Last call for alcohol

Hyvää uuttavuotta armaat lukijani!

Päätös uudenvuodenhulinasta tehty, suunnataan Annalaan istumaan iltaa. Selvinpäin ofcourse, korvaan alkoholin rakkaalla kola zerolla. Kävin aamusta salilla vetämässä vuoden viimeiset treenit, joten ei nyt tee edes mieli mitään mättöä. Kola ja dippikasvikset ovat sopivaa minulle.

Katsottiin tosiaan se Hobitti. Kuulin etukäteen mielipiteitä että olisi liian pitkä, tai turhankin venytetty. Puoliso piti muutamia kohtauksia, esim. ne jätit "turhina fillereinä". Itse kuitenkin rakastin sitä leffaa. Sopivan mittainen, näyttelijävalinnat onnistuneita ja leffa tempaisi mukaansa. Kääpiöt oli tosi symppiksiä hahmoja, ja Thorinia kelpasi naisen kuolata ;) Kuitenkin, täytyy pitää Tolkienista ja Lord of the rings -maailmasta jotta tuosta leffasta voi pitää. Tällaisena fantasianörttinä leffa upposi minuun täysin, mutta jos suhde Lotreihin, fantasiaan ja Tolkieniin on "ihan ok" niin jätä väliin, pitkästyt kuitenkin. Ymmärrän miksi jotkut pitävät leffaa liian pitkänä ja venytettynä, siksi suosittelenkin elokuvaa ensisijaisesti fanikunnalle.


Olen aiemminkin tehnyt hiljaisia uudenvuodenlupauksia, ja luultavasti teen sellaisen tänävuonna myös. Katsotaan nyt mikä se lopulta tulee sitten olemaan. Itse lupaus on usein jotain henkilökohtaista, jota en kerro. Tavoitteita uudelle vuodelle kuitenkin on: raha-asiat ja ura kondikseen. Eihän näissä nyt sinällään mitään vikaa ole, kulkevat käsi kädessä. Saan kuitenkin tehdä asiakaskuntani eteen vielä paljon töitä, ja se onkin tavoitteeni, saada firmani kehittymään. Toinen tavoitteeni liittyy itseeni. Laihdutin vuonna 2012, joten vuonna 2013 olisi aika saada vähän lihaksia tähän lölleröön olemukseen. Fitness-maailma, täältä tullaan. Ja jos jotkut siellä pyörittelee silmiään että joopajoo, taas näitä uudenvuodenhömpötyksiä, niin muistutan, että olen jo laihduttanut n. 14 kg, ja treeni tavoitettani kohden on jo aloitettu. Tiedän mitä teen, en ole ihan ummikko ;) Tähän tavoitteeseen liittynee isompi tavoite: selvä ja herkuton vuosi 2013. Makea (karkki, jäde, jogurttihedelmät, pullat, kakut) saavat jäädä. Jep, koko vuodeksi. Uskokaapa huviksenne, totaalilakko toimii kohdallani parhaiten. Ainakin minulla on kunnianhimoa näissä tavotteissani ;)

*Yum*

Ensifiilikset: Kannatti katsoa!

<3

Mutta pisti melkeen naurattamaan oma muutos vuosien varrella. Lotreista on noin 10 vuotta, ja kuten moni muukin n. 18-20 v neitonen, leffojen komistus oli mielestäni Legolas. Nyt näin 29 vuotiaana Hobitti-leffan silmäniloa oli ehdottomasti Thorin / Richard Armitage. Kuumahan siinä katsellessa tuli.

Mutta palailenpa syvällisemmin leffan pariin later on.

Kick on the upperclass

Ankara vitutukseni sairastumistani kohtaan alkaa laantumaan, vaikka räkäinen olen yhä. Töissä on tullut käytyä, ja tänään peräti pitkällä kävelylenkilläkin. Niin, töitä. Olen ollut aika maassa joulun takia, sillä yrittäjälle jokainen päivä pois töistä on tulonmenetystä. Tämä kuukausi on surkea tulollisesti, sillä pyhien takia on n. viikolla normiviikkoa lyhyempi. Onneksi tänäänkin oli asiakas, ja tilanne ei ole ihan niin karmea mitä vielä kuun puolivälissä pelkäsin.

Joulu lihotti minua hieman, joka on saanut flunssan ja raha-asioiden lisäksi mieltäni hieman matalaksi. Päädyin värjäämään punaisen pehkoni mustaksi, ja samalla päätin nostaa itseni jälleen pystyyn. Flunssalle ei mitään voi muuta kuin odottaa ja parannella. Lihomisen voi aina katkaista, mässäämistä ei tarvitse jatkaa vaikka liikunta olisikin pannassa. Niin, tukkani värjäytyi mustaksi ihan turhautumisen vuoksi. Värjäilin punaista juuri ennen joulua, oikein hehkuvaksi. Kun tulin kotiin keskiviikkona, väri oli jälleen kulahtanut. Hermo meni, joten musta ihan sen vuoksi. Sitäpaitsi, kaipasin lumikkilookkiani.

Tänään on Puolison kanssa Treffi-ilta. Tehdään sitä toisinaan, mennään yhdessä ulos tai tehdään hyvää ruokaa tms. Ideana kuitenkin viettää iltaa toisen kanssa niinkuin sitä joskus aikanaan tutustuessa vietti, ennen yhteenmuuttoa. Ohjelmassa on mennä leffaan, aiotaan katsoa Hobitti. Olen fantasianörtti ja Tolkien oli nero, joten pakkohan Hobitti on nähdä! Näytös vain on aika myöhäinen, leffa loppuu puoli kaksi yöllä. Aiempi sattui olemaan jo niin täysi, että sitten valvotaan.

Uudestavuodesta ei ole ihan käsitystä vielä. Puolisoni päivystää, joten hän joutuu olemaan autollinen ja ajokunnossa. Minut on pyydetty pariinkin paikkaan, mutta kummatkin ovat sen verran etäällä, että en ihan tiedä haluanko ilman Puolisoa mennä. Nimittäin minähän haluan kotiin yöksi, ja taksin saaminen uudenvuodenyönä on helvettiä. Viimeksi soitin taksia kaksi tuntia ennen onnistumista. En mielelläni jää yöksi ilman Puolisoa, vaikka mahis olisikin. Olen pariutunut nainen, haluan kumppanini viereen! Enkä taatusti pistä miestä hakemaan, sillä autolla ei saisi turhia omia ajoja ajaa. Eli saapa katsoa että miten käy. Ehkä sitä mennään jonnekin ystäville iltaa istumaan ja toivomaan, että Puoliso ei joudu juoksemaan työkeikoilla.

Year 2012

1) What did you do in 2012 that you'd never done before?
Started my own company.

2) Did you keep your New Year Resolutions?
Yes.

3) Did anyone close to you give birth?
No.

4) Did anyone close to you die?
Yes :(

5)What countries did you visit?
Does Turku count? :D

6) What would you like to have in 2013 that you lacked in 2012?
Money.

7)What date from 2012 will remain etched upon your memory, and why?
23.7.12. My first day in my own hairsalon.

8) What was your biggest achievement of the year?
Losing weight.

9) What was your biggest failure?
Money.

10) Did you suffer illness of injury?
Not anything big.

11)What was the best thing you bought?
My eyes! The lasik surgery.
Tattoo is a good nbr 2

12)Where did most of your money go?
Food, bills, rent,

13) What did you get really, really, really excited about?
My business, lasik surgery, sports...

14)What song will always remind you of 2012?
Hardcore superstar - We don't need a cure

15)  Compared to this time last year, are you...?
happier or sadder- Happier!
older or wiser- Both.
thinner or fatter- Thinner, thank goddess!
richer or poorer- Poorer

16) What do you wish you'd done more of?
Saved money.

17) What do you wish you had done less of?
Spent money to irrelevant things, worried, stressed...

18) How did you spend Christmas?
With my spouse and his family.

19) Did you fall in love in 2012?
Over and over again, with the same man <3

20) What was your favorite TV program?
Game of thrones, True blood, ghost whisperer...

21) What new did you learn in 2012?
A lot about businessworld. I also learned a lot about myself: I'm a sports fanatic, I don't actually like sweets or alcohol, I'm an optimist...

22) What was the best book you read?
Black Dagger brotherhood -series few last books

23) What was your greatest musical discovery?
Rob Zombie

24) What did you want and get?
Lasik surgery! Goodbye eyeglasses!
New tattoo
My own hairsalon

25) What did you want and not get?
Moving in bigger apartment

26) What as your favorite film of the year?
From up on poppy hill

27) What did you do on your birthday? How old were you?
I turned 29. I went to restaurant with my closest friends, and had some fun at our place.

28) What kept you sane?
My spouse, friens, sports, cats, meditation

29) Tell a life lesson you learned.
Don't worry, be happy

30) What song lyric sums up your year?
I never get anything to this part :D

In sickness and in health

Tätä vitutuksen määrää ei voi sanoin kuvailla. Tulin perkele sitten kipeäksi - jälleen! Torstaina oli vähän kurkku karheana, mutta ajattelin sen menevän ohi, joten menin salille. Perjantaina sama homma, ja koska torstain saleilu oli mennyt hyvin ja karheuskin hellitti iltaa kohden, niin menin salille. Sillä seurauksella, että palelin ihan hysteerisesti töissä ja kuumeilin illan. Peruin sitten lauantain päivystyksen töissä, ja lähdettiin lauantaina kohti Vaalaa. Päivän olo oli ihan ok, mutta yö oli helvetistä, heräilin, en saanut räältä hengitettyä, kuumeilua.. aamusta ei kulkenut edes ääni.

Aspiriini pakotti kuumeen laskuun, mutta muiden touhutessa ulkona, en oikein voi muuta kuin olla sisällä, lukea ja nörttäillä. Täällä olisi mahdollisuus kuntoilla, niin sisällä kuin ulkonakin, mutta jos hengittäminen sattuu jo sisällä yskän vuoksi, en halua koittaa sitä -25 pakkasessa. Sen sijaa olen sitten sisällä ja syön vitutukseeni. Lupasin höllätä joulun, etten pingota, vaan herkuttelen, rentoudun läheisten parissa ja laihdutan kertyneet joulukilot sitten heti välipäivistä, mutta tämä mässäily kuitenkin masentaa. En kuitenkaan jaksa herkkujen keskellä kipeänä vielä kevennelläkin :( Noh, puitteet ovat hyvät ja ihmiset ihania. Onneksi on läheiset <3 Ehkä tämä tästä.

Blessed yule!

Rauhaisaa Yulea armaat lukijani!

Blessed Yule to everyone!

Minä häviän hieman kuumeisena Puolison kotiseudulle Vaalaan.

Walk like a Zombie

Olen toipunut laseroinnista ihan mukavasti. Vasemmassa silmässäni on yhä punainen verenpurkauma, mutta onneksi alkanee sekin vaalenemaan. Silmätippoja kuluu, mutta rakastan tätä silmälasittoman elämän vapautta. Tätä maskeeraajaa ei haittaa edes silmämeikittömyys. Ihan sama, tämä on mahtavaa <3

Tällä viikolla arkeani ohjelmoi työt ja kodinhoito. Lauantaina joskus lähdetään kohti Vaalaa ja Anoppilaa joulunviettoon, ja haluan jättää kaiken mahdollisimman hyvään kuntoon. Haluan kodin olevan mukavasti järjestyksessä, uuden hinnaston kunnossa, oppilaiden työt tarkastettuna ja työpaikkani siistinä. Onneksi tässä on viikkoa vielä jäljellä, ja ehdin käymään tällä viikolla vähän urheilemassakin. Vietävä miten hyvältä tuntui kuntosaleilu tänään. Aion vielä torstaina ja perjantaina, jotta olen lauantain ajomatkaa varten mukavasti jumissa. 

Meikkilakkokin loppuu juuri jouluksi. Ainakin silmäni saa kunnolla levätä, sillä kuka siellä korvessa meikkiä tarvii? No, pitää varustautua perinteiseen joulupäivän baarireissuun. Puoliso vähän sanoi, että ei halua tänävuonna mennä, mutta niin se sanoi viimeksikin. Varmistetaan asia ottamalla baarikamat mukaan: jos baarireleitä ei ole matkassa niin niitä ainakin tarvii! 

Illusion/delusion

Huh mikä aamu. Heräilin pitkin yötä valuviin silmiin, asentoa oli vaikea löytää suojalasien vuoksi ja aamulla silmät olivat kuivat kuin sahara. Jep, osasin odottaa kaikkea tätä. Tietokoneen tuijottelu tekee vieläkin hieman pahaa, joten siivoilen kämppääni innolla. Kosteutin silmiäni ekat 30 min innolla, koska kuivuuden vuoksi luomet tuntui painavan tonnin.

Nyt, kun silmät ovat jälleen kosteat, olen innoissani! Heittelin eilen piilaritarvikkeita menemään, lahjoitin löytämäni täyden nestepullon sitä tarvitsevalle.. Ja tuskin maltan odottaa, että pääsen meikkaamaan. Siihen menee tosin viikko. Aikanaan mietin, että kun pääsen laseista eroon niin hommaan kaikkia hienoja piilareita edullisesti, niitä värillisiä/kuviollisia/whatever. Vahvuuksilla ovat niin kalliita. Mutta nyt kun leikkaus on tehty, en taatusti halua tunkea mitään sellaista silmääni. Mielestäni oma silmieni väri onkin nyt se maailman kaunein, kun ei tarvitse linssin läpi sitä tuijottaa! Kyllä voi näkökyky tehdä ihmisen onnelliseksi. Harkitsetko laserleikkausta? Mene ihmeessä. Miulta saat terveystalolle 100 euron alennuskortin ;)

Tänään on ohjelmassa lähinnä möllöttelyä kotona. Jatkan hieman siivoilua, rentoudun ja lääkitsen silmiäni. Jep, tippoja pitää laittaa silmään ekojen 2 päivän aikana lähemmäs 30, joten se ihan oikeasti käy päivän tekemisestä. Viihteelle? Ei helvetissä. Luomeni ovat turvonneet, silmät verestävät ja alkoholikieltokin on ekan viikon, joten pysyn kiltisti kotona. Johan sitä lapsetkin pelkäisi kun ulos menisin.

The leikkaus.

Jälleen ollaan sitten kokemusta rikkaampi.

Eilen oli esitutkimus, tänään leikkaus. Paikaksi valikoitui Terveystalo, ihan hyvän tarjouksen perusteella. Esitutkimus vei aikaa 3 h, ja ikänä ei ole silmiäni niin perusteellisesti katseltukaan. Alkoi ihan perinteisellä optikoinnilla,  missä kateltiin vahvuuksia ja hajataittoja. Siitä siirryttiin kuvaamaan, silmää mittailtiin ja kuvailtiin normitilassa ja laajennettuna aika monesta vinkkelistä. Leikkaava lääkäri kurkki silmiini myös, ja antoi lopullisen tuomion. Itse sain kuulla olevani kerrassaan täydellinen kandidaatti leikkaukseen. Sarveiskalvonikin oli normia paksumpi. Yleisin syy miksi leikkausta ei voida toteuttaa on liian ohut sarveiskalvo. Silmät laajennettuina lähdin eilen lekurilta töihin, mukanani kasa ohjeita miten valmistautua tulevaan.

Nukuttua sain yllättävän hyvin, vaikka leikkaus oli heti aamusta. Ensin minulle juotettiin pari särkylääkettä ja diapamia. Odottelin lepohuoneessa vaikutusta n. 30 min ja turisin hoitajan kanssa. Pääsin myös seuraamaan mikä minua odotti, sillä leikkauksia tehtiin 3 sykleissä. Minun saapuessani yksi oli lepäämässä ja yksi leikkauksessa. Kun toinen tuli leikkauksesta, pienen odottelun jälkeen olikin minun vuoroni. Silmiini laitettiin puudutetta, ja pääsin pitkälleni laserin alle. Homma itsessään oli aika kivutonta. Oikea silmä meni kuitenkin "kivuttomammin", vasemman kohdalla lääkärin mukaan keho osaa jo vähän odottaa tulevaa ja vasen pistää hanttiin. Vasen tuntuikin selkeästi enemmän. Itse leikkaus oli nopea, n. 20 min. Silmät sikkuralla ja sumeana pääsin lepäileämään lepotuoliin. Simät ummessa viltin alla makoilin n. 1,5 h, hoitajat välistä kostuttaen silmiä silmätipoilla. Lopulta silmien vuoto alkoi helpottaa, ja saatoin soittaa Puolisolle hakuaikaa. Näön parantumsien huomasi selvästi jo lähtiessä. Lasit jätinkin sinne, hyväntekeväisyyteen. Luomet tuntuvat hiukan raskaalta ja silmässä on sellainen tunne kuin olisi nukkunut piilarien kanssa, mutta näkö on selkeästi parempi jo nyt. Viikon kuluessa pitäisi sumeuden ja tämän "roska silmässä" tunteenkin lähteä.

Viikkoon en saa meikata silmiäni, en saa saunoa, en hieroa tai koskea silmiini. Lakkaakin pitänee töissä varoa. Salille voin palata parin päivän kuluttua, ja maanantaina onkin lääkäriaika, hän vilkaisee silmiini vielä. Jälkitarkastusaika on tammikuulle. Silmätippoja saan käytelläkin suht pitkään. Olen kuitenkin ihan fiiliksissä. Ei laseja, piilareita, optikoita... Oli mieletöntä katsoa telkkariakin, kun näki tekstinkin selkeästi ilman laseja.

Feel so numb

Tänään. Esitutkimus. Jos kaikki ok, huomenna leikkaus! Hui. Saatan viimein päästä näistä perkeleen rilleistä eroon! Mitenniin vihaan silmälaseja?

Stressaan hieman työkuvioita, joulukuu kun sattuu olemaan vajaa työkuukausi. Joulupyhät lyhentävät työviikkoani viikolla, ja se tekee ison loven tienesteihini. Pistää pelon puseroon, että saanko menoihin tarvittavat eurot kasaan. Noh, ei se murehtimalla muutu, mutta en haluaisi rasittaa Puolisoa tai sen säästöjä tällä asialla.

Viikonloppuna onkin siis vankka aikomus pysyä kotona, ja jos vain suinkin lääkäri sallii, käydä salilla ja töissä. Todellakin haluan olla töissä joka hetken joka on mahdollista. Enkä ainakaan ryypätä tienestieruojani. Sosiaalinen elämänäi on suorastaan vitsikkään onnetonta, käyn töissä, liikkumassa ja olen kotona. En näe ketään, en juttele kenellekään. Vapaalla ollessani katson Ghost whispereriä tai luen Black dagger brotherhood-kirjasarjaa. Osittain vaikuttaa kyllä se, että läppärini hajottua en ole enää tietokoneellistettu töissä. Menen aika aikaisin nukkumaan, joten se chattiaika vaikka facessa on aika pieni.

Toisaalta, aina minulla näitä kausia on ollut. Rahastressin yhteydessä erityisesti, en saa keskityttyä kevyempiin asioihin. Samaan aikaan toivon ajan pomppaavan tammikuuhun ja vaikean ajan yli kuin että aika jäätyisi ja saisin enemmän aikaa tienata vuokraeuroni. Ehkä sosiaalinen elämä ja rentoutuminen tekisi hyvää, enkä pohtisi euroja niin kovin. Erityisesti, koska tähän asti kuukausi on ollut ihan hyvä, parempi mitä viimekuu. Murehtimiseni on samaan aikaan ymmärrettävää että turhaa. Kuka murehtii tammikuussa odottavia asioita joulukuun alkupuolella? No minä :3

One more minute

Melkeen viikko edellisestä postista, hups. No, enhän minä mitään ole tehnytkään. Itsenäisyyspäivänä tuli käytyä salilla, luettua kirjaa ja katsottua hieman kampausmuotia kättelymaratonin muodossa. En välitä julkkishömpötyksistä, mutta linnanjuhlissa kiinnostaa hiukset lähinnä ammattini takia.

Viikonlopun vietin perheeni luona Raisiossa. Perjantain lähinnä kirjan parissa, bussimatka kun vie sen 3 h. Lauantaina tehtiin perinteinen kirppisreissu äidin kanssa ja sain haalittua itselleni sopivampia vaatteita kaappiin. Olen joutunut heittämään aika paljon vaatteitani menemään, ja täydennys tuli tarpeeseen! Illan vietin läppärini äärellä, viihdytettiin Zzyn kanssa toisiamme ja juotiin kalsarikännejä virtuaalisesti. Nörtti? Eeeeei! Ensuinkaan.

Sunnuntaina lähdin aika aikaisella bussilla, jotta olisi ihmisten aikaan kotona. Teinkö mitään? En. Luin, katsoin ghost whispereriä ja oleskelin. Saatiin kuitenkin vuokrattua jouluksi auto. Mennään Puolison perheen luo Vaalaan, ja auto oli hyvä vuokrata etukäteen kun sai tarjouksellakin. Vaalassa maalla on aina ihan toinen tunnelma, ja 4 päivän reissu sinne tuntuu kuin olisi pidmemälläkin lomalla. Joulu siellä tietää hyvää ruokaa, tärkeitä ihmisiä ja savusaunaa <3 Uudestavuodesta en vielä tiedä. Puoliso päivystää, joten en oikein sitten tiedä. Itse teoriassa tekisi mieli tehdä jotain kivaa, mutta en haluaisi jättää miestä yksinkään. Pitää nyt katsella kuitenkin että ketkä ovat Treellä ja tekemässä mitä.

Tällä viikolla kohokohtana on torstain esitutkimus ja perjantain mahdollinen leikkaus. Jännittääkö? No totta hitossa. Esitutkimukseen menee 2-3 h. Miten silmiin saa menemään edes noin kauan aikaa ilman, että niille tehdään mitään? Lauantaina toivon pääseväni jo töihin, mutta katsotaan nyt.

Bonuksena otsikon biisi <3

I hurt myself

Alkuviikkoni hujahti lähinnä töitä tehdessä ja arkea pyörittäessä, flunssasta toipuessa. Arkeni tuntuu kovin harmaalta ilman liikuntaa. Kylmänarka minä ei nyt ihan heti pääse tuosta ulkoliikunnastakaan nauttimaan. Olisin mennyt tänään salille, mutta oli kiellettyä tuon kehonkoostumusmittauksen takia.

