Vuosi -13

Vuotta 2013 ei ole paljoa jäljellä, ja teen taas tän perinteisen vuosikatsauksen. Muotoilut ovat perseestä, anteeksi. En vaan jaksa tapella.

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Mjaa, tuli tutustuttua ahkerasti tän vuoden aikana uusiin tyyppeihin, mutta laivareissuporukka vakuutti mahtavuudellaan.

2. Oletko tehnyt jotain sellaista, mitä et ole ennen tehnyt?

- Osallistuin kilpailuun ja voitin.

3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?

- Kyllä, Puoliso since 18.3.2006 <3

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
- Kumpikin Tallinnanreissu oli puhdasta iloa, ne ihmiset oli niin loistavia <3 Toisena mun synttärit. Onnistuneet partyt!

5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- En riitaantunut sentään, mutta herneitä olen joistain ihmisistä vedellyt nenuuni.

6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
- Jonkin verran. Ulkoisesti lihaksikkaammaksi, en enää tavoittele sitä nälkäkurjen kroppaa, vaan alan viimein näyttämäänkin punttaajalta. Henkisesti myöskin, olen toisaalta panostanutkin henkiseen kasvuun jonkin verran.

7. Oletko oppinut uusia taitoja?

- Joo, mm. salijuttuja. Kyykätä tangon kanssa noin esimerkkinä yhdestä.

8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- En. En ole ikänä saanut porttaria minnekään.

9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- En. Puoliso loukkaantuisi jos en ottaisi rakasta leffahulluani mukaan.

10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- Ööh, nyt en kyllä muista milloin tän kyljen tatuoin. Muistaakseni viimeuvonna, mutta saattoi olla tänä vuonnakin :o

11. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Ei, mutta rakas Serkku on raskaana :)

12. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Ei onneksi..

13. Missä maissa kävit?

- Viro 2 krt.

14. Mitä haluaisit vuodelta 2014 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2013?
- Muuttaa kotiin jossa vois asuilla seuraavat 5 vuotta. Kihlatkin ois ollu kiva.

15. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2013?
- 2.11.13, mun synttärpartypäivä.

16. Vuoden suurin saavutuksesi?

- Treenikehitys.

17. ...ja suurin epäonnistuminen?
- Tupakointi.

18. Kärsitkö vammoista?

- En sellaisista, jotka ei olisi vaivanneet jo aikaisemmin, mutta selvyys polvieni Kondromalasiaan tuli tänä vuonna.

19. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Uudet huonekalut uuteen kotiin. Niin ja kasa superfoodeja.

20. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
- Ystävät, jotka ovat olleet vierelläni jo monta vuotta, esim. Mortus ja Caratra. Puoliso, että se mies jaksaakin minua ja ailahtelujani vuodesta toiseen.

21. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Erään vanhan tutun. Onnistui idiotismillaan loukkaamaan pahasti.

22. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Elämiseen.

23. Mistä innostuit eniten?
- Leffoista, keikoista, treenistä, kirjoista...

24. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- Onnellisempi. Vastaan näin varmaan joka vuosi?

25. ...lihavampi vai laihempi?
- Vastaan että laihempi, vaikka painoni onkin noussut. Mutta kun se nousu on lihasta suurimmaksi osaksi <3

26. ...rikkaampi vai köyhempi?
- Rikkaampi. Lol. Yritysvaihdon jälkeen tuloni nousi, vähän, mutta nousi kuitenkin.

27. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Aerobista liikuntaa.

28. ...entä vähemmän?
- Murehtinut turhia.

29. Miten aiot viettää joulun?

- Kotonahan se kului rakkaan kainalossa.

30. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- Jättäisin yhden bileillan kesken, olisin säästynyt turhilta ikäviltä sanoilta.

31. Rakastuitko vuonna 2013?
- Pysyin rakastuneena. Puoliso <3

32. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- 365 x armas Puolisoni. Ei taideta laskea ihan yhdenillanjutuiksi? :D

33. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- House, Holmes Nyc, Putous, Ncis...

34. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- En voi sanoa vihaavani. Viha on niin voimakas ilmaisu.

35. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- J. R. Ward - Lover at last.

36. ...entä musiikillinen löytö?
- Turmion kätilöt.

37. Mitä halusit ja sait?
- Paremman fyysisen kunnon.

38. Mitä halusit, muttet saanut?
- Irlanninmatkan.

39. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Hobitti vol 2

40. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Virallisena päivänä lähinnä krapuloin, mutta omat partyt pidettiin myöhemmin.

41. Ketä kaipasit?
- En oikeastaan ketään.

42. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
- Ystävät, Puoliso ja liikunta.

43. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
- Tasaisemmat ja isommat tulot.

44. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2013?

- Gootti. Corporate goth kai olisi osuvin määritelmä. Vaikka on minussa ripaus hippiäkin.

45. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
- En perusta julkkiksista.

46. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2013.
- Tartu hetkeen.

47. Vuodelle 2013 sopivat lyriikat?
- In Flames - Alias.

"Don't believe the mask

It adapts to any lie,
A perfect ten,
When reality caves in"

Merry Yule!

Hyvää joulua tyypit <3

Rentoudutaan kaikki kunnolla ja nautitaan olostamme. Puoliso on tosiaan päivystysvuorossa, joten mekin vietetään joulu kahden kesken. Mikä on parhautta, kolme päivää rentoutuen maailman rakkaimman ihmisen kanssa. Yay!

Ainoa miinuspuoli on ne vajaaälyiset, jotka kaatavat kinkkurasvat viemäriin ja juoksuttavat Puolisoa avaamaan tukkeutunutta viemäriä. Pyhpöh moiset idiootit.

Forgotten Tears

Alkaa työmäärä ja eurostressi vaatimaan veronsa. Uuvuttaa. Loma olisi kiva, ellei loma olisi synonyymi rahattomalle aikakaudelle. Jännää paiskia näin paljon töitä ja tajuta jäävänsä silti tappiolle. Pyhiä käy syyttäminen, jos tämä kuu olisi "normaali" niin olisin plussalla. Mutta pyhät pitää tienata etukäteen. Yrittäjän näkökulmasta joulu ja loma-ajat ovat aika keljua aikaa, me yrittäjät kun emme saa mitään lomarahoja tai muuta. Jos on pyhä ja liike on kiinni, euroja ei tule mistään. Viimejoulu oli ihan kamala, jäin tappiolle pahasti. Tämä joulu on parempi, mutta tiukoilla ollaan silti ja luultavasti joudun kajoamaan säästöihin. En onneksi niin pahasti mitä viimejouluna. Uupumuksen ja kiireen huomaa olemuksestanikin, olen ollut koko viikon urheilukamoissa jopa töissä. Oppilaat ovat meinanneet silmänsä pudottaa kun goottiprinsessa ilmestyy töihin verskoissa ja WoW-hupparissa :D

Onneksi parisuhteessani on kaikki kunnossa. Puolison kanssa menee ihan mukavasti. Puolisolla on hieman urasuunnitelmiakin, ja mikäli kaikki toteutuu niin ei karata Tampereelta vielä vuosiin. Eikä se haittaa yhtään, koska Tampere.

Tämä syksy ja talvi on ollut kuitenkin parhautta, ohjelmassa on ollut vaikka mitä kivaa. Turmion kätilöