Twenty Four Hours

Hähä, sain ekan jeesuskommentin \o/

Tästä ny mitään nää~

Tosin, taisi olla jokin botti, ihan siksikin, että englantiahan jaarittelen tässä blogissani tasan otsikoiden verran ja kommentti oli englanniksi. Ehkä joku on aistinnut pakanuuteni?

Takkutukan elämä tähän asti on aika jännää. Joo, nää rastathan ovat ihan vauvatakkuja vielä, eivätkä aitoa rastaa näheneetkään, mutta silti. Kampaa käytän tasan otsatukkaani nykyään, hoitoaineet vien töihin ja tukan kuivuminen kestää kauemmin jopa näin vauvatakkuvaiheessa. Tuli muuten suihkukaappiin tilaa kun poistin hoitispurkit hyllystä! Nukun toistaiseksi huivi päässä, ettei rastat hankaudu toisiaan vasten ja tule sellaista variksenpelättipehkoa. Pysyvätkin paremmin kurissa yön ajan sillai.

Värjäsin eilen pehkoni tummemman punaiseksi, ihan siksi että ne jatkot on helpompi saada samaan sävyyn kun ei ole mikään mun oma jännä sekoitus vaan tietty purkki mistä väri on kotoisin. Torstaina tulee sitten jatkot. I can't wait! Ei näitä auki kauheasti nimittäin pidellä vielä, on sen verta lyhyet että näillä on oma tahto ja näytän dorkalta kun takut sojoittelee minne tahtoo. Rastoittamisessa meni oma tovinsa, ja vaikka tukkaa on vain puolessa päässä, takkuja on kuulemma koko pään edestä. Mutta arvashan sen, mun supertuuhee lettini... Tätä on valtavasti kaljuista huolimatta. Ja ei, sivusiilit ei häviä mihkään vaikka takkutukka olenkin.

See? Kyllä ne siellä on!

En ole tainnut oikeastaan koskaan aiheesta sen enempää puhuakaan, että olen haaveillut takuista jo hyvän tovin. En ole ikänä uskaltanut edes ajatella asian toteuttamista sen uskomuksen takia, että jos kyllästyy niin eessä on kalju. Joo, lyhyt tulee, mutta joku on saanut avattua polkkamittaiseksikin, niin ihan klani ei ole pakollinen. Rastat on muuntautuvainen kampaus, jota on aika jännä laitella pidempänä, saa väkerrettyä vaikka mitä solmujuttuja yms. Itsehän taatusti koristelen näitä jahka tosiaan tulee ne jatkot. Soudin ja huovin asian kanssa hyvän tovin. Nähdessäni jotkut hienot rastat fiilis oli että "joo, minäkin!", kun taas nähdessäni jonkin epämääräisen pehkon "nohyi, enn...". Kai sitä tajusi, että jos on luotettu tekijä ja hoitaa kampaustaan hyvin, niin rastatkin ovat siistit, eivätkä senoloiset että siellä asuu jotain elävää.

Samassa yhteydessä voin kumota pari muutakin myyttiä kuin tuon kaljujutun, jos joku nyt yhä miettii. Ensinnäkin, näitä voi kyllä pestä. Kunhan vaan antaa kuivua kunolla pesujen välillä. Kerran-pari viikossa yleensä. Itsehän pesin ihan aukinaista tukkaa sen kerran-pari viikossa (kihara ei rasvotu), joten omalla kohdallani ei muutosta tässä. Ja näin vauvatakkuvaiheessa kuivaa vielä suht nopeeta, että toistaiseksi sen kun pesen jos niin haluan. Suihkussa ja saunassahan voi käydä vaikka joka päivä, kunhan ei sitä pehkoaan kastele. Toiseksi, nää haisee vain, jos ei pese, tai jos pesee liikaa ja homehtuu. Rastat voi homehtua, jos ei anna pesujen/kastelujen välillä kuivua. Kolmanneksi, näissä ei pesi yhtään mikään sen todennäköisemmin mitä suorassa tukassakaan. Joku täikommuuni olisi kyllä vittumainen, sillä eihän tätä voi täikammalla aukasta. Mutta kyllä se täishampoo rastoillakin tehoaa. Niiden poisottaminen on vaan oma hommansa. Ja ei takkutukkiin täit tartu sen todennäköisemmin mitä suoraankaan. Vaikka pesis pehkonsa kolmesti päivänaikana normishampoolla ja harjais 100 vetoa tuntiin niin ei se täin olemassaoloon vaikuta. Kuten todettua näitä voi kyllä värjätä, tehdä about kaikkea mitä suorallakin tukalla. Luultavasti jaksan väkertää kampauksiakin erilailla, sillä nyt ylituuheessa tukassani on valmiit ositukset! Aina jos olen aiemmin jotain kampauksia yrittänyt niin hermo on mennyt hyvin äkkiä. Tukkaa liikaa ja peilin kautta vittumainen väsää. Ehkä läjäytän uutta kuvaa sitten loppuviikosta :)