Gogon mittailuista tultuani näin viimein Mr A:n, johan on tässä lähiviikkoina pitänyt pariinkin otteeseen tavata. Käväistiin kaupungilla kahvilla vaihtamassa kuulumiset ennen kuin palasin kotio. Elämäni on tuntunut aika epäsosiaaliselta viimeviikkoina, joten Mr A oli tervetullutta vaihtelua antisosiaaliseen arkeeni.

Tähän tulee sitten vähän ranttia, jätä lukematta jos olet herkkänahkainen.

A rock and a hard place

Flunssainen elämäni on ollut kovin nuivaa, suunnitelmistani huolimatta en ole tehnyt juuri mitään. Mr A jäi tapaamatta, ensin oman surkean olotilani vuoksi, ja toisen kerran herran töiden takia. Viikon verran elämäni onkin ollut lähinnä töitä, kotia ja niistämistä. Haaveilen parantumisesta, mutta olen luopunut pikaisesta salillepaluusta. Koska en voi sairaslomaakaan pitää, niin otetaan nyt sitten muuten edes rauhallisesti. Jos pääsen liikkumaan ensiviikolla edes loppuviikosta, olen iloinen.

Ensiviikolla olisi kuitenkin töiden lisäksi erinäisiä asioita tiedossa, kuten kehonkoostumusmittaus. Toivottavasti paranen siihen mennessä. Odotan sitä kuitenkin mielenkiinnolla, selviääpähän vähän asioita itsestäni, ja siitä, mihin suuntaan tätä projektiani olisi hyvä viedä. Viikonloppuna lupasin mennä perheeni luo Raisioon, perinteinen joulunalusvierailu. Odotan sitä poikkeuksellisen paljon. Kaipaan jo perhettäni. Pääsen taas koluamaan Turkulaisia kirpputoreja ja haalimaan itselleni sopivampia vaatteita. Jouduin luopumaan rakkaista nahkahousuistani, jotka hommasin projektin puolivälissä. Saan ne nimittäin jalkaani ja pois jalastani avaamatta nappia tai vetoketjua. Sinnikäästi käytin niitä vyön ja pitkien paitojen kanssa, mutta isothan ne ovat. Aika luopua ja myydä.

Seuraavalla viikolla onkin sitten tutkimus ja toivottavasti leikkaus. Värvälilin Puolisoa itselleni saattoavuksi, kuulemma tarvitaan noutaja. Ja aurinkolasit. Pitänee hommata vahvuuksettomat (<3) arskat. Menin vain ostamaan aiemmin grouponilta 20 eurolla lahjakortin (arvo 180 €) optikolle. Pitänee odottaa että mitä leikkauksesta sanovat, ja myydä sitten eteenpäin tuo, jos pääsen rilleistäni eroon. Vaikka aika todennäköistä onkin, että laserleikkaukseen kelpaan, niin en silti halua toivoa liikoja tai olla asiasta liian varma. Erittäin hienoissa asioissa on joskus hyvä olla vähän varovainen.

Relentless, reckless forever

Hii. Minulle on joulukuun puoliväliin varattu aika laserleikkauksen esitutkimukseen. Ja alustava leikkausaika seuraavalle päivälle! Niin, olenhan rilli-olento.

Sain lasit n. 15 vuotiaana, kaukonäön heikennyttyä. Koulukiusattu minä kirosin kohtaloani, lasithan sitä surkeasta elämästäni enää puuttuivat. Yksi syy lisää kiusaajille kiusata. Käytinkin laseja ainoastaan jos piti lukea jotain taululta tms, en missään nimessä kokopäiväisesti. Kokoaikaiseksi silmälasipääksi siirryin parikymppisenä, kun huidoin jo vääriä busseja luokseni, eikä hesellä tilaaminen sujunut ilman laseja. Ja kyllä, vihasin laseja yhä. Hommasin piilolinssit, joita käytin jatkuvalla syötöllä. En voinut tajuta, että karma minuun iskenyt, sillä olen koko suvun ainoa nuorena lasit saanut! Viimeistä serkkua myöten, kaikki rillipäät ovat ikänäköön, yksikään nuori minun lisäkseni ei käytä laseja! Tiedä sitten miten geeniuskollinen juttu huononäköisyys on, mutta käsittääkseni se jonkin verran vaikuttaa.

Sitemmin rahapulassa käytin sinnikkäästi rillejä, minulla ollut rahaa kalliisiin piilolinsseihin. Olen käyttänyt laseja nyt 10 vuotta nenälläni jatkuvasti, 15 vuotta olen sellaiset omistanut. Ja viimein, minulla on mahdollisuus päästä niistä eroon! Rahoitus on järjestynyt, nyt odotetaan vain lääkärin tuomiota, että sopiiko leikkaus silmilleni. Pitäisi, ainakin alustavan kyselyn perusteella, mutta mikäli onni ei ole myötä ja jostain kumman syystä silmiäni ei voida leikata, lupaan ja vannon että hyväksyn siinätapauksessa lasillisuuteni. Niin, siinä kohtaahan ei ole enää mahdollisuuksia, joten miksi ei sitä sitten hyväksyisi. Mutta niin kauan kun minulla on toivoa ja mahdollisuus elää ilman laseja, en päästä siitä toivosta irti!

Himmeä ajatus, kahden viikon kuluttua voin mahdollisesti katsella maailmaa ilman rillejä. Rillillisyys on vaikuttanut itsetuntooni aina oleellisesti. Mielestäni näytän paremmalta laseitta. Voin onnistua meikissä, näyttää hyvältä, mutta laitetaanpa lasit päähän ja kappas, lumous särkyi. Olenkin vuosia jo suosinut kehyksettömiä rillejä, koska niitä ei oikeastaan huomaa. On ihmisiä, joille lasit sopii, minä en vain kuulu niihin ovaalista naamataulustani huolimatta.

Meet the creeper

Flunssakuumekooma. Huonetoverini Hesan reissulta sai miehensä flunssan reissun aikana, ja ylläripylläri minähän sen sain sitten häneltä. Sunnuntaina kävin vielä onnellisena salilla, mutta illasta olikin jo kurkku kipeä. Sama teema jatkui maanantaina, tiistaina luulin jo vähän helpottavan, mutta tänään oli pätkäistävä työpäivä puoliksi, aspiriinia naamariin ja myönnettävä, että kipeäksi olen tullut.

En suosiolla hyväksy sairastumista, en millään tahdo myöntää, että olen kipeä. Ihan siksi, että jos mietin etukäteen " tulenkohan kipeäksi" koen oikein loitsivani itseni kipeäksi. Nyt vaan ärsyttää ihan vietävästi. Juuri kun pääsin kuntoilun makuun jälleen, niin ei sinne salille olekaan mitään asiaa. Hyvä dieettiputki katkeaa, sillä edes minä en jaksa laskea kaloria kipeänä. Ja niin, yrittäjänä en minä mitään saikkeja pidä. Varsinkaan, kun on kuukauden rahakkain viikko käynnissä. Edelleen ajatukseni on normaalissa arjessa, en millään haluaisi himmailla, vaan teen suunnitelmat päivälle ihan samalla lailla kuin olisin terve. Fiksua? ei välttämättä. Välitänkö? En.

Esimerkiksi, huomenna pitäisi treffata mr. A. Tyyppi on ollut kotipuolessa reilun viikon, ja ei olla sitten ryyppyreissun nähtykään. Toivottavasti en tartuta, ja toivottavasti olen huomenna paremmissa voimissa, enkä petikypsä seitsemältä illalla. Perjantaina Rakas Puoliso täyttää 31, ja lupailin lahjoa herraa kakulla. Minulla rahaa mitään lahjoja ostaa, joten hemmottelen sitä sitten ruualla. Guinness-suklaakakku vol 2 tulossa. Puoliso piti kakustani jopa niin paljon, että halusi omaksi synttärikseen samanlaisen. Juhlitaanko muuten? Enpä tiedä, itsellä on ainakin lauantaina töitä, joten minä pitäydyn rauhassa kotona.

Silver bride

Helsinki koettu, ja olen jälleen Tampereella. Lähdettiin tosiaan eilen aika aikasin Helsinkiin, n. 8.30. Perillä jätettiin tavaramme hotellille ja käytiin kahvilla Espalla. Kahvilta mentiin Ateneumiin taiteita ihailemaan, ja vaikuttavaahan se oli nähdä mm. Gallen-Kallelan työt ihan livenä. Pidin yllättävän paljon Ateneum visiitistä, en osannut odottaakaan että tulisin nauttimaan taiteen katselusta niin paljon.

Tältä se nytkin näytti.

Ateneumista alkoi vapaa-aika, ja käytiin Kollegan kanssa vähän kaupoilla. Itselle mukaan tarttui ainoastaan pvc housut, samanlaiset mitkä jo omistan, mutta pienemmässä koossa. Aiemmat ovat niin suuret, että lähes tippuvat jalasta. Uudet ovat napakammat, mutta vyötärö saisi olla  mielestäni vieläkin napakampi. Pysyvät sentään jalassa!

Palattiin hotellille tälläytymään, ja neljän maissa alkoikin iltaohjelma. Naposteltavaa, alkoholia ja seuraa. Seitsemältä mentiin Nuevoon, jossa sai odottaa todella, todella kauan! En ole eläessäni odottanut ruokaa 1,5 h. Oma kasvisrisottoni oli todella hyvää, olisin voinut vaikka nuolla lautasenkin jos olisin kehdannut. Sääli, että annokset olivat todella pieniä. Juurkin näitä taiteellisia ruokapaikkoja, jossa on knöödeli keskellä lautasta, kastiketta ruikkasu ja pari kortta päällä ristiin. Hyvää kuitenkin oli!

Ravintolalta mentiin takaisin hotellille, ja Kämpin baariin. Ja sehän se vasta kokemus olikin. Helkatin kallista, 12 € per strongbow, tupa täyteen ahdettu tärkeilevistä raharikkaista. Jokainen soluni oli ylpeä omasta jalat-maassa -asenteesta, en elämässäni haluaisi sellaista elämää mitä siinä baarissa näyttäytyjillä vaikutti olevan. Sitä oli todella havainnollista seurata. Viereisen pöydän bisnesmies teki niinikään itseään tärkeäksi ja tykö, tarjosi lonkerot ja määritteli (tai yritti määritellä) meidät parin sanan perusteella. Terveisin itäsuomalainen tavis työntekijä. Hoh. Tyypin lähdettyä revettiin kaikki nauruun, mikä tapaus! Harmistui meihin kai, kun ei oltu mielin kielin sen suuntaan, eikä vaikututtu sen habituksesta.

Kallista alkoholia.

Jatkot oli hotellihuoneessa, ja nukkumaan tuli mentyä joskus kolmelta. Aamusta hyppäsin kylpyyn, zombeilin itseni aamiaiselle ja koomailin puhallellen huoneessa, kunnes lähdettiin takaisin Tampereelle. Aamiainen... No perus hotelliaamiainen, mutta tee tuli hopeakannusta pöytiintarjoiltuna, taustalla soi klassinen, ja saatavilla oli jos jonkun maan tuoreet sanomalehdet.

Paluumatka meni joutuisasti, siitäkin huolimatta, että oma krapulainen olo + täysi auto sai mahani kääntymään nurinpäin ja piti laatoittaa motarinpientare. Kiltti työkaveri hetti minut kotio asti, eikä tarvinnut busseilla heikossa hapessa.

Aikalailla samanlainen mitä omakin huone.

Koko Kämp oli jotenkin absurdi kokemus. Olen ollut joskus swiitissä, mutta en ikinä 5 tähden hotellilla majoittuneena, joten en ole moiseen "luksukseen" tottunut, mitä tuolla oli (nyt huone oli kuitenkin ihan normi, ei swiitti). Olen aina ollut enemmän luonnonläheinen tapaus, joka ei kaipaa ympärilleen rahaa, brändiä tai kullattuja puitteita. Oli kiva kokea tuollainen luksuspaikka, mutta se sai minut havahtumaan siihen, miten se kaikki on niin kaukana omista haaveista tai tavotteista. Olihan huone komea, palvelu hyvää ja sijainti loistava, ja reissu kaikinpuolin mukava ja onnistunut, mutta koskaan en ole onnellisempana käpertynyt rakkaani viereen omassa ahtaassa kaksiossani säkkituolille Ghost whispererin ääreen.

Living dead girl

Viikonloppuni meni ihan mukavissa merkeissä, lauantaina tuli käytyä parilla kolalla Tuopissa. Puoliso ystävineen jatkoi kaupunkiin, minä palasin kotiin. En viihdy hirveästi humalaisten keskellä keskustan juottoloissa kun itse olen kolalinjalla. Äänenvoimakkuus ja humalainen käytös lähinnä ärsyttävät, joten menen ennemmin kotiin. Jos ollaan jossain bubityyppisessä, ei mitään ongelmaa, mutta esim. Hällää ei oikein jaksa jos on vesiselvä. Hetken kuitenkin harmitti kotiin jäänti, olisin mielelläni pitänyt hauskaa. Oma valinta kuitenkin, joten mitäpä sitä harmittelemaan sen enempää. Viimeistään sunnuntaina olinkin asiasta hyvilläni, Puolisolla oli krapula, ja itse pidin kunnon kuntoilupäivän. Treenailin kotosalla ensin, ja kävin vielä kävelylenkillä Caratran kanssa.

Eilen aamuni alkoi salireissulla, ja tatuoinnin jälkeen vietävän kiva palata salille. Kova pala olikin tänään pitää välipäivä. Aioin kuitenkin mennä sinne ke, to ja su, joten ehkä parempi välistä olla menemättä. Tällä viikolla on onneksi asiakkaitakin, joten on sitä jotain työtäkin tehtävänä. Parempi onkin, tarvitsen rahaa.

Loppuviikosta lähden Helsinkiin, koulun pikkujoulut pidetään siellä. Budjettini on kuitenkin aika onneton, että shoppailut jäävät varmasti vähän vähiin. Mietin erinäisten ystävien tapaamista, mutta en kehtaa luvata mitään kenellekään, sillä pikkujoulureissujen ideahan on pyöriä siinä porukassa, eikä livahdella omille teille, vaikka vapaa-aikaa onkin ohjelmoitu. Kiva kuitenkin saada vähän vaihtelua arkeen.

Scum of the earth

Työviikko melkein ohi, tämä päivä pitäisi vielä hengailla töissä, asiakaskin olisi. Töiden jälkeen menen viimein salille. En ole käynyt viikkoon, ihan sen tatuointini takia. Nyt juttu on kuitenkin sen verran parantunut, että viitsin jälleen mennä. Yay!

Eilen vietettiin Puolison kanssa eräänlaista "treffi-iltaa". Ennen käytiin ravintolassa, mutta nyt säästösyistä kokattiin itse. Hyvää ruokaa, viiniä ja juustoja, sekä mukavaa katsottavaa telkasta. Olen jäänyt koukkuun Ghost whisperer-sarjaan. Mukavaa yliluonnollista settiä. Tänään en ole vielä ihan varma mitä teen. Puoliso menee oluelle ystävien kanssa, voi olla että käyn juomassa herrojen kanssa kolan. Jos vaikka pitäisi hieman selväpäistä hauskaa. Toisena vaihtoehtona on ikioma koti ja telvisio. Katsotaan nyt kumpi kutsuu enemmän, sosiaalinen elämä vai kotiolot.

Huomenna harkitsen salilla käyntiä, mutta muuten pitää ottaa ainoasta viikonlopun vapaapäivästäni ilo irti. Onneksi kuitenkin ensiviikolle olisi töitäkin, ettei ihan juhlimiseksikaan mene.

Medicate me

Valitettavasti työviikkoni on alkanut about yhtä hiljaisissa puitteissa, mitä viimeviikkokin. Mutta minkäs teet, ei se murehtimalla miksikään muutu. Ehkä tämä on tyyntä myrksyn edellä. Rahatilannettani helpottaakseni, otin kuitenkin perjantaille opetusta aamuksi. Onneksi hintatiedusteluja on tapahtunut, se kuitenkin lisää tietoisuutta, kun edes kysellään.

Muuten oloni ei ole kovin kaksinen. Olo on aika räkäinen ja viluinen, mieli tekisi lähinnä nukkua ja juoda teetä. En ole kuumeessa, eikä lievää nuhaa pahempi, mutta myönnettävä on että en ole ihan kunnossa. Jos koittaisi ottaa tämän viikon rauhassa, etten tule oikeasti kipeäksi. Töissä kun kuitenkin aion olla. Onneksi ihmeempiä suunnitelmia ei ole, viikonloppukin pitäisi lähinnä maata kotosalla.

Ensiviikolla onkin loppuviikosta koulun pikkujoulut. Mennään Helsinkiin, ohjelmassa on kaikkea taiteesta ravintolaan, ja yövytään Kämpissä. Matkat, hotelli ja ravintola ei maksa minulle mitään, mutta pitänee hieman laittaa syrjään jos mielin tehdä Kämpissä jotain muutakin illasta kuin istua hotellissa. Tiedossa on varmasti kuitenkin hyvä reissu. Pitänee ottaa ainoista pikkujouluista kaikki irti.

We don't need a cure

Viikonloppu ehtinyt jälleen sunnuntaihin, melkein huomaamattani. Perjantaina istuin lähinnä iltaa kotosalla, koska mitäpä sitä ennen tatuointia tekisi. Lauantaina oli viimein aika nro 2, ja Tonin kädenjälki loisti jälleen kerran! En voisi olla tyytyväisempi. Laitan kuvaa, jahka vähän paranee.

Lauantaina tatskan jälkeen olo oli hieman jyrän alle jäänyt, ja olin jo viittä vaille, etten peru suunntielmiani Mr A:n kanssa. Päätin kuitenkin nukkua päiväunet, syödä hyvin ja katsoa uusiksi sitten, ja enhän minä sitten malttanutkaan jäädä kotio. Suuntasin yhdeksän maissa A:n luo, ideana lähinnä kahveilla ja ehkä käydä parilla jossain. Käytiinkin, Plevnassa simalla, Alanyassa parilla, josta mentiin vielä Hällään. Hällä ei ole suosikkipaikkojani, mutta edullinen, ja seura ratkaisee. Hällästä palailtiin jatkoilemaan A:n luo. Alkoholia, musiikkia ja hieman maailmanparannusta. Lähdin kotio aikaisin Sunnuntaiaamuna. Harvoin on tullut vedettyä pitkän kaavan mukaan, jatkoja myöten. Hauskaa kuitenkin oli, ja muutaman tunnin nukkuneena olokin on ihan hyvä.

Huomenna kutsuu arki, ja toivon, että tuleva viikko olisi edellistä vilkkaampi. Toivoa sopii! Mitä muuta olisi ohjelmassa? En minä vain tiedä. Katsotaan mitä päivät tuo!

Want to know more about me?

All pics from here.

If you love me the morning after

Viikkoni on sujunut samaan malliin kuin edellisetkin, tavallista marraskuista arkea. Työviikkoni hiljeni edellisestä, mutta osasin jo vähän sitä odottaakin. Olihan viimeviikko tosi kiireinen. Eilen tosin olin koululla luennoimassa, ja sen jälkeen tein jotain, jota en ole kokenut vuosiin. Ihonpuhdistus! Niin, tuolivuokranantajanihan on kosmetologi, ja käytämme kyllä toistemme palveluita. Naama on yhä iloisen punaisenkirjava... Mutta onpahan ainakin puhdas. Jos vaikka hoitaisi ahkerammin niin pysyisikin puhtaana. Erityiseti unohdan vaihtaa tyynyliinan tarpeeksi ahkeraan.

Tänään oli vuorossa kampaaja. En leikkaa itseltäni muuta kuin otsista, ja edellisen kerrna hiuksistoni on nähnyt sakset heinäkuun alussa, joten näin 4 kk jälkeen oli jo ehkä aikakin. Neiti leikkasi tukkani ihan jees, tulen luultavasti palaamaan sinne ensikerrallakin. Hinnoittelukin oli kohdallaan. Hommasin myös pitkästä aikaa klipsipidennykset, jos sitä leikkisi jälleen välistä pitkätukkaa. Tulisivat nyt vain postistakin ensin.

Huomenna olisi töissä normaali päivä, hieman asiakkaitakin, mutta iltapäivästä pitäisi nähdä ystäväni Mortus. Kiva nähdä ystävää, sillä muuten olen kyllä aikalailla viikonlopun rasvaamassa tatuointiani ja haaveilemassa liikunnasta. A tosin pitäisi nähdä jossain välissä, mutta alkoholi saa taas jäädä hamaaseen tulevaisuuteen.

Muuten. Suosittelen lämpimästi kirjaa Viiden tähden vegaani. Todella hyviä reseptejä. Ellen jo suositellut tässä blogissa, kannattaa tutustua myös Härkäpapua sarvista. En kuollaksenikaan muista että höpötinkö tuosta täällä jo, mutta tuleepahan selväksi :D

Ever Frost

No päädyinhän minä ulos lauantaina. Tehtyäni päätöksen, että bileet kutsuu, niin tuli se bilefiiliskin sieltä. Tein myös päätöksen juoda hieman alkoholia, ja illasta tulikin tosi kiva. Itse bileethän oli Bella Morte & Underwold goottiklubi Laternassa, Samhainin hengessä. Puolison piti tulla mukaan, mutta jäikin kotiin sitten viime hetkellä, ihan vain väsymyksen takia. Tosin itsehän arvasin Puolison kotio jäämisen aika paljon aikaisemmin mitä herra oli valmis myöntämään.

Suuntasin siis Ystäväni Mortus:n luo itsekseni. Iltaeleganssina piti kovin olla pvc-housut, samaa materiaalia oleva korsetti, verkkopaita ja lipparin toppi, mutta ylläripylläri olin laihtunut sen verran, että housut olivat liian löysät.Olisin joutunut nostelemaan niitä koko ajan, joten vaihdoin ylle pvc-kynähameen. Sekin hieman liian iso, mutta sitä ei sentään tarvinnut nostella. Tosin, ei ollut fiksuin vaatevalinta kävelyä ajatellen, kiva kävellä 2 km kaverin luo piukeassa kyniksessä :D

Etkoiltiin ensin kaksin, mutta Mortus:n muutama kaveri putkahti paikalle hieman jälkeeni. Ei sännätty Laternaan ihan heti, vaan käytiin yksillä Höyryssä ennen Laternaa. Jahka sinne selvittiin, paikalla oli porukkaa ihan älyttömästi. Vain yksi tiski, joten aloitettiin klubeilu jonottamalla 25 min. Mr A bongasi meidät jonosta, ja pitihän sitä kilttinä sillekin juoma ostaa, eikä laittaa kaveria jonon perään. Tuttuihin tuli törmättyä, juteltua mukavia ja halailtua paljon. Isot tiskijonot olivat siitä kiva juttu, että vessaan ei ollut ensinkään jonoa :D

Minä ja Mortus häivyttiin 15 min ennen pilkkua, että pahimmalta narikkaruuhkalta vältytään. Kävelin kotio, enkä mennyt edes snäkärin kautta. Sen verran tuli kuitenkin kiskottua, että herätin Puolison kolistellessani kotio.

Sunnuntain oloni oli oikeastaan aika hyvä, katselin leffoja ja nollailin kotona. Käytiin Puolison kanssa kävelyllä illasta ja aika aikaisin tuli mentyä nukkumaankin.

Tänään piti aloittaa aamu salireissulla, koska kylkikään ei kerta ole tatuoitu. Otan sitten kaiken irti tästä viikosta, kun kerta voinkin liikkua. Muuten lupailin lauantaina treffaavani sekä A:n ja Mortus:n, että jotain sosialisointiakin sentään. Muuten pitäisi saada itsestä irti lajitella vaatekaappi, heittää kylmästi veke kaikki liian isot releet. Olen sitä jossain määrin tehnytkin, mutta osa roikkuu yhä kaapissa, koska "tän varmaan saa köytettyä vyöllä jotenkin" -ajattelutavan takia. Jos saisi aikaan.

Silent Waters

Joku voisi opetella olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Toni nimittäin informoi minua saavuttuani Ink Pistolsin tiloihin, että aikani on vasta ensiviikon lauantaina, ei suinkaan nyt. Olin sitten merkannut väärän päivän kalenteriin. No, naureskeltiin kommelluksille tovi, hörpin kahvit ja ei kun takaisin kotiin! Mikä teki minut iloiseksi, oli tajuaminen että pääsen liikkumaan! Kävinkin kotio päästyäni lenkillä, ja maanantaina sitten salille. Tai ehkä jo huomenna.

En vieläkään ihan tiedä menenkö illalla Gootteilemaan vai en. Viesteilin kaverilleni että josko tulisi kanssani, ja sainkin vastausta että miksikäs ei, mutta katsotaan mitä ilta tuo. Tarvinee laittaa viesti A:lle myös, jaksaneeko lähteä. Toisaalta olisi kiva tälläytyä ja pitää vähän hauskaa, siellä olisi muitakin tuttuja ja kavereita. Itsehän olisin alkoholitta tietysti. Pitäisi varmaan mennä. Pidän harvoin ulkona hauskaa, sosialisointini on niin pienimuotoista tätä nykyää.

A dead heavy day

Viikko lähenee jälleen loppuaan, ja Samhainkin vilahti ohi. Viikonloppu lähestyy, mutta enhän minä vielä lauantaista tiedä. Selvinee sitten. Perjantaina mennään istumaan iltaa Caratran luo, joten aivan kotihiireilyksi ei minunkaan elämäni muutu. 

Töitä on ollut tällä viikolla ihan mukavasti, erityisesti loppuviikko on muodostumassa ihan mukavan vilkkaaksi. Huomenna pääsen tekemään peräti Halloweenmaskeerausta, paloarpea. Kiireinen loppuviikko sopii minulle, sillä huomenna pitäisi maksaa vuokrat yms. mukavaa pakollista. Mikään ei lämmitä yrittäjän sydäntä paremmin, kuin palaavat asiakkaat. Olen ollut hurjan iloinen siitä, että on monta asiakasta jotka ovat tulleet takaisin. Miehiä myös, jotka harvoin ovat paikkauskollisia. Kyllä se yrittäjyys tästä! 

Sain yllätyksekseni kutsun entisen työpaikkani pikkujouluihin. En odottanut saavani kutsua sinne tänävuonna, sillä olenhan laskutusluennoitsija, en palkkalistoilla. Tiedossa on kuitenkin tämän kuun loppupuolella reissu Helsinkiin. Tarkoituksena käydä Helsingissä syömässä, istua iltaa ja yöpyäkin siellä. Lauantaina sitten takaisin kotitampereelle. Varmasti ihan hauska reissu tiedossa. 

This is Halloween..

Viikonloppuni meni Helosania lätkiessä, mutta tuli sitä vähän sosialisoituakin. Lauantaina käytiin moikkaamassa ystäviä Annalassa, mutta ihan kiltisti selvinpäin. Sunnuntai möllöteltiin lähinnä kotosalla, minä kaivaten liikkumaan.

Näin alkuviikosta liikuntakaipuuni on yhä pahempi. Haluan salille! En kuitenkaan vielä uskalla. Ehkä loppuviikosta, ennen lauantaita kun on tatska-aika nro 2. Viikkoni alkoi eläinlääkärillä, vein pienen kissapoikani kastraatioon. Eläinlääkäriasema Tuhatjalka oli ihan asiansa osaava paikka, lääkärit auttavaisia ja mukavia. Puoliltapäivin vaihdettiin Puolison kanssa, minä menin töihin ja Puoliso tuli vahtimaan kipeää Kissaa.  Nyt onkin oudon rauhallista, Kollini on osoittanut hieman mieltään siitä ilkeästä tempusta jonka tein. Laatikkoon. Lääkärille. Hyi!

Huomenna loppuu vahtaaminen ja luotetaan, etteivät nuole toisen haavoja. Pitää sitä töitäkin tehdä. Halloween lähenee, tiistaina Samhain. Rakastan Halloweenia, ja pitää tänäkin vuonna katsoa muutama teemaleffa, kuten Crow, Corpse bride, Saksikäsi Edward tai Painajainen ennen joulua. Bileetkin olisi, lauantaina Bella Morte & Underwold, joka sinänsä houkuttaisi. Ystäväni Mr A:n kanssa oli puhe, että yhdessä sinne mentäisi, mutta en muistanut silloin sitä tatuointiaikaani. En tiedä miten juhlatuulella olen, kun olen juuri ottanut tatuoinnin. Pitää nyt katsoa. Ja kysyä A:lta, että muistaako hän edes suunnitelmiamme suunnata tuonne yhdessä. Paljon mahdollista että ei, onhan hän mies, ja vieläpä tapaus joka ei käytä kalenteria. Tai sosiaalista mediaa.

End of the road

Nyt on kylki kipeänä ja kelmussa, mutta on se taas sen kivun arvoinenkin. Kylki ei kuitenkaan paikkana ollut niin paha mitä kuvittelin. Erityisesti pelkäsin tuota lantionseutua, tatuointini menee vielä suht lähelle alapään herkkää ihoa. Se kuitenkaan ei ollut se pahin alue. Itselle pahin oli ihan selkeästi tuo vyötärönseutu ja rinnan alus. Siinä sai hammasta purra. Sain kuitenkin Tonilta kehut kestävyydestäni. Homma kesti suunnitteluineen n. 5,5 h, tatuointia n 4 h. Yleensä kylki on kuulemma sellainen 2 h kerrallaan -alue, jonka jälkeen tyypit ei vain enää kestä. Ilmeisesti minulla ei ole kovin matala kipukynnys. Kuvasta tulee kuitenkin mahtava, laitan faceen kuvaa valmiina sitten marraskuun alkupuolella.

Tänään teen töitä, asiakkaita ja oppilaiden kirjallisten tarkistusta. Kuu lähenee loppuaan, joten jokainen sentti tulee jälleen tarpeen. Yritykseni suunta on kuitenkin positiivinen, ja rakastan työtäni. Lisään firmani "pakollisia " kuluja pikkuhiljaa, marraskuussa maksan ensimmäiset Alvit, joulukuussa mukaan tulee Yrittäjän eläke. Samaan aikaan alan säästämään veroja varten. Helmikuussa alkaa sitten opintolainani isomman osan lyhennys.

Säästökuurina tämä yrittäjyys on mitä mainioin. Katsellessani muotimainoksia, selatessani henkkiksen katalogia tai surffaillessani goottivaatekauppojen verkkokauppoja en tunne enää samaa "haluan tuon" -kutinaa mitä ennen. Lähinnä tulee pyöriteltyä silmiä niille hinnoille. Alakerran Uff-kirpputoria sen sijaan tulee koluttua hyvien löytöjen toivossa. Alaosille pitää kyllä tehdä jotain. Minulla ei ole enää yksiäkään sellaisia housuja, joita voisin käyttää ilman vyötä. Miksi vaatekaappini kaipaa uudistusta aina tällaisina aikoina kun minulla ei oikeasti ole varaa?

Where waters fall frozen

Alkuviikkoni on mennyt lähinnä niistäessä, olen saanut sitten flunssanpoikasen. Kurkku kipeänä ja nessuja menee, ja itse lähinnä vatuttaa kun ei pääse kunnolla liikkumaan. Huomenna hurja tavoite käydä jälleen salilla, koska tatskan vuoksi en sitten pääse loppuviikosta. Toivon etten ihan kauheasti niistä siellä.

Töitä on jälleen ollut ihan mukavasti näin alkuviikosta, ja toivon puhelimen soivan töitä sinne loppuviikkoonkin. Torstaina on tatuointiaika, joten viikonloppuni taitaa kulua helosania levitellessä ja kylkeäni kelmuttaessa. Mutta mitäpä terveysintoilija laihduttaja minnekään menisi muutenkaan :P

Pakko kyllä suositella kasvisruuan ystäville sitä ostamaani Härkäpapua sarvista -kirjaa. Mainioita reseptejä sellaisista aineksista, joita oikeasti löytääkin kaupoista. Ketuttaa ne reseptit joissa on kasa aineksia joita pitää metsästää jostain Prismoista ja Citymarketeista kissojen ja koirien kanssa. Nämä ovat kuitenkin helpostikin hankittavissa. Joskin, vaativat jonkinverran tuntemusta kasvisruuan maailmasta. Normi makkaranpurijalle ei välttämättä aukene jutut kuten Seitan tai hampunsiemenet. Jos kuitenkin aukenee, niin suosittelen <3

We Fall Down

Kävin eilen toisaan kirpputorilla, ja ihan antoisa radioreissu olikin. Ostelin muutakin, mm. Härkäpapua sarvista -kasvisruokakirjan, sekä helosania torstaita varten. Pitkästä aikaa ostoksilla oli todella virkistävää. Sen motivoimana tuli siivottua koti jälleen kuntoon. Tänään kutsui kuntosali, kokeilin ensimmäistä kertaa Hämeenpuiston Gogo -salia. Kakkosblogini puolelta tästä lisää jos arvio kiinnostaa.

