoi ihan perinteisellä optikoinnilla, missä kateltiin vahvuuksia ja hajataittoja. Siitä siirryttiin kuvaamaan, silmää mittailtiin ja kuvailtiin normitilassa ja laajennettuna aika monesta vinkkelistä. Leikkaava lääkäri kurkki silmiini myös, ja antoi lopullisen tuomion. Itse sain kuulla olevani kerrassaan täydellinen kandidaatti leikkaukseen. Sarveiskalvonikin oli normia paksumpi. Yleisin syy miksi leikkausta ei voida toteuttaa on liian ohut sarveiskalvo. Silmät laajennettuina lähdin eilen lekurilta töihin, mukanani kasa ohjeita miten valmistautua tulevaan.
Nukuttua sain yllättävän hyvin, vaikka leikkaus oli heti aamusta. Ensin minulle juotettiin pari särkylääkettä ja diapamia. Odottelin lepohuoneessa vaikutusta n. 30 min ja turisin hoitajan kanssa. Pääsin myös seuraamaan mikä minua odotti, sillä leikkauksia tehtiin 3 sykleissä. Minun saapuessani yksi oli lepäämässä ja yksi leikkauksessa. Kun toinen tuli leikkauksesta, pienen odottelun jälkeen olikin minun vuoroni. Silmiini laitettiin puudutetta, ja pääsin pitkälleni laserin alle. Homma itsessään oli aika kivutonta. Oikea silmä meni kuitenkin "kivuttomammin", vasemman kohdalla lääkärin mukaan keho osaa jo vähän odottaa tulevaa ja vasen pistää hanttiin. Vasen tuntuikin selkeästi enemmän. Itse leikkaus oli nopea, n. 20 min. Silmät sikkuralla ja sumeana pääsin lepäileämään lepotuoliin. Simät ummessa viltin alla makoilin n. 1,5 h, hoitajat välistä kostuttaen silmiä silmätipoilla. Lopulta silmien vuoto alkoi helpottaa, ja saatoin soittaa Puolisolle hakuaikaa. Näön parantumsien huomasi selvästi jo lähtiessä. Lasit jätinkin sinne, hyväntekeväisyyteen. Luomet tuntuvat hiukan raskaalta ja silmässä on sellainen tunne kuin olisi nukkunut piilarien kanssa, mutta näkö on selkeästi parempi jo nyt. Viikon kuluessa pitäisi sumeuden ja tämän "roska silmässä" tunteenkin lähteä.
Viikkoon en saa meikata silmiäni, en saa saunoa, en hieroa tai koskea silmiini. Lakkaakin pitänee töissä varoa. Salille voin palata parin päivän kuluttua, ja maanantaina onkin lääkäriaika, hän vilkaisee silmiini vielä. Jälkitarkastusaika on tammikuulle. Silmätippoja saan käytelläkin suht pitkään. Olen kuitenkin ihan fiiliksissä. Ei laseja, piilareita, optikoita... Oli mieletöntä katsoa telkkariakin, kun näki tekstinkin selkeästi ilman laseja.
Eilen oli esitutkimus, tänään leikkaus. Paikaksi valikoitui Terveystalo, ihan hyvän tarjouksen perusteella. Esitutkimus vei aikaa 3 h, ja ikänä ei ole silmiäni niin perusteellisesti katseltukaan. Alkoi ihan perinteisellä optikoinnilla, missä kateltiin vahvuuksia ja hajataittoja. Siitä siirryttiin kuvaamaan, silmää mittailtiin ja kuvailtiin normitilassa ja laajennettuna aika monesta vinkkelistä. Leikkaava lääkäri kurkki silmiini myös, ja antoi lopullisen tuomion. Itse sain kuulla olevani kerrassaan täydellinen kandidaatti leikkaukseen. Sarveiskalvonikin oli normia paksumpi. Yleisin syy miksi leikkausta ei voida toteuttaa on liian ohut sarveiskalvo. Silmät laajennettuina lähdin eilen lekurilta töihin, mukanani kasa ohjeita miten valmistautua tulevaan.
Nukuttua sain yllättävän hyvin, vaikka leikkaus oli heti aamusta. Ensin minulle juotettiin pari särkylääkettä ja diapamia. Odottelin lepohuoneessa vaikutusta n. 30 min ja turisin hoitajan kanssa. Pääsin myös seuraamaan mikä minua odotti, sillä leikkauksia tehtiin 3 sykleissä. Minun saapuessani yksi oli lepäämässä ja yksi leikkauksessa. Kun toinen tuli leikkauksesta, pienen odottelun jälkeen olikin minun vuoroni. Silmiini laitettiin puudutetta, ja pääsin pitkälleni laserin alle. Homma itsessään oli aika kivutonta. Oikea silmä meni kuitenkin "kivuttomammin", vasemman kohdalla lääkärin mukaan keho osaa jo vähän odottaa tulevaa ja vasen pistää hanttiin. Vasen tuntuikin selkeästi enemmän. Itse leikkaus oli nopea, n. 20 min. Silmät sikkuralla ja sumeana pääsin lepäileämään lepotuoliin. Simät ummessa viltin alla makoilin n. 1,5 h, hoitajat välistä kostuttaen silmiä silmätipoilla. Lopulta silmien vuoto alkoi helpottaa, ja saatoin soittaa Puolisolle hakuaikaa. Näön parantumsien huomasi selvästi jo lähtiessä. Lasit jätinkin sinne, hyväntekeväisyyteen. Luomet tuntuvat hiukan raskaalta ja silmässä on sellainen tunne kuin olisi nukkunut piilarien kanssa, mutta näkö on selkeästi parempi jo nyt. Viikon kuluessa pitäisi sumeuden ja tämän "roska silmässä" tunteenkin lähteä.