Pikkupeikko takkutukka

Guess what.

Mulla on rastat.

Ens torstaina tulee näihin omiini jatkeet. Oma pehko kun on sen verta lyhyt, että jatkot ovat pakolliset ellen halua näyttää siililtä. Tosin, nää on mahtavat jo nyt. Tuskin maltan oottaa että saan ne jatkot <3

One day like this

Olo alkaa pikkuhiljaa olemaan aurinkoisempi mitä viimeisen kuukauden aikana on oikeastaan kertaakaan ollut. En vieläkään tunne oloani kovinkaan sosiaaliseksi enkä taida haluta sosialisoida vieläkään toviin. Mutta valoa on tunnelin päässä että joskus saatan kaivautua ulos kolostani. Turhautuminen kaikkeen on edelleen kuitenkin suht voimakas, ja pinnani on aika lyhyt. Mietinkin taannoin, että jos jostain syystä menisi Puolison kanssa poikki ja olisin työtön, erakoituisin taatusti aivan täysin vain siksi, kun ei vain huvita mikään tai kukaan. Ilman Puolisoa oon joku potentiaalinen hullu kissanainen :D

Turmion kätilöiden keikka vähän kaivelee kun missaan, mutta eipä siihen marina auta. Säästöä se pienkin on. Rahassa onkin yksi suurin syy, että en juuri minnekään mene. Ei ole varaa oikein tehdä mitään, ja suurin osa sosiaalisesta tekemisestä kysyy euroja. Ja ennen kuin kukaan ihmettelee, että eihän sitä aina ole pakko ryypätä tai shoppailla, että voi sitä kahveellakin käydä - niin ei ole muuten rahaa siihen parin euron sumppiinkaan just nyt.

Viime viikot arkeni on ollut kiireistä muutenkin. Aamulla salille, sieltä koululle tunteja pitämään. Puoliltapäivin kampaamolle ja siellä jatketaankin ilta seiskaan. Mukana sitten sen mukaisesti evästä ja kamaakin että liikkeellä ollaan sen 12 h kerrallaan. Kotiin tullessa alkaa olla aika puhki, että eipä sitä yhteistä aikaa Puolisonkaan kanssa oikein ole ollut. En muista koska oltaiisin istuttu pöydän ääressä päivällisellä yhdessä. Pitäisi ehkä ottaa taas tavaksi syödä yhdessä ja panostaa arjen romantiikkaan. Onneksi Puolison kanssa pyyhkii hyvin noin niikuin yleisesti ottaen.

Hieman huolettaa kun lupasin ruokkia kaverin kissat niiden loman ajan. En vain luvatessani ottanut tätä arkeani huomioon, että enhän minä ehdi käymään siellä muuten kuin kerran päivässä, about kahdeksalta illalla! Pitänee ottaa yhteyttä että onko riittävän usein vai haluavatko etsiä jonkun toisen, jolla on enemmän aikaa.

Suru on kunniavieras

Viikonloppuni vierähti rauhallisissa merkeissä kotosalla. Perjantaina tosin käytiin leffassa jälleen, katsottiin Dallas buyers club. Oli hyvä, suosittelen. Erityisesti Jared Leto ja Matthew McConaughey tekivät loistosuoritukset. Jared Leton Rayon oli suorastaan halattavan symppis hahmo. Aihe sinänsä oli vakava ja ajatuksia herättävä, tyypin piti rikkoa lakia pysyäkseen elossa niinkin pitkään. Nyt synttärilahjalippuni ovat käytetty ja saa katsoa koska on taas varaa käydä leffassa :(

Lauantaini oli melkein vapaa, kävin töissä tekemässä vain yhden leikkuun. Fiilistelin vapaatani katsomalla yhden suosikkileffoistani, Repo the Genetic operan. Saunottiin ja nukuttiin runsaasti, mikäs sen mukavampi tapa viettää viikonloppu.