Ensiviikolla on hieman poikkeava aikataulu, tiistaina on jälleen töitä koululla luennon muodossa, iltapäivästä asiakkaita. Torstaina on sitten tatuoinnin vuoro. Aikani on klo 12, ja jos saan aamuksi aikoja niin otan, mutta muuten menen yllätys yllätys - kuntosalille. Tarkoitus olisi paikata tiistai aamun ja torstai iltapäivän poissaoloa tekemällä juuri niin pitkää viikkoa mitä asiakkaita on, joten ajattelin päivystää myös lauantain. Hauskanpito on nyt jälleen ohi, ensiviikonloppuna töitä, seuraavana tatuointi osa kaksi, joten eipä sitä aikaakaan olisi.

Tänään pitäisi vielä hoitaa kotihommia, pavun keittoa, seitanin tekoa yms. kasvisruokahippeilyä, pyykätä pitäisi, kuvailla ja mitata isoksi jääneet vaatteet myyntiä varten ja laittaa kierrätykseen loput... Että sellaista sunnuntai-arkea minulla.

Niin, pikku infona (tai vähän isompana infona :D ) minua ei niin hyvin tunteville lukijoille, että en ole kasvissyöjä (enkä täysi lihaanikaan), vaikka sen kuvan voi joskus jutuistani saadakin. Olen tosi kasvispainotteinen sekasyöjä. Punaista lihaa en juurikaan syö, mutta kalaa, kanaa ja maitotuotteita kyllä. Olen kuitenkin ollut kasvissyöjä aikanaan. Vegaanikin 6 kk. Miksi luovuin? Jaa-a. En enää oikeastaan edes muista. Luultavasti jostain hiton typerästä syystä. Vegaania minusta tuskin enää tulee, koska minusta puuttuu intohimo niin hardcore-hippeilyyn (vaikka ihan oikealla asialla ovat..) Lakto-ovo kasvissyöjä? Ehkä. Katsotaan nyt. Toistaiseksi terveys on ruokalistani päävaikuttaja, ja kasvisruoka tuppaa nyt olemana lihaversioita terveellisempää.

Ja ennen kuin kukaan sekasyöjä vetää hernettä nenuun niin joo, liharuokahan on just yhtä terveellistä, proteiinit jnejne. Joo, kaikki ruoka voi olla terveellistä kun vain tietää mitä tekee! Itse nyt en vain pidä punaisesta lihasta erityisemmin, ja kala tai kana on kallista.

Ruoka-asiat ovat kuitenkin kunkin henkilökohtainen juttu, ja vihaan kaikensorttista tuputusta/saarnaamista puolelta tai toiselta. En halua tunkea porkkanaa kenenkään kurkusta alas, mutta perkele sentään jos sitä makkaraa (tai porkkanaa) koitetaan tunkea miun kurkusta alas niin saan raivarin. Sama homma uskonnon/musiikin/whatever kohdalla. Tämä pikku huomio ihan siltä varalta että joku tuntisi vastustamatonta halua julistaa minulle makkaran paremmuudesta, tai huomauttaa minun olevan huono ihminen kun en olekaan vegaani ;)

Descending winters

Loppuviikkoni jälleen hujahti ohi. Töissä oli onneksi asiakkaitakin, olen onnellinen kun on saanut hieman rahaakin tehtyä. Olen myös viimein saanut liikkeeni näyttämäänkin kampaamolta. Olen ylpeä siitä, mihin suuntaan olen liikkeeni saanut. Muutos alkuperäiseen on huima! Myöskin liikevaihto on kasvanut minun tullessa puikkoihin. Ja olen kuitenkin vasta alussa! 

Eilen tuli sitten vietettyä hieman synttäreitä. Mentiin Caratran ja Namochanin seurassa ravintola Katmanduun syömään, ja siitä meille. Katmandun ruoka oli jälleen todella hyvää, siellä niin pitää käydä useammin! Leivoin Guinness-suklaakakun, joka oli aikas...tuhti! Todella, todella makea kakku! En tiedä miten saadaan tuhottua loppu kakku kahdestaan.. Puoliso saa viedä sitä töihin tai sitten minä tarjoan asiakkailleni. Meillä sitten nautittiin vähän viiniä ja istuttiin iltaa. Ei sitten kuitenkaan päädytty baariin ja hyvä niin. Tuli halvemmaksikin näin. 

Tänään ajattelin tehdä kirppiskierroksen, en ole käynyt pitkään aikaan Radiolla. Ajattelin käydä myös sovittelemassa uusia housuja, koska kaikki omistamani ovat liian isoja. Pitää tutustua omaan kroppaan uusiksi. Ideana viettää mukava, pikku vapaapäivä. 

Mera Noire

Alkuviikko hurahti töitä tehdessä ja kuntoillessa. Olen näemmä todella huono pitämään välipäiviä, en ole kunnolla lepopäivää pitänyt pitkään aikaan. Tänään piti, mutta enhän minä sitten malttanut. Salille en sentään mennyt, tai olisin, mutta tuli asiakas jo heti aamusta. Olen kuitenkin vielä siinä pisteessä uraani, että asiakkaille ei sanota ei. Lauantaitöiltä olen kuitenkin vielä välttynyt. Ja aion välttyäkin.

Perjantaina Puoliso tulee auttamaan liikkeeni sisustushommissa, käydään yhdessä ravintola Katmandussa syömässä ja alkon kautta kotiin. Niin, aion rikkoa sen alkoholilakkoni. Pienellä määrällä, mutta kuitenkin. Tosin, miun alkoholittomuudella ei sitä paljoa tarvitakaan että hattuun nousee. Enkä edes halua. Illemmasta sitten kaupungille, tai mitä mieleen juolahtaakaan. Huomenna pitänee jo vähän leipoa. Onneksi ei tarvitse tuloksia yksin syödä, vaan saankin seuraa <3

Muuten aion pitää rennon viikonlopun, nukkua pitkään ja kotoilla. Ainakin lauantain, sunnuntaina on jälleen hyvä liikuntapäivä. Keskustelin äitini kanssa tänään liikunnasta. Hän vähän huolestui tästä laihtumisestani ja paljosta liikkumisesta, koska olen kerran aikaisemmin laihduttanut itseni vaarallisen laihaksi. Liikkumisella on kuitenkin suurempi merkitys kuin vain kalorit. Stressinhallinta! Olen entinen tunnesyöppö, rakastin lohduttaa ja palkita itseäni ruualla. Mitä pahempi stressi - sen epäterveellisemmin söin. Vaihdoin sen liikuntaan. Ei tämä yrittäjyys stressitöntä ole, joten tulee liikuttua aika paljon. Onneksi äitini on yrittäjä, tietää mistä puhun. Ehkä hän tajuaa minua nyt. Kuitenkin, stressiä tai ei, tämä syksy on yksi elämäni onnellisimmista.

Gloom, beauty and despair

Inspiraatiota pinterestistä.

Olen hieman hämmentynyt. Mieleeni palautui eilen se seikka, että tatuointien yhteydessä pitää välttää hikoilua. Käytännössä tämä merkkaa 2 viikon liikuntakieltoa. Minulla on 2 tatuointiaikaa, koska tatska on iso, joten minulle tämä merkkaa 3 viikkoa ilman salillakäyntiä. Ei kiva!


Aiempien tatuointien kohdalla tällä ei ole ollut minkäänlaista merkitystä, koska en ole juuri liikkunut, mutta nyt tilanne on toinen. Harkitsen tässä jopa homman perumista vain siksi, ettei salikäynnit katkea. Toisaalta, haluan todella sen tatuoinnin, ihan vihoviimeinen asia jota toivon on homman peruuntuminen. Ja Tonille joutuu aikoja odottamaan 6 kk, joten uusintajuttua ei ole sitten ihan heti tiedossa jos en nyt sitten aikojani käyttäisikään. Sitäpaitsi 3 viikkoa ei kuienkaan ole paha, ja kielto koskee nimenomaan hikoilua. Pitänee konsultoida Tonia lisää, käykö leppoisa salitreeni? ettei ihan hikeen asti treenaa? ja jättää sen tatuointialueen treenin väliin, eli minun kohdallani merkkaa keskikroppaa. Pitää kysyä. Ja luvata itselle, ettei anna tuon 3 viikon tauon haitata, vaan jatkaa siitä mihin jäi! Paha tapa minulla, en saa rytmistä kiinni jos homma katkeaa.

Inspiraatiota.

Viikonloppuni on mennyt juuri niin rauhallisesti kuin ajattelinkin. Eilen tuli käytyä salilla, päivystettyä töissä ja iltapäivästä lenkkeiltyä. Herkuttelinkin hieman, katsottiin leffaa ja syötiin pitsaa. Niin, myös minä. Homma mahtui kaloreihin ja valitsin kasvistäytteet. Yum! ja jos liikkuu viikossa 7 h ja kuluttaa 2000 kcal liikunnalla niin eipä siinä tosiaan yksi kasvispitsa näy :D



Ensiviikosta tulee luultavasti perusviikko, olisi peräti töitäkin. Tiistai on myynyt jo aikalailla täyteen. Käyn salilla sen 4 kertaa vähintään, säiden salliessa myös lenkillä. Perjantaina sitten jotain kivaa, koska lauantaina täytän sen 29. Aion leipoa ihan kakunkin. Katsotaan jos saan houkuteltua Puolison vaikka Katmanduun (nepalilainen ravintola Tampereella).  Työpuolelta halloween innostaa, eräs ystävä tilasi minulta halloweenmaskin. Teen kunnon paloarpea, eli verellä läträtään! Otan hommasta pari kuvaa, jotta voin laittaa niitä portfolioon ja firmani fb sivuille näytille. Mahtavaa!

Kuvat: Pinterest.com

Yksi huomio on pitänyt käyttämistäni kuvista tuoda esiin. Kummankin blogini kuvat ovat pääsääntöisesti pinterest.com tai google.com -antia. En juuri kuvaa itse, olen hyvin, hyvin huono siinä. Pinterest.comia suosittelen muutenkin, mahtava sivu!

Dead N' gone

Tekipä hyvää purkaa mieltä painanut asia eilen, sillä saman tien kun päivityksen tein, mielikin parani. Tänään, näin kunnon salitreenin jälkeen koko asia tuntuu kovin pieneltä. Mitä sitä moisia suremaan. Vaikka synttäreitäni juhlisi vain Puoliso ja minä, meillä tulee olemaan älyttömän hauskaa. Puoliso on nimittäin mitä hauskinta seuraa, eikä olisi tosiaankaan mikään eka kerta kun vedettäisiin baarikierrosta kahdestaan.

Meidät kutsuttiin Lahteen huomenna, erään ystävän tupareihin, mutta Puoliso päivystää joten väliin jää tälläkin kertaa. Hävettää kun tulee siellä käytyä niin harvoin, paljon rakkaita ystäviä. Ikävä nillittää omien synttärien vähäisestä väkimäärästä kun itsekään tahdo minnekään päästä. Pitäisi tehdä kunnon Lahtireissu joku kerta, käydä kunnolla siellä ja nähdä kaikkia vanhoja kavereita. Turkuunkin voisi jälleen, veljen luo käymään, sen kanssa oli viimeksi viihteellä kovin mukavaa.

Mutta tänä viikonloppuna kuvio on aika sama mitä viimeksikin, emme tee juuri mitään. Teen huomenna lyhennetyn työpäivän ja häivyn salille. Sunnuntaina olisi lepopäivän vuoro, mutta katsotaan taas nyt sitten. En minä eilenkään voinut olla menemättä ulos, kun kerta oli hyvä ilmakin. Minusta on huomaamattani kuoriutumassa urheiluhullu. Addiktoivaa touhua.