Viikkoon en saa meikata silmiäni, en saa saunoa, en hieroa tai koskea silmiini. Lakkaakin pitänee töissä varoa. Salille voin palata parin päivän kuluttua, ja maanantaina onkin lääkäriaika, hän vilkaisee silmiini vielä. Jälkitarkastusaika on tammikuulle. Silmätippoja saan käytelläkin suht pitkään. Olen kuitenkin ihan fiiliksissä. Ei laseja, piilareita, optikoita... Oli mieletöntä katsoa telkkariakin, kun näki tekstinkin selkeästi ilman laseja.
torstai 13. joulukuuta 2012
Feel so numb
Tänään. Esitutkimus. Jos kaikki ok, huomenna leikkaus! Hui. Saatan viimein päästä näistä perkeleen rilleistä eroon! Mitenniin vihaan silmälaseja?
Stressaan hieman työkuvioita, joulukuu kun sattuu olemaan vajaa työkuukausi. Joulupyhät lyhentävät työviikkoani viikolla, ja se tekee ison loven tienesteihini. Pistää pelon puseroon, että saanko menoihin tarvittavat eurot kasaan. Noh, ei se murehtimalla muutu, mutta en haluaisi rasittaa Puolisoa tai sen säästöjä tällä asialla.
Viikonloppuna onkin siis vankka aikomus pysyä kotona, ja jos vain suinkin lääkäri sallii, käydä salilla ja töissä. Todellakin haluan olla töissä joka hetken joka on mahdollista. Enkä ainakaan ryypätä tienestieruojani. Sosiaalinen elämänäi on suorastaan vitsikkään onnetonta, käyn töissä, liikkumassa ja olen kotona. En näe ketään, en juttele kenellekään. Vapaalla ollessani katson Ghost whispereriä tai luen Black dagger brotherhood-kirjasarjaa. Osittain vaikuttaa kyllä se, että läppärini hajottua en ole enää tietokoneellistettu töissä. Menen aika aikaisin nukkumaan, joten se chattiaika vaikka facessa on aika pieni.
Toisaalta, aina minulla näitä kausia on ollut. Rahastressin yhteydessä erityisesti, en saa keskityttyä kevyempiin asioihin. Samaan aikaan toivon ajan pomppaavan tammikuuhun ja vaikean ajan yli kuin että aika jäätyisi ja saisin enemmän aikaa tienata vuokraeuroni. Ehkä sosiaalinen elämä ja rentoutuminen tekisi hyvää, enkä pohtisi euroja niin kovin. Erityisesti, koska tähän asti kuukausi on ollut ihan hyvä, parempi mitä viimekuu. Murehtimiseni on samaan aikaan ymmärrettävää että turhaa. Kuka murehtii tammikuussa odottavia asioita joulukuun alkupuolella? No minä :3
Stressaan hieman työkuvioita, joulukuu kun sattuu olemaan vajaa työkuukausi. Joulupyhät lyhentävät työviikkoani viikolla, ja se tekee ison loven tienesteihini. Pistää pelon puseroon, että saanko menoihin tarvittavat eurot kasaan. Noh, ei se murehtimalla muutu, mutta en haluaisi rasittaa Puolisoa tai sen säästöjä tällä asialla.
Viikonloppuna onkin siis vankka aikomus pysyä kotona, ja jos vain suinkin lääkäri sallii, käydä salilla ja töissä. Todellakin haluan olla töissä joka hetken joka on mahdollista. Enkä ainakaan ryypätä tienestieruojani. Sosiaalinen elämänäi on suorastaan vitsikkään onnetonta, käyn töissä, liikkumassa ja olen kotona. En näe ketään, en juttele kenellekään. Vapaalla ollessani katson Ghost whispereriä tai luen Black dagger brotherhood-kirjasarjaa. Osittain vaikuttaa kyllä se, että läppärini hajottua en ole enää tietokoneellistettu töissä. Menen aika aikaisin nukkumaan, joten se chattiaika vaikka facessa on aika pieni.