Perjantai vähän jännittää, olisi vanhojentanssikampaus ja meikki. Eiköhän se suju ihan ok, mutta kun nuo nuoret neitoset ovat aika tarkkoja, ja ajankohta on 7.00 kun pitäisi synnyttää jotain luovaa ja nättiä. Kiva. Lauantainakin olisi kampaus.. Ei, en ole mikään kampausten ylin ystävä. Ehkä siksi se pe vähän jännittääkin. Perjantaina olisi Turmion Kätilöt Yo-talolla, mutta väliin jää aiemmista aikeistani huolimatta. Ja minkäs muunkaan takia kuin rahan.

Eipä siinä, pt-projektissani kiristettiin ruokavaliota dieetin puolelle, hiilarit ja kalorit alas. Toisin sanoen, en nyt viitteisi kaupungilla pyöriä senkään takia. Pysyn dieetissä paremmin kun ei ole houkutusten äärellä. Siinäpä onkin haastetta kerrassaan kun rakennan itelleni tätä vähähiilarista, kuitu- ja proteiinirikasta kasvisruokavaliota :D Eipä paljoa rafloissa tai kylässä käydä kun suunnilleen vain minä yksin saan aikaan sapuskoja jotka sopivat minulle a) kaloreiltaan b) kuiduiltaan c) proteiineiltaan d) vatsalleni e) maultaan. Lihakin toki menisi, jos vaan maistuisi. Muttakun ei maistu. Yök. Ajatuskin pistää etomaan...

The circle

Turhaudun jälleen kaikkeen ja vetelen asioita uusiksi huolella. Joulunahan se vähän alkoi, vaihdoin tukkani mustasta kupariseksi ja turhauduin kännihakuiseen juomiseen. Enkä päissäni ole sen koommin ollutkaan. Nyt sitten heittelin vaatekaapista läjittäin rättejä pois, mutta suurimmaksi osaksi turkiskuoriaistuhojen vuoksi. Jätesäkillinen on tällä hetkellä menossa poistoon. Tilallekin on muutama löytänyt facebookin kirppiksiltä, mutta hieman erinäköistä minua. Näytän paikoitellen joltain gootin ja hipin välimuodolta. Näätte sitten joskus kun virkistäydyn täältä omasta erakkomaailmastani ja suostun tapaamaan muitakin kuin asiakkaitani ja Puolisoa.

Ruokapuolelta kasvikset ovat jälleen vallanneet lautastani, protskutarpeesta huolimatta ahdistaa ja etoo lihan syönti ja illan menuuksi valikoitui kasviscurry. Huomenna teen sitten läjäpäin seitania gluteenijauhoista. Pitää kai paistella noita kanoja Puolisolle, se ei ole niin kasvisituhippi mitä minä vaikka kiltisti pöperöitäni syökin. Kai minä taas jonkin ajan kuluttua kyllästyn pupunruokaan, mutta just nyt ei kana ja pihvi maistu.

Olin halata oppilastani tänään. Sain nimittäin kuulla häneltä, että hän pitää minua aika hiljaisena tyyppinä. Voi nainen ilahtua! Ja oon varmaan joku ainoa tyyppi, joka moisesta ilahtuu. Hymyilin asian takia lopputyöpäivän. Viimein! Minä & hiljainen samassa lauseessa!

En kyllä aina itsekään pysy mielialojeni perässä. Saan näitä "kohtauksia" aika ajoin, kun turhaudun ja tympäännyn kaikkeen. Aiemmin ovat menneet aika nopeaa ohi, mutta jostain syystä tällä kertaa vetelen osio kerrallaan elämääni uusiksi. Ulkonäköä, vaatetusta, lautasen sisältöä, soittolistaa, ja katsotaan nyt lähteekö kaupunkikin vaihtoon. Onneksi Puoliso on aika leppoisan joustava, ja näkee sen tärkeimmän. Oppinut vuosien varrella mukautumaan minuun, vaikka olen taatusti hyvin erilainen tyyppi kuin se jonka hän tapasi n. 8 vuotta sitten. Eipä siinä, ei hänkään ole se sama mies. Ehkä se salaisuus on siinä, että jaksetaan tutustua toisiimme yhä uudelleen, rakastua yhä uudelleen.