Ainoa ikävä puoli, että jälleen olisi laitettava rakkaita ja ihania vaatteita myyntiin. Eräskin Morticia Addams-tyylinen hameeni, viimetalven ostoksia, josta tässäkin blogissa olin niin iloinen. Nyt se vaan on liian iso! Yksi Lip Servicen pvc paita ei eksynyt päälleni kuin kerran, ja myyntiin menee liian isona. Ilonani on toki olleet nyt sitten kaikki ne vähän pienet vaatteet joita en pois ehtinyt heittämään. Harmittanee vähän siltikin, myydä nyt sellaiset vaatteet, joita rakastaa ja haluaisi kovin vielä käyttää.

Maybe tomorrow is a better day

Möh. Hieman ottaa nyt aivoon. Puhuessani ihmisille aikeistani juhlistaa synttäreitäni, reaktio on ollut yllättävänkin masentava. Ok, ymmärrän jos on jo ehtinyt solmimaan muuta menoa. En odota kenenkään peruvan takiani aiemmin sovittuja juttuja, eikä siinä mitään. Ilmeisen suosittu viikonloppu, monella on jo jotain muuta tiedossa, homma ok. Mutta ihmiset, jotka lasken ystävikseni, ja jos reaktio on "Noo katotaan nyt, en oikeen tiedä, tarvii nyt miettiä, ehkä..." saa kyllä masentuneeksi. Ok, kitti kun välität. No, ainakin ovat rehellisiä. Parempi sekin että suoraan sanoo, ettei mitään "joo toki, tottakai tuun" eikä sitten ilmestykään. Ketuttaa silti.

Näyttänee vahvasti siltä, että ainoa kuka on innolla kanssani juhlimassa, on Puoliso. Muut läheiseni ovat ehtineet sopia muuta, ja loppuja ei kiinnosta. Lisähuomautuksena, että kyseessä on Tamperelaiset, koska en ole mitään massiivisia Partyja pitämässä. Aiemmin mietin, että ensivuonna pidän kunnon juhlat kun täytän sen 30, mutta nyt juuri on sellanen fiilis, että en tasan pidä enää yhtään mitään juhlia asian tiimoilta.  Voisi säästää euroja ja karata jonnekin ulkomaille Puolison kanssa tms.

Mutta enough ranting. Loppuviikko on käsillä, ja toistaiseksi lauantaini näyttää varauksettomalta, joten luultavammin painun lähinnä kuntoilemaan salille, ja ehkä järjestän liikettäni. Sain viimein uuden pesupaikan, edellistä tyylikkäämmän. Perjantaina vanha viedään pois, joten saan siivottua paikkaa uuteen uskoon. Ostin ebaysta hienoja sisustustarroja, jotka sijoitan liikkeeni tyhjille seinille epämääräisten lehtileikkeiden sijaan. Vaihdan myös teemaväriä aiemmasta violehtihtavasta vihreäksi. Vihertävä nyt vain on alkanut muotoutumaan liikkeen väriksi violettia vahvemmin. Pikkuhiljaa yritykseni alkaa näyttämään enemmän itseltäni. Hommaa toki vielä on, haluaisin uudet, yhtenäiset tuolit, ja yhden parturituolin. Tiski on niinikään aika ruma, mutta katsotaan jos sijoitan siihen jonkin "pöytäliinan". Hurjan pitkälle olen kuitenkin sisustuksellisesti päässyt verrattuna lähtötilanteeseen.

Our Time

Kotihiiri piti aikomuksensa, ja tuijotti viikonlopun verran leffoja koneelta. Kunnon klassinen kotiviikonloppu! Alkuviikko on ollut aika hektistä. Salia, töitä, koululuentoja, tehtävien tarkistusta... ja sama meno jatkunee vielä. Hassua, näin "elämättömäksi" minulla on oikeastaan aika vilkasta.

Tänään piipahdin Caratran luona, leikattiin hieman hiuksia ja turistiin mukavia. Viime tapaamisesta oli hetki, joten oli mukava nähdä ystävää. Tänään jätettiin myös Vvo:lle asuntohakemus. Halutaan muuttaa. Joo, ollaan siitä aiemminkin puhuttu, mutta nyt ollaan ihan tosiaan hakemassakin sitä. Asunnonosto on toistaiseksi unohdettu juttu. Ei ole sellaiseen varaa, mutta tästä on päästävä pois. Pieni ja kallis.

Haettiin asuntoa mm. Hataanpäästä, Hervannasta ja Härmälästä. Kaikki ihan työpaikkojemme takia. Hataanpää ja Härmälä on miehelle helppo, Hervanta minulle. Lukonmäki tms ei käy, koska mies ei pääse sieltä kulkemaan. Minulle aika sama minne, kunhan asunto on isompi ja suhteessa kokoon edullisempi.

Viikonlopun olen niinikään kotosalla. Varsinkin jos muutto uhkaa, tarvitaan joka sentti. Seuraava viihteellinen viikonloppu on parin viikon kuluttua, syntymäpäiväni. Täytän 29, ja ajattelin silloin mennä hieman yöelämään, joten tervetuloa seuraan!

Bites and bloody kisses

Kulutin loppuviikkonikin lähinnä töitä tehdessä ja vapaa-aikani nakotin salilla. Jopa siinä määrin, että perjantaina oli kroppa totaalisen kipeä. Torstaina tuli nähtyä Mr A, mutta siinäpä viikon sosiaalinen elämä. Tänään oli jälleen töitä, ja töiden jälkeen Gogon salille Rouva J:n kanssa. Tämä Annalan ystäväni minut salille alunperin houkuttelikin, ja nyt sitten päästiin sinne yhdessä. Uusiksi sitten maanantaina.

 Hmm. Juttuni alkaa menemään pelottavasti urheilupainotteikseksi :D Mutta minkäs teet kun vapaa-aikasi lähinnä koostuu liikunnasta ja arjen pyörittämisestä.

Tänään ajattelin viettää leffaillan, tuijotella hömppää Viaplaysta ja Vodlerista. Mitään iltasuunnitelmia ei ole ilmaantunut, joten vietän mieluusti koti-illan Puolison kainalossa. Huomenissa kai olisi hyvä pitää se lepopäivä liikunnasta, joten pitänee nauttia vapaapäivästä muilla tavoin. Mikäli kykenen, Hämeenpuistossakin on nimittäin sali :D

Servant of Sorrow

Takana on hurjan pitkä työpäivä - 11 h, mutta olo on tyytyväinen. Aloitin aamuni yritystalousluennoilla koululla, ja viimeinen asiakkaani lähti ennen kahdeksaa. Yksi isoimmista päivän iloista oli kommentti laihtumisestani. Entiset (tai vähän nykyisetkin) työkaverithan näkevät minua n. 2 kertaa kuussa, ja tänään sitten yksi ihmetteli että olenpa laihtunut reippaasti ja kyseli miten sen tein. Kyllähän sen nyt itse huomaan, kroppani kun tunnen, ja vaatteetkin ovat isoja, mutta ensimmäinen ulkopuolisen huomaaminen lämmittää kummasti mieltä. Huomenna sitten hyvillä mielillä salille jo aamusta. Mainittakoon nyt myös laihdutukseen ja elämäntapamuutokseen keskittyvä blogini Losing it jos jotakuta kiinnostaa seurata dieettilätinääni enemmänkin.

Käytiin eilen leffassa, katsomassa studio Ghiblin ja Goro Miyazakin uusin elokuva Kukkulan tyttö, sataman poika. Jos pitää Miyazaki-elokuvista, suosittelen lämpimästi. Juuri niin ihanan eskapistinen mitä Liikkuva linna, Totoro tai Henkien kätkemäkin on. Me kun menimme leffaan maanantaina, niin paikkahan oli ihan hiljainen. Oltiin näytöiksen ainoat. Ensimmäisen kerran saatiin ihan "oma" sali. Olikin nautinnollista katsoa leffaa ja löhötä penkeillä juuri niin kuin haluaa.

Aionko tehdä tällä viikolla muuta kuin töitä ja kuntoilla? Saa nähdä, mutta tuskin. Ainakaan mitään viihteellistä ei ole ohjelmaani ilmestynyt! Sitäpaitsi, loppukuusta minä 29, siihen on hyvä säästellä.

In my Darkest moment

Viikonvaihde jälleen melkein ohi, mutta mitäpä siitä. Perjantain olin mukavasti kotosalla, ihan senkin takia että lauantain ensimmäinen asiakas tuli jo yhdeksältä. Puoliso lähti nauttimaan alkoholia kaupungille, joten sain kodin itselleni. Värjäilin päätäni, katsoin leffaa, luin ja pelailin Wowia. Puoliso kotiutui aamuyöstä, ja kumma kyllä, en edes herännyt. 

Sitten ammatinvaihdokseni olen nukkunut muutenkin todella hyvin. Veikkaan syynä olevan lähinnä stressin väheneminen. Aiemminhan siis en nukahtanut helpolla, heräilin joka rasahdukseen ja unenlaatu oli aika heikkoa. Nyt, nukahdan helpolla, en herää enää keskellä yötä ja aamusta olo on virkeä. Työpaikan vaihto on varmasti osasyyllinen, mutta osittain vaikutusta on varmasti myös ruokavaliollani. Laihduttuani ja muutettuani elämäntapojani terveellisemmäksi, uniasiat ovat yhä vain parantuneet. Hyvästi unettomuus! On suoranainen voitto, että en herää enää edes siihen, kun toinen kotiutuu baarista umpitunnelissa.

Lauantaina olin tosiaan töissä. Töiden jälkeen säntäsin Onkiniemeen lenkille, ja sieltä sitten melkeen suoraa Tuoppiin kokikselle. Ystävämme Annalasta pyysivät parille, ja muiden nauttiessa alkoholia, minä tyydyin laittikolaan tapani mukaan. Siirryttiin Tuopista Annalaan, pojat halusivat saunaan. Viime tapaamisesta on tovinen, joten oli mukava nähdä ystäväparia. 

Tänään siirryin iltapäivästä jälleen Annalaan, ajatuksena mennä tyyppien kanssa Pajutilan kakkubuffettiin. Pajutila on kaunis maatila Tampereen Annalan tienoilla. Paikka itsessään on kuin menisi aikakoneella taaksepäin, pieni pala historiaa. Todella kauniita pajuteoksia, sisustusesineitä yms. Ja tietenkin ne kahvioherkut! Ehkä parhaita kakkuja ever. Jep, minäkin söin kakkua. Pitkän makeansyönnin välttelyn jälkeen kun upotin napaani parit kakkuviipaleet, sain laktoosista ja sokerirasvamätöstä sellaiset vatsanväänteet, että taatusti menee toiset 3 kk ilman makeaa! Toimiva reissu siis ihan dieetinkin kannalta. Voin vieläkin vähän pahoin. Kakut kuitenkin oli loistavia, suosittelen lämpimästi makean ystäville. Ja saahan sieltä suolaistakin. Tila itse kuitenkin on niin kaunis, että vaikka ei kakkuja popsisikaan, kannattaa siellä käydä. 

Hieman vastaava tulossa.