Toisaalta, aina minulla näitä kausia on ollut. Rahastressin yhteydessä erityisesti, en saa keskityttyä kevyempiin asioihin. Samaan aikaan toivon ajan pomppaavan tammikuuhun ja vaikean ajan yli kuin että aika jäätyisi ja saisin enemmän aikaa tienata vuokraeuroni. Ehkä sosiaalinen elämä ja rentoutuminen tekisi hyvää, enkä pohtisi euroja niin kovin. Erityisesti, koska tähän asti kuukausi on ollut ihan hyvä, parempi mitä viimekuu. Murehtimiseni on samaan aikaan ymmärrettävää että turhaa. Kuka murehtii tammikuussa odottavia asioita joulukuun alkupuolella? No minä :3
maanantai 10. joulukuuta 2012
One more minute
Melkeen viikko edellisestä postista, hups. No, enhän minä mitään ole tehnytkään. Itsenäisyyspäivänä tuli käytyä salilla, luettua kirjaa ja katsottua hieman kampausmuotia kättelymaratonin muodossa. En välitä julkkishömpötyksistä, mutta linnanjuhlissa kiinnostaa hiukset lähinnä ammattini takia.
Viikonlopun vietin perheeni luona Raisiossa. Perjantain lähinnä kirjan parissa, bussimatka kun vie sen 3 h. Lauantaina tehtiin perinteinen kirppisreissu äidin kanssa ja sain haalittua itselleni sopivampia vaatteita kaappiin. Olen joutunut heittämään aika paljon vaatteitani menemään, ja täydennys tuli tarpeeseen! Illan vietin läppärini äärellä, viihdytettiin Zzyn kanssa toisiamme ja juotiin kalsarikännejä virtuaalisesti. Nörtti? Eeeeei! Ensuinkaan.
Sunnuntaina lähdin aika aikaisella bussilla, jotta olisi ihmisten aikaan kotona. Teinkö mitään? En. Luin, katsoin ghost whispereriä ja oleskelin. Saatiin kuitenkin vuokrattua jouluksi auto. Mennään Puolison perheen luo Vaalaan, ja auto oli hyvä vuokrata etukäteen kun sai tarjouksellakin. Vaalassa maalla on aina ihan toinen tunnelma, ja 4 päivän reissu sinne tuntuu kuin olisi pidmemälläkin lomalla. Joulu siellä tietää hyvää ruokaa, tärkeitä ihmisiä ja savusaunaa <3 Uudestavuodesta en vielä tiedä. Puoliso päivystää, joten en oikein sitten tiedä. Itse teoriassa tekisi mieli tehdä jotain kivaa, mutta en haluaisi jättää miestä yksinkään. Pitää nyt katsella kuitenkin että ketkä ovat Treellä ja tekemässä mitä.
Tällä viikolla kohokohtana on torstain esitutkimus ja perjantain mahdollinen leikkaus. Jännittääkö? No totta hitossa. Esitutkimukseen menee 2-3 h. Miten silmiin saa menemään edes noin kauan aikaa ilman, että niille tehdään mitään? Lauantaina toivon pääseväni jo töihin, mutta katsotaan nyt.
Bonuksena otsikon biisi <3
Viikonlopun vietin perheeni luona Raisiossa. Perjantain lähinnä kirjan parissa, bussimatka kun vie sen 3 h. Lauantaina tehtiin perinteinen kirppisreissu äidin kanssa ja sain haalittua itselleni sopivampia vaatteita kaappiin. Olen joutunut heittämään aika paljon vaatteitani menemään, ja täydennys tuli tarpeeseen! Illan vietin läppärini äärellä, viihdytettiin Zzyn kanssa toisiamme ja juotiin kalsarikännejä virtuaalisesti. Nörtti? Eeeeei! Ensuinkaan.
Sunnuntaina lähdin aika aikaisella bussilla, jotta olisi ihmisten aikaan kotona. Teinkö mitään? En. Luin, katsoin ghost whispereriä ja oleskelin. Saatiin kuitenkin vuokrattua jouluksi auto. Mennään Puolison perheen luo Vaalaan, ja auto oli hyvä vuokrata etukäteen kun sai tarjouksellakin. Vaalassa maalla on aina ihan toinen tunnelma, ja 4 päivän reissu sinne tuntuu kuin olisi pidmemälläkin lomalla. Joulu siellä tietää hyvää ruokaa, tärkeitä ihmisiä ja savusaunaa <3 Uudestavuodesta en vielä tiedä. Puoliso päivystää, joten en oikein sitten tiedä. Itse teoriassa tekisi mieli tehdä jotain kivaa, mutta en haluaisi jättää miestä yksinkään. Pitää nyt katsella kuitenkin että ketkä ovat Treellä ja tekemässä mitä.
Tällä viikolla kohokohtana on torstain esitutkimus ja perjantain mahdollinen leikkaus. Jännittääkö? No totta hitossa. Esitutkimukseen menee 2-3 h. Miten silmiin saa menemään edes noin kauan aikaa ilman, että niille tehdään mitään? Lauantaina toivon pääseväni jo töihin, mutta katsotaan nyt.