This kind of lonely

Siinä missä viime viikonloppu meni viihteillessä ja viikko töitä tehdessä, niin tämä viikonloppu ollaan oltu keskenämme ja lähinnä kotosalla. Kumpikin meistä oli töissä lauantain, mutta muuten ollaan rentouduttu Viikinkien ekan kauden parissa. Toista odotellessa <3

Käväisin myös puntilla, ja lähinnä ketutti kun tuntui koko Hervanta päättäneen saleilla samaan aikaan. Ajattelin aterioida ja sännätä lenkille tästä vielä. Vähän aerobistakin kehiin. Treenit kulkee, ja ruokavaliokin.. jotenkin. Sain pt poppoolta ruokavalio-ohjeet, mutta mun kronkelin herkkä masuni ei sitten sulattanutkaan settiä sellasenaan, vaan kuituja oli lisättävä. Onneksi sain suht vapaat kädet, kunhan makrot ja kalorit pysyy about siinä mitä he säätivät. Muutama hapankorppu kehiin ja masuni kehrää jälleen.

Ensiviikosta tulee jälleen iltaduunivoittoinen, heti huomenissa menee sitten kasiin asti. Tiistai-torstai väli niinikään kuuteen tai seiskaan. Iltavapaa? mikä se sellainen on? Miinuspuolena tässä iltavoittoisessa työssä on se, että en juuri jouda ystäviä tapailemaan. Kun viimein pääsee duunista kuuden-seiskan maissa, juteltuaan asiakkaille koko päivän, ihan vihoviimenen juttu mitä haluaa tehdä on sosialisoida vähän lisää. Läyskyttää kuulumisistaan vähän lisää, olla seurallinen vähän lisää.

Kun pääsen duunista, haluan olla itsekseni ja hiljaa. Harva istuu kotimatkalla edes täydessä bussissa viereeni, taidan näyttääkin siltä että "Puhu mulle niin puren pääs irti!" Sitä haluaa olla ilman velvoitetta viihdyttää ketään tai puhua kenellekään. Puoliso ymmärtää tämän, ja toivon ettei kukaan ystävä loukkaannu jos en nyt heti juokse solmimaan kahvitteluhetkiä, ryyppäjäisiä tai shoppailureissuja kun ehdotetaan. Rakastan ystäviäni ja on aina ihana nähdä, mutta asiakaspalvelijan ja yrittäjän duuni on uuvuttavaa. Enimmäkseen henkisesti. Olen paikoitellen aika erakko. Päästän lähelleni vain kissat ja Puolison.

Ends.

Just nyt ei ole kirjoitettavaa. Tai olisi, mutta en halua enkä jaksa.
Ajatus sosialisoinnista puistattaa. En jaksa vastata kysymyksiin tai uteluihin "Miten menee?". Hymyillä takaisin ja olla kuin kaikki olisi oikeasti hyvin.
Naamio murenee. Puoliso on ainoa jolle puhun, jonka luota en suostu poistumaan.
Käperryn kerälle syliin kuin kissa. Rakkaus, se ainoa asia mikä sujuu ja on varsin täydellistä.
End of an era is right around the corner.
Oulu. Wait for us, we are coming.

Sick, twisted and mean

Taas tullu vähän taukoa kirjoittamiseen, mutta eipä siinä. 

Vuoden alku on mennyt ihan mukavasti. Ei olla tehty oikeastaan mitään ihmeellistä. Näin Caratraa taannoin kaupungilla, pelailtiin lauantaina pöytäcurlingia kaverien kanssa ja poikettiin Annalassa pariskunta M & J.n luona. Käytiin leffassa Wolf of wall street katsastamassa, ihan ok leffa, mitä nyt vähän pitkä. 