Ensiviikosta on tulossa tuiki tavallinen arkiviikko. Paperihommia tiedossa, kuun vaihde kun on. Tiistaina on luentoja koululla, torstaina saan uuden pesupaikkani asennettua. Nyt kun saan modernimman pesupaikan, tilailin ebaysta koristetarroja seinään. Siellähän on valkoiset seinät, joita toistaiseksi koristaa erinäinen kasa julisteita yms. tukkakuvia, mutta haluan hieman elegantistaa paikkaa. Heitän jokuset kuvat mäkeen seinältä, ja tilalle tulee muuta.

Viikonloppuna on jälleen töitä, mutta toivon viikkooni mahtuvan jokunen ystäväkin, ettei arkeni nyt aivan töiksi menisi. 

Are you Dead yet?

Tämä viikko on ollut kerrassaan mahtava, ainakin töiden kannalta. Niitä on siis ollut. Toivossa on hyvä elää, että joskus arkeni olisi tällaista muutenkin, eikä vain mainoksen ansiosta. Mainostaa pitää vielä, ja paljon. Tällä viikolla Hervannan sanomissa on haastatteluni kuvallisena. Siinäkin on toivoa, että joku sen perusteella eksyisi liikkeeseeni. Omituista kyllä, kuva oli aika onnistunut. Minulla on taipumus näyttää superläskiltä kuvissa, mutta siinä kuvassa olin melkein nätti. Uteliaille nähtävillä Hervannan sanomien nettisivuilla näköislehdestä.

Tiistaina kävin kaupungilla toimittamassa myymiäni vaatteita ja tapaamassa Mr A:n. Lip Service menee kaupaksi näemmä isossakin koossa vallan mainiosti. A:n kanssa istuttiin jokunen tunti kahvilassa vaihtamassa kuulumisia ja suunnittelemassa tulevia hauskuuksia. Tänään olisi tarkoitus viedä kapungille viimeiset myydyt vaatteeni, ja mahdollisesti pyöriä ostoksilla Puolison kanssa. Jostain syystä Puoliso haluaa ostaa ulkoiluvaatteet. En tajua, viimeksi kun se halusi ostaa liikuntaa tukevaa sälää, minä käytin sitä. Mutta kuten kiltit avovaimot tekevät, menen mukaan ja tuen kaveria innostuksessaan. Itsekin pitäisi jotain sellaista ostaa, haluan ulkoilla myös syksyllä ja talvellakin. Mutta kaikki ajallaan.

Ajallaan ihan siitäkin syystä, että ajattelin tosiaan laihtua vielä n. 8 kg. Huomaan jo orastavan ongelman, vaatteita jää isoksi, kuten esim. rintaliivejä, mutta uusia en kehtaa vielä ostaa. Ostan nyt uusia, niin ovat hetkenpäästä isoja. Jos sitä koittaisi sinnitellä isoissa vaatteissa tavoitteeseen asti. Käy kukkarolle muuten liikaa. Onneksi on kirpputorit :D

Viikonloppuna olisi töitä, kerrankin täysi lauantai. Kotona ajattelin olla, mutta pidän jälleen mielen avoinna ehdotuksille. Toisaalta hyvin edistynyt laihtumiseni houkuttaisi lähinnä lenkkipolulle, mutta katsotaan nyt. Olisi kiva pitää hauskaakin välillä jälleen :)

Someone Special

Onko kauhean paha olla tosi hyvällä tuulella maanantaina?

Tänään on ollut kovin hyvä päivä. Johtunee varmaan osittain hyvästä viikonlopusta. Mukava viikonloppu kotona ollen, rentoutuen ja leffaillen. Ja vähän liikkuenkin. Olen kovin rakastunut uuteen puhelimeeni, ja sen kivaan Sports tracker -ohjelmaan. Tekee ulkonaliikkumisesta todella mielenkiintoista. Tänään oli myös töissä sellainen päivä kun toivoisin arkeni yleensä olevan: Päivä täynä asiakkaita, ilman turhaa joutenoloa.

Sain sitten puhuttua aiheesta Ruoka armaan kumppanini kanssa. Alkuperäinen ongelmahan oli siis tässä laihduttamisesani. Puoliso kaipaa niitä "tavallisia" ruokia ennen keventämistäni. Ongelman ydinhän on siinä, että tuplaruokia ei ole varaa ostaa, enkä minä aio koskaan palata siihen kerma-hiilarimättösapuskaan mitä ennen tuli syötyä. Teimme kompromissin. Lupasin olla hifistelemättä ruuan kanssa, tehdä enemmänkin tavallista kotiruokaa kevyesti. Puoliso taas lupasi olla tuputtamatta sitä kerma/juusto/pastamättöä kun hyvin tietää etten sitä syö, ja olla tukenani tässä enemmän. Happy me! Päätin olla vähemmän natsi myös itselleni, ja sallin itseni kokeilla kevyempää herkkua: Pitsaa. Puoliso teki perinteisen kinkku-jauheliha-salami-ananaksen, ja minä omasta osuudestani kasvispitoisen. Ja hyväähän siitä tuli! Seuraavaksi haluan keventää hampurilaisen.

Tällä viikolla pyörin kaupungilla useaan otteeseenkin, lähinnä tapaamassa armaita Ostajia liian isoille vaatteilleni. Samalla ajatuksena olisi treffata mr A kun kerta keskustassa pyörin. Muutoin haluaisin kovin pitää jälleen yhden kotiviikonlopun. Tälle lauantaille on ihan asiakkaitakin. Ideanahan olisi saada niin euroja säästöön kun kaloreita kadotettua, joten alkoholi ei oikein sovi kuvioihin. Tosin, World Of Warcraft-sarjan uusin lisäri julkaistaan tänään yöllä, joten tuskin minua saa koneeni äärestä pois hetkeen muutenkaan :D

A day late, dollar short

Viikonloppu jälleen kohdalla, minne se viikko taas hujahti? 

Eilen en tehnyt töiden lisäksi sitten yhtään mitään. Katseltiin Puolison kanssa leffaa ja menin sitten yhdeltätoista nukkumaan. Töihin oli aamulla tarkoitus, selvisinkin Hervantaan asti. Viime metreillä vaan rakas N8 luurini meni sellaiseen solmuun, että en saanut edes bootattua sitä itse. Ei kun bussilla takaisin keskustaan ja Soneralle. 

SoneraMies sai luurin auki ja toimintaan, mutta valaisi minua siitä, että puhelinta vaihtamalla ja liittymäjuttuja uusimalla voisin päästä 15 euroa halvemmalla kuussa. Niin, odottelinkin jotain sellaista, koska nykyinen kytkyni on lähes loppu. Pakkohan se oli tarttua tarjoukseen, ja nyt olen Lumian uusi onnellinen omistaja. Sain vielä Spotify premiuminkin 2 vuodeksi. Windowspuhelimeen on vain vähän vielä tottumista, sekä siihen, että saan tosiaan olla tarkkana puhelimen asetusten kanssa. Koko ajan jotain kysymystä tietojen keräämisen sallimisesta, mutta kyllä se siitä selkenee. 

Soneralta selvittyäni päätin häipyä takaisin kotio. Ei huvita mennä ensin Hervantaan, tulla samantien takaisin, ja lähteä vielä uusiksi sinne. Ja pitihän tytön päästä leikkimään uudella teknisellä lelulla.

Tänään ajatuksena siivoilla ja viettää hieman Mabonia. Jos iltasella hieman laatuaikaa Puolison kanssa, kokkaillen ja leffaillen. Haaveissani siintää ajatus siitä, että josko saisin Puolison hieman puhumaan kanssani aiheesta Ruoka. Sapuskointi kun on viimeaikoina ollut aikamoinen aihe ja ongelma, ja alan tosissani pelätä, että niinkin typerä aihe nakuttaa väliimme kiilaa. Asia pitäisi tosiaan saada ratkaistua, mutta tähänastiset yritykseni ovat kaikuneet kuuroille korville. Tai sitten Puoliso sivuuttaa asian taas itselleen tyypilliseen tapaan, ettei mitään ongelmaa oikeastaan ole. Mutta siltikin sokeakin näkee, että kyllä, ongelma on.

 Liika jankkaaminenkaan aiheesta ei kannata, mies turhautuu, eikä ainkaan sano mitään. Mutta ei se näinkään voi jatkua, että jos ei kevytruoka maistu, niin mies ei syö sitten 48 tuntiin muuta kuin 2 leipää ja banaanin. Yay, omien kilojeni lisäksi saan murehtia vielä Puolisonkin syömättömyydestä. Mies sanoo, että ei, ei minun tarvitse, mutta minkäs teet jos toinen syö kahden vuorokauden aikana yhden aamiaisen verran. En vaan jaksaisi tällaista taakkaa, en juuri nyt. Toivon tosiaan että se mies suostuu keskustelemaan, ihan oman mielenterveyteni vuoksi. Tuppaa vaan yleensä olemaan yhtä puhelias kuin kivikaakeli.

Yay!

Päivän ilo: Myydä facebookin goottikirppiksellä liian isoja vaatteita ja tajuta miten pitkälle olen päässyt.

Niin, niitä vaatteita, jotka joskus ovat sopineetkin. Onnittelen itseäni -7 kg.

Minä Olen.

Noniin. Perjantai.

Hipsin töistäni rautatieasemalle jo iltapäivästä, ajatuksena tavata siellä Puoliso ja Caratra. Retrohenkinen pikajuna vei meidät Turkuun kuudeksi, ja mentiin aloittelemaan veljeni luo. Turku oli sateinen ja kolea.

Keikkapaikalla oltiin ajoissa, koska Radiossa niin kehotettiin. Oltiin sitten toisena jonossa, koska se ruuhka, josta minua varoiteltiin, loisti poissaolollaan. Sisällä nautiskeltiin muutamat juomat, ihmeteltiin porukan vähyyttä ja turistiin muiden kanssa. Ensimmäisenä vuorossa oli Kotiteollisuus. Parkkeerattiin Puolison kanssa etualalle, jossa oli niin hyvät näkymät lavalle kuin hyvä tunnelmakin. Kotiteollisuus rokkasi! Erityisplussa pojille siitä, että soittivat Satu peikosta <3

 Kuusysien ja Kottareiden välillä oli tunnin verran aikaa, jona aikana rakas Seurani hieman humaltui liikaa. Puoliso lähti veljeni luo nukkumaan känniään pois, kun minä jäin Klubille odottelemaan 69 eyesiä.

Kuusyseillä oli mahti setti. Pelkäsin niiden promoovan liialti uutta levyään, mutta hienostihan listalta löytyi mm. The Chair ja Brandon Lee. Myös 69 eyes veti hyvän keikan, ja tunnelma oli katossa. Koska seurani oli nukkumassa, keikan jälkeen otin yhteyden Veljeeni, sen sijaan että olisin jäänyt yksin klubille. Veljeni istui ystäviensä kanssa Apollossa, jonne minäkin siirryin. Apollo on enemmänkin perinteinen yökerho, mutta tuli sielläkin pompittua tanssilattialla, höpöteltyä veljen ja sen ystävien kanssa ja katsottua jotain ihan asiallista brittiläistä rokkaavaa kitaristia. Tyyppi sai Poker Face -kappaleenkin kuulostamaan rokilta. Asiallista.

Yay, blogaaja itse.