Bonuksena otsikon biisi <3
keskiviikko 5. joulukuuta 2012
I hurt myself
Alkuviikkoni hujahti lähinnä töitä tehdessä ja arkea pyörittäessä, flunssasta toipuessa. Arkeni tuntuu kovin harmaalta ilman liikuntaa. Kylmänarka minä ei nyt ihan heti pääse tuosta ulkoliikunnastakaan nauttimaan. Olisin mennyt tänään salille, mutta oli kiellettyä tuon kehonkoostumusmittauksen takia.
Gogon mittailuista tultuani näin viimein Mr A:n, johan on tässä lähiviikkoina pitänyt pariinkin otteeseen tavata. Käväistiin kaupungilla kahvilla vaihtamassa kuulumiset ennen kuin palasin kotio. Elämäni on tuntunut aika epäsosiaaliselta viimeviikkoina, joten Mr A oli tervetullutta vaihtelua antisosiaaliseen arkeeni.
Tähän tulee sitten vähän ranttia, jätä lukematta jos olet herkkänahkainen.
Gogon mittailuista tultuani näin viimein Mr A:n, johan on tässä lähiviikkoina pitänyt pariinkin otteeseen tavata. Käväistiin kaupungilla kahvilla vaihtamassa kuulumiset ennen kuin palasin kotio. Elämäni on tuntunut aika epäsosiaaliselta viimeviikkoina, joten Mr A oli tervetullutta vaihtelua antisosiaaliseen arkeeni.
Tähän tulee sitten vähän ranttia, jätä lukematta jos olet herkkänahkainen.
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
A rock and a hard place
Flunssainen elämäni on ollut kovin nuivaa, suunnitelmistani huolimatta en ole tehnyt juuri mitään. Mr A jäi tapaamatta, ensin oman surkean olotilani vuoksi, ja toisen kerran herran töiden takia. Viikon verran elämäni onkin ollut lähinnä töitä, kotia ja niistämistä. Haaveilen parantumisesta, mutta olen luopunut pikaisesta salillepaluusta. Koska en voi sairaslomaakaan pitää, niin otetaan nyt sitten muuten edes rauhallisesti. Jos pääsen liikkumaan ensiviikolla edes loppuviikosta, olen iloinen.
Ensiviikolla olisi kuitenkin töiden lisäksi erinäisiä asioita tiedossa, kuten kehonkoostumusmittaus. Toivottavasti paranen siihen mennessä. Odotan sitä kuitenkin mielenkiinnolla, selviääpähän vähän asioita itsestäni, ja siitä, mihin suuntaan tätä projektiani olisi hyvä viedä. Viikonloppuna lupasin mennä perheeni luo Raisioon, perinteinen joulunalusvierailu. Odotan sitä poikkeuksellisen paljon. Kaipaan jo perhettäni. Pääsen taas koluamaan Turkulaisia kirpputoreja ja haalimaan itselleni sopivampia vaatteita. Jouduin luopumaan rakkaista nahkahousuistani, jotka hommasin projektin puolivälissä. Saan ne nimittäin jalkaani ja pois jalastani avaamatta nappia tai vetoketjua. Sinnikäästi käytin niitä vyön ja pitkien paitojen kanssa, mutta isothan ne ovat. Aika luopua ja myydä.
Seuraavalla viikolla onkin sitten tutkimus ja toivottavasti leikkaus. Värvälilin Puolisoa itselleni saattoavuksi, kuulemma tarvitaan noutaja. Ja aurinkolasit. Pitänee hommata vahvuuksettomat (<3) arskat. Menin vain ostamaan aiemmin grouponilta 20 eurolla lahjakortin (arvo 180 €) optikolle. Pitänee odottaa että mitä leikkauksesta sanovat, ja myydä sitten eteenpäin tuo, jos pääsen rilleistäni eroon. Vaikka aika todennäköistä onkin, että laserleikkaukseen kelpaan, niin en silti halua toivoa liikoja tai olla asiasta liian varma. Erittäin hienoissa asioissa on joskus hyvä olla vähän varovainen.
Ensiviikolla olisi kuitenkin töiden lisäksi erinäisiä asioita tiedossa, kuten kehonkoostumusmittaus. Toivottavasti paranen siihen mennessä. Odotan sitä kuitenkin mielenkiinnolla, selviääpähän vähän asioita itsestäni, ja siitä, mihin suuntaan tätä projektiani olisi hyvä viedä. Viikonloppuna lupasin mennä perheeni luo Raisioon, perinteinen joulunalusvierailu. Odotan sitä poikkeuksellisen paljon. Kaipaan jo perhettäni. Pääsen taas koluamaan Turkulaisia kirpputoreja ja haalimaan itselleni sopivampia vaatteita. Jouduin luopumaan rakkaista nahkahousuistani, jotka hommasin projektin puolivälissä. Saan ne nimittäin jalkaani ja pois jalastani avaamatta nappia tai vetoketjua. Sinnikäästi käytin niitä vyön ja pitkien paitojen kanssa, mutta isothan ne ovat. Aika luopua ja myydä.