Lopuviikosta ihmettelin oikuttelevaa vastsaani, tuntui ärtyvän taas kunnolla söin sitten mitä tahansa. Noh, selvenihän se syy tuossa viikonloppuna, se sama samperin virus-vatsatauti jonka sairastin joskus -07. Ei okseta, mutta se vatsanvääntö aina syödessä... Su-ma akselilla olin kaksinkerroin 4-6 h joka kerta kun mitään ikänä söinkään. Activia ja jaffa on kova sana. Yök. Tänään jo parempi päivä, aamulla pystyi jo syömään yhden höttöisen sämpylän. Siitä riemusta päätin selviytyä töihinkin, ei kuitenkaan ole kuin 6 h töitä ja aika kevyt päivä. Mitä nyt tässä töissä istuskellessa huomaan, että activia ei ole kovin tuhtia ruokaa ja nälkä olis kova. En vain uskalla hakea vielä mitään ruokaakaan, kokeilen kotona sitten taas jotain tuhdimpaa.

Sain muodonmuutosprojektiini liittyen ruokaohjeetkin. Tähän asti ei ollut tarkkoja ohjeita, mutta nyt sitten on. Aika samaa settiä mitä normistikin syön, mutta tuli tarkat määrät. Noh, tekevätpä asian helpoksi minulle, eikä voi perustella repsahduksia yhtään millään. Mikä ei ole listassa, sitä ei syödä. Piste. Siinä ei lue suklaata, karkkia, hamppareita, jätskiä, sipsejä, alkoholia tai leivoksia, joten niitä ei syödä. Tämän vatsataudin jälkeen tuskin maltan odottaa, että pääsen jälleen terveellisen hyvän ruuan pariin, ajatuskin jostain niin tuhdista kuin pitsa puistattaa. Treeniohjeetkin muuttuivat, juoksen salilla entistä enemmän. Yay! Sali pesee aerobisen aina ihan tuhat nolla. Tosin katsotaan nyt koska pääsen sinne salille taas. Sunnuntai, eilinen ja tänään oli poissa laskuista, huominen riippuu siitä, miten hyvin mahani ottaa tänään ruokaa vastaan. Nyt on niin kuihtunut olo, etten voi kuvitella pummppaavani rautaa.

Viikonloppuna ei tehdä mitään ihmeellistä, ei aiota sosialisoida. Ehkä vietetään treffi-iltaa, eli tehdään jotain superhyvää ruokaa, katsotaan vaikka elokuvaa ja nautitaan toistemme seurasta. Olisi aikakin, käydään kyllä leffassa, mutta ei oikein muuta. Olisi kiva viettää laatuaikaa rakastetun kanssa keskittyen vähän toisiimmekin.

Happy new year!

Vietin uudenvuoden Puolison kanssa ystävien juhlissa Kalkussa, kuten aikaisemmin mainitsinkin. Ilta oli oikein onnistunut, uusia ystäviä saatu, tanssittua tuli ja juteltua rutkasti kaverien kanssa. Paluu kotiinkaan ei ollut ongelma, eräs hervantalainen ystävä oli onnistunut järkkäämään kyydin, joten neljän jälkeen päästiin mukavasti kyydillä kotio.

Alkohlinkulutukseni oli minimaalista, joten heräilin ilman krapulaa. Päiväni onkin ollut varsin onnistunut. Siivoilin, kävin pitkällä kävelylenkillä, tein herkullista kasvissosekeittoa... Vielä pitäisi järkätä huonekaluja irti seinistä, sillä huomenna olisi turkiskuoriaismyrkytys vol 2.

Tässä välissä toivottelen hienot uudenvuodet kaikille.

Sitten vähän ranttia. Ja tässäkohtaa varoitus on oikeasti paikallaan, että teksti saattaa loukata hyvinkin juuri sinua armas lukijani.

Vuosi -13

Vuotta 2013 ei ole paljoa jäljellä, ja teen taas tän perinteisen vuosikatsauksen. Muotoilut ovat perseestä, anteeksi. En vaan jaksa tapella.

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Mjaa, tuli tutustuttua ahkerasti tän vuoden aikana uusiin tyyppeihin, mutta laivareissuporukka vakuutti mahtavuudellaan.

2. Oletko tehnyt jotain sellaista, mitä et ole ennen tehnyt?

- Osallistuin kilpailuun ja voitin.

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

- Kyllä, Puoliso since 18.3.2006 <3

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
- Kumpikin Tallinnanreissu oli puhdasta iloa, ne ihmiset oli niin loistavia <3 Toisena mun synttärit. Onnistuneet partyt!

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- En riitaantunut sentään, mutta herneitä olen joistain ihmisistä vedellyt nenuuni.

6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
- Jonkin verran. Ulkoisesti lihaksikkaammaksi, en enää tavoittele sitä nälkäkurjen kroppaa, vaan alan viimein näyttämäänkin punttaajalta. Henkisesti myöskin, olen toisaalta panostanutkin henkiseen kasvuun jonkin verran.

7. Oletko oppinut uusia taitoja?

- Joo, mm. salijuttuja. Kyykätä tangon kanssa noin esimerkkinä yhdestä.

8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- En. En ole ikänä saanut porttaria minnekään.

9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- En. Puoliso loukkaantuisi jos en ottaisi rakasta leffahulluani mukaan.

10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- Ööh, nyt en kyllä muista milloin tän kyljen tatuoin. Muistaakseni viimeuvonna, mutta saattoi olla tänä vuonnakin :o

11. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Ei, mutta rakas Serkku on raskaana :)

12. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei onneksi..

13. Missä maissa kävit?

- Viro 2 krt.

14. Mitä haluaisit vuodelta 2014 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2013?
- Muuttaa kotiin jossa vois asuilla seuraavat 5 vuotta. Kihlatkin ois ollu kiva.

15. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2013?
- 2.11.13, mun synttärpartypäivä.

16. Vuoden suurin saavutuksesi?

- Treenikehitys.

17. ...ja suurin epäonnistuminen?
- Tupakointi.

18. Kärsitkö vammoista?

- En sellaisista, jotka ei olisi vaivanneet jo aikaisemmin, mutta selvyys polvieni Kondromalasiaan tuli tänä vuonna.

19. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Uudet huonekalut uuteen kotiin. Niin ja kasa superfoodeja.

20. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
- Ystävät, jotka ovat olleet vierelläni jo monta vuotta, esim. Mortus ja Caratra. Puoliso, että se mies jaksaakin minua ja ailahtelujani vuodesta toiseen.

21. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Erään vanhan tutun. Onnistui idiotismillaan loukkaamaan pahasti.

22. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Elämiseen.

23. Mistä innostuit eniten?
- Leffoista, keikoista, treenistä, kirjoista...

24. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- Onnellisempi. Vastaan näin varmaan joka vuosi?

25. ...lihavampi vai laihempi?
- Vastaan että laihempi, vaikka painoni onkin noussut. Mutta kun se nousu on lihasta suurimmaksi osaksi <3

26. ...rikkaampi vai köyhempi?
- Rikkaampi. Lol. Yritysvaihdon jälkeen tuloni nousi, vähän, mutta nousi kuitenkin.

27. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Aerobista liikuntaa.

28. ...entä vähemmän?
- Murehtinut turhia.

29. Miten aiot viettää joulun?

- Kotonahan se kului rakkaan kainalossa.

30. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- Jättäisin yhden bileillan kesken, olisin säästynyt turhilta ikäviltä sanoilta.

31. Rakastuitko vuonna 2013?
- Pysyin rakastuneena. Puoliso <3

32. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- 365 x armas Puolisoni. Ei taideta laskea ihan yhdenillanjutuiksi? :D

33. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- House, Holmes Nyc, Putous, Ncis...

34. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- En voi sanoa vihaavani. Viha on niin voimakas ilmaisu.

35. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- J. R. Ward - Lover at last.

36. ...entä musiikillinen löytö?
- Turmion kätilöt.

37. Mitä halusit ja sait?
- Paremman fyysisen kunnon.

38. Mitä halusit, muttet saanut?
- Irlanninmatkan.

39. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Hobitti vol 2

40. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Virallisena päivänä lähinnä krapuloin, mutta omat partyt pidettiin myöhemmin.

41. Ketä kaipasit?
- En oikeastaan ketään.

42. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
- Ystävät, Puoliso ja liikunta.

43. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
- Tasaisemmat ja isommat tulot.

44. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2013?

- Gootti. Corporate goth kai olisi osuvin määritelmä. Vaikka on minussa ripaus hippiäkin.

45. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
- En perusta julkkiksista.

46. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2013.
- Tartu hetkeen.

47. Vuodelle 2013 sopivat lyriikat?
- In Flames - Alias.

"Don't believe the mask

It adapts to any lie,
A perfect ten,
When reality caves in"