Seuraavalla viikolla onkin sitten tutkimus ja toivottavasti leikkaus. Värvälilin Puolisoa itselleni saattoavuksi, kuulemma tarvitaan noutaja. Ja aurinkolasit. Pitänee hommata vahvuuksettomat (<3) arskat. Menin vain ostamaan aiemmin grouponilta 20 eurolla lahjakortin (arvo 180 €) optikolle. Pitänee odottaa että mitä leikkauksesta sanovat, ja myydä sitten eteenpäin tuo, jos pääsen rilleistäni eroon. Vaikka aika todennäköistä onkin, että laserleikkaukseen kelpaan, niin en silti halua toivoa liikoja tai olla asiasta liian varma. Erittäin hienoissa asioissa on joskus hyvä olla vähän varovainen.
torstai 29. marraskuuta 2012
Relentless, reckless forever
Hii. Minulle on joulukuun puoliväliin varattu aika laserleikkauksen esitutkimukseen. Ja alustava leikkausaika seuraavalle päivälle! Niin, olenhan rilli-olento.
Sain lasit n. 15 vuotiaana, kaukonäön heikennyttyä. Koulukiusattu minä kirosin kohtaloani, lasithan sitä surkeasta elämästäni enää puuttuivat. Yksi syy lisää kiusaajille kiusata. Käytinkin laseja ainoastaan jos piti lukea jotain taululta tms, en missään nimessä kokopäiväisesti. Kokoaikaiseksi silmälasipääksi siirryin parikymppisenä, kun huidoin jo vääriä busseja luokseni, eikä hesellä tilaaminen sujunut ilman laseja. Ja kyllä, vihasin laseja yhä. Hommasin piilolinssit, joita käytin jatkuvalla syötöllä. En voinut tajuta, että karma minuun iskenyt, sillä olen koko suvun ainoa nuorena lasit saanut! Viimeistä serkkua myöten, kaikki rillipäät ovat ikänäköön, yksikään nuori minun lisäkseni ei käytä laseja! Tiedä sitten miten geeniuskollinen juttu huononäköisyys on, mutta käsittääkseni se jonkin verran vaikuttaa.
Sitemmin rahapulassa käytin sinnikkäästi rillejä, minulla ollut rahaa kalliisiin piilolinsseihin. Olen käyttänyt laseja nyt 10 vuotta nenälläni jatkuvasti, 15 vuotta olen sellaiset omistanut. Ja viimein, minulla on mahdollisuus päästä niistä eroon! Rahoitus on järjestynyt, nyt odotetaan vain lääkärin tuomiota, että sopiiko leikkaus silmilleni. Pitäisi, ainakin alustavan kyselyn perusteella, mutta mikäli onni ei ole myötä ja jostain kumman syystä silmiäni ei voida leikata, lupaan ja vannon että hyväksyn siinätapauksessa lasillisuuteni. Niin, siinä kohtaahan ei ole enää mahdollisuuksia, joten miksi ei sitä sitten hyväksyisi. Mutta niin kauan kun minulla on toivoa ja mahdollisuus elää ilman laseja, en päästä siitä toivosta irti!
Himmeä ajatus, kahden viikon kuluttua voin mahdollisesti katsella maailmaa ilman rillejä. Rillillisyys on vaikuttanut itsetuntooni aina oleellisesti. Mielestäni näytän paremmalta laseitta. Voin onnistua meikissä, näyttää hyvältä, mutta laitetaanpa lasit päähän ja kappas, lumous särkyi. Olenkin vuosia jo suosinut kehyksettömiä rillejä, koska niitä ei oikeastaan huomaa. On ihmisiä, joille lasit sopii, minä en vain kuulu niihin ovaalista naamataulustani huolimatta.
Sain lasit n. 15 vuotiaana, kaukonäön heikennyttyä. Koulukiusattu minä kirosin kohtaloani, lasithan sitä surkeasta elämästäni enää puuttuivat. Yksi syy lisää kiusaajille kiusata. Käytinkin laseja ainoastaan jos piti lukea jotain taululta tms, en missään nimessä kokopäiväisesti. Kokoaikaiseksi silmälasipääksi siirryin parikymppisenä, kun huidoin jo vääriä busseja luokseni, eikä hesellä tilaaminen sujunut ilman laseja. Ja kyllä, vihasin laseja yhä. Hommasin piilolinssit, joita käytin jatkuvalla syötöllä. En voinut tajuta, että karma minuun iskenyt, sillä olen koko suvun ainoa nuorena lasit saanut! Viimeistä serkkua myöten, kaikki rillipäät ovat ikänäköön, yksikään nuori minun lisäkseni ei käytä laseja! Tiedä sitten miten geeniuskollinen juttu huononäköisyys on, mutta käsittääkseni se jonkin verran vaikuttaa.Sitemmin rahapulassa käytin sinnikkäästi rillejä, minulla ollut rahaa kalliisiin piilolinsseihin. Olen käyttänyt laseja nyt 10 vuotta nenälläni jatkuvasti, 15 vuotta olen sellaiset omistanut. Ja viimein, minulla on mahdollisuus päästä niistä eroon! Rahoitus on järjestynyt, nyt odotetaan vain lääkärin tuomiota, että sopiiko leikkaus silmilleni. Pitäisi, ainakin alustavan kyselyn perusteella, mutta mikäli onni ei ole myötä ja jostain kumman syystä silmiäni ei voida leikata, lupaan ja vannon että hyväksyn siinätapauksessa lasillisuuteni. Niin, siinä kohtaahan ei ole enää mahdollisuuksia, joten miksi ei sitä sitten hyväksyisi. Mutta niin kauan kun minulla on toivoa ja mahdollisuus elää ilman laseja, en päästä siitä toivosta irti!
Himmeä ajatus, kahden viikon kuluttua voin mahdollisesti katsella maailmaa ilman rillejä. Rillillisyys on vaikuttanut itsetuntooni aina oleellisesti. Mielestäni näytän paremmalta laseitta. Voin onnistua meikissä, näyttää hyvältä, mutta laitetaanpa lasit päähän ja kappas, lumous särkyi. Olenkin vuosia jo suosinut kehyksettömiä rillejä, koska niitä ei oikeastaan huomaa. On ihmisiä, joille lasit sopii, minä en vain kuulu niihin ovaalista naamataulustani huolimatta.
keskiviikko 28. marraskuuta 2012
Meet the creeper
Flunssakuumekooma. Huonetoverini Hesan reissulta sai miehensä flunssan reissun aikana, ja ylläripylläri minähän sen sain sitten häneltä. Sunnuntaina kävin vielä onnellisena salilla, mutta illasta olikin jo kurkku kipeä. Sama teema jatkui maanantaina, tiistaina luulin jo vähän helpottavan, mutta tänään oli pätkäistävä työpäivä puoliksi, aspiriinia naamariin ja myönnettävä, että kipeäksi olen tullut.
En suosiolla hyväksy sairastumista, en millään tahdo myöntää, että olen kipeä. Ihan siksi, että jos mietin etukäteen " tulenkohan kipeäksi" koen oikein loitsivani itseni kipeäksi. Nyt vaan ärsyttää ihan vietävästi. Juuri kun pääsin kuntoilun makuun jälleen, niin ei sinne salille olekaan mitään asiaa. Hyvä dieettiputki katkeaa, sillä edes minä en jaksa laskea kaloria kipeänä. Ja niin, yrittäjänä en minä mitään saikkeja pidä. Varsinkaan, kun on kuukauden rahakkain viikko käynnissä. Edelleen ajatukseni on normaalissa arjessa, en millään haluaisi himmailla, vaan teen suunnitelmat päivälle ihan samalla lailla kuin olisin terve. Fiksua? ei välttämättä. Välitänkö? En.
Esimerkiksi, huomenna pitäisi treffata mr. A. Tyyppi on ollut kotipuolessa reilun viikon, ja ei olla sitten ryyppyreissun nähtykään. Toivottavasti en tartuta, ja toivottavasti olen huomenna paremmissa voimissa, enkä petikypsä seitsemältä illalla. Perjantaina Rakas Puoliso täyttää 31, ja lupailin lahjoa herraa kakulla. Minulla rahaa mitään lahjoja ostaa, joten hemmottelen sitä sitten ruualla. Guinness-suklaakakku vol 2 tulossa. Puoliso piti kakustani jopa niin paljon, että halusi omaksi synttärikseen samanlaisen. Juhlitaanko muuten? Enpä tiedä, itsellä on ainakin lauantaina töitä, joten minä pitäydyn rauhassa kotona.
En suosiolla hyväksy sairastumista, en millään tahdo myöntää, että olen kipeä. Ihan siksi, että jos mietin etukäteen " tulenkohan kipeäksi" koen oikein loitsivani itseni kipeäksi. Nyt vaan ärsyttää ihan vietävästi. Juuri kun pääsin kuntoilun makuun jälleen, niin ei sinne salille olekaan mitään asiaa. Hyvä dieettiputki katkeaa, sillä edes minä en jaksa laskea kaloria kipeänä. Ja niin, yrittäjänä en minä mitään saikkeja pidä. Varsinkaan, kun on kuukauden rahakkain viikko käynnissä. Edelleen ajatukseni on normaalissa arjessa, en millään haluaisi himmailla, vaan teen suunnitelmat päivälle ihan samalla lailla kuin olisin terve. Fiksua? ei välttämättä. Välitänkö? En.
Esimerkiksi, huomenna pitäisi treffata mr. A. Tyyppi on ollut kotipuolessa reilun viikon, ja ei olla sitten ryyppyreissun nähtykään. Toivottavasti en tartuta, ja toivottavasti olen huomenna paremmissa voimissa, enkä petikypsä seitsemältä illalla. Perjantaina Rakas Puoliso täyttää 31, ja lupailin lahjoa herraa kakulla. Minulla rahaa mitään lahjoja ostaa, joten hemmottelen sitä sitten ruualla. Guinness-suklaakakku vol 2 tulossa. Puoliso piti kakustani jopa niin paljon, että halusi omaksi synttärikseen samanlaisen. Juhlitaanko muuten? Enpä tiedä, itsellä on ainakin lauantaina töitä, joten minä pitäydyn rauhassa kotona.
lauantai 24. marraskuuta 2012
Silver bride
Helsinki koettu, ja olen jälleen Tampereella. Lähdettiin tosiaan eilen aika aikasin Helsinkiin, n. 8.30. Perillä jätettiin tavaramme hotellille ja käytiin kahvilla Espalla. Kahvilta mentiin Ateneumiin taiteita ihailemaan, ja vaikuttavaahan se oli nähdä mm. Gallen-Kallelan työt ihan livenä. Pidin yllättävän paljon Ateneum visiitistä, en osannut odottaakaan että tulisin nauttimaan taiteen katselusta niin paljon.
Ateneumista alkoi vapaa-aika, ja käytiin Kollegan kanssa vähän kaupoilla. Itselle mukaan tarttui ainoastaan pvc housut, samanlaiset mitkä jo omistan, mutta pienemmässä koossa. Aiemmat ovat niin suuret, että lähes tippuvat jalasta. Uudet ovat napakammat, mutta vyötärö saisi olla mielestäni vieläkin napakampi. Pysyvät sentään jalassa!
Palattiin hotellille tälläytymään, ja neljän maissa alkoikin iltaohjelma. Naposteltavaa, alkoholia ja seuraa. Seitsemältä mentiin Nuevoon, jossa sai odottaa todella, todella kauan! En ole eläessäni odottanut ruokaa 1,5 h. Oma kasvisrisottoni oli todella hyvää, olisin voinut vaikka nuolla lautasenkin jos olisin kehdannut. Sääli, että annokset olivat todella pieniä. Juurkin näitä taiteellisia ruokapaikkoja, jossa on knöödeli keskellä lautasta, kastiketta ruikkasu ja pari kortta päällä ristiin. Hyvää kuitenkin oli!
Ravintolalta mentiin takaisin hotellille, ja Kämpin baariin. Ja sehän se vasta kokemus olikin. Helkatin kallista, 12 € per strongbow, tupa täyteen ahdettu tärkeilevistä raharikkaista. Jokainen soluni oli ylpeä omasta jalat-maassa -asenteesta, en elämässäni haluaisi sellaista elämää mitä siinä baarissa näyttäytyjillä vaikutti olevan. Sitä oli todella havainnollista seurata. Viereisen pöydän bisnesmies teki niinikään itseään tärkeäksi ja tykö, tarjosi lonkerot ja määritteli (tai yritti määritellä) meidät parin sanan perusteella. Terveisin itäsuomalainen tavis työntekijä. Hoh. Tyypin lähdettyä revettiin kaikki nauruun, mikä tapaus! Harmistui meihin kai, kun ei oltu mielin kielin sen suuntaan, eikä vaikututtu sen habituksesta.
Jatkot oli hotellihuoneessa, ja nukkumaan tuli mentyä joskus kolmelta. Aamusta hyppäsin kylpyyn, zombeilin itseni aamiaiselle ja koomailin puhallellen huoneessa, kunnes lähdettiin takaisin Tampereelle. Aamiainen... No perus hotelliaamiainen, mutta tee tuli hopeakannusta pöytiintarjoiltuna, taustalla soi klassinen, ja saatavilla oli jos jonkun maan tuoreet sanomalehdet.
Paluumatka meni joutuisasti, siitäkin huolimatta, että oma krapulainen olo + täysi auto sai mahani kääntymään nurinpäin ja piti laatoittaa motarinpientare. Kiltti työkaveri hetti minut kotio asti, eikä tarvinnut busseilla heikossa hapessa.
Koko Kämp oli jotenkin absurdi kokemus. Olen ollut joskus swiitissä, mutta en ikinä 5 tähden hotellilla majoittuneena, joten en ole moiseen "luksukseen" tottunut, mitä tuolla oli (nyt huone oli kuitenkin ihan normi, ei swiitti). Olen aina ollut enemmän luonnonläheinen tapaus, joka ei kaipaa ympärilleen rahaa, brändiä tai kullattuja puitteita. Oli kiva kokea tuollainen luksuspaikka, mutta se sai minut havahtumaan siihen, miten se kaikki on niin kaukana omista haaveista tai tavotteista. Olihan huone komea, palvelu hyvää ja sijainti loistava, ja reissu kaikinpuolin mukava ja onnistunut, mutta koskaan en ole onnellisempana käpertynyt rakkaani viereen omassa ahtaassa kaksiossani säkkituolille Ghost whispererin ääreen.
 |
| Tältä se nytkin näytti. |
Palattiin hotellille tälläytymään, ja neljän maissa alkoikin iltaohjelma. Naposteltavaa, alkoholia ja seuraa. Seitsemältä mentiin Nuevoon, jossa sai odottaa todella, todella kauan! En ole eläessäni odottanut ruokaa 1,5 h. Oma kasvisrisottoni oli todella hyvää, olisin voinut vaikka nuolla lautasenkin jos olisin kehdannut. Sääli, että annokset olivat todella pieniä. Juurkin näitä taiteellisia ruokapaikkoja, jossa on knöödeli keskellä lautasta, kastiketta ruikkasu ja pari kortta päällä ristiin. Hyvää kuitenkin oli!
Ravintolalta mentiin takaisin hotellille, ja Kämpin baariin. Ja sehän se vasta kokemus olikin. Helkatin kallista, 12 € per strongbow, tupa täyteen ahdettu tärkeilevistä raharikkaista. Jokainen soluni oli ylpeä omasta jalat-maassa -asenteesta, en elämässäni haluaisi sellaista elämää mitä siinä baarissa näyttäytyjillä vaikutti olevan. Sitä oli todella havainnollista seurata. Viereisen pöydän bisnesmies teki niinikään itseään tärkeäksi ja tykö, tarjosi lonkerot ja määritteli (tai yritti määritellä) meidät parin sanan perusteella. Terveisin itäsuomalainen tavis työntekijä. Hoh. Tyypin lähdettyä revettiin kaikki nauruun, mikä tapaus! Harmistui meihin kai, kun ei oltu mielin kielin sen suuntaan, eikä vaikututtu sen habituksesta.
 |
| Kallista alkoholia. |
Paluumatka meni joutuisasti, siitäkin huolimatta, että oma krapulainen olo + täysi auto sai mahani kääntymään nurinpäin ja piti laatoittaa motarinpientare. Kiltti työkaveri hetti minut kotio asti, eikä tarvinnut busseilla heikossa hapessa.
 |
| Aikalailla samanlainen mitä omakin huone. |
tiistai 20. marraskuuta 2012
Living dead girl
Viikonloppuni meni ihan mukavissa merkeissä, lauantaina tuli käytyä parilla kolalla Tuopissa. Puoliso ystävineen jatkoi kaupunkiin, minä palasin kotiin. En viihdy hirveästi humalaisten keskellä keskustan juottoloissa kun itse olen kolalinjalla. Äänenvoimakkuus ja humalainen käytös lähinnä ärsyttävät, joten menen ennemmin kotiin. Jos ollaan jossain bubityyppisessä, ei mitään ongelmaa, mutta esim. Hällää ei oikein jaksa jos on vesiselvä. Hetken kuitenkin harmitti kotiin jäänti, olisin mielelläni pitänyt hauskaa. Oma valinta kuitenkin, joten mitäpä sitä harmittelemaan sen enempää. Viimeistään sunnuntaina olinkin asiasta hyvilläni, Puolisolla oli krapula, ja itse pidin kunnon kuntoilupäivän. Treenailin kotosalla ensin, ja kävin vielä kävelylenkillä Caratran kanssa.
Eilen aamuni alkoi salireissulla, ja tatuoinnin jälkeen vietävän kiva palata salille. Kova pala olikin tänään pitää välipäivä. Aioin kuitenkin mennä sinne ke, to ja su, joten ehkä parempi välistä olla menemättä. Tällä viikolla on onneksi asiakkaitakin, joten on sitä jotain työtäkin tehtävänä. Parempi onkin, tarvitsen rahaa.
Loppuviikosta lähden Helsinkiin, koulun pikkujoulut pidetään siellä. Budjettini on kuitenkin aika onneton, että shoppailut jäävät varmasti vähän vähiin. Mietin erinäisten ystävien tapaamista, mutta en kehtaa luvata mitään kenellekään, sillä pikkujoulureissujen ideahan on pyöriä siinä porukassa, eikä livahdella omille teille, vaikka vapaa-aikaa onkin ohjelmoitu. Kiva kuitenkin saada vähän vaihtelua arkeen.
Eilen aamuni alkoi salireissulla, ja tatuoinnin jälkeen vietävän kiva palata salille. Kova pala olikin tänään pitää välipäivä. Aioin kuitenkin mennä sinne ke, to ja su, joten ehkä parempi välistä olla menemättä. Tällä viikolla on onneksi asiakkaitakin, joten on sitä jotain työtäkin tehtävänä. Parempi onkin, tarvitsen rahaa.
Loppuviikosta lähden Helsinkiin, koulun pikkujoulut pidetään siellä. Budjettini on kuitenkin aika onneton, että shoppailut jäävät varmasti vähän vähiin. Mietin erinäisten ystävien tapaamista, mutta en kehtaa luvata mitään kenellekään, sillä pikkujoulureissujen ideahan on pyöriä siinä porukassa, eikä livahdella omille teille, vaikka vapaa-aikaa onkin ohjelmoitu. Kiva kuitenkin saada vähän vaihtelua arkeen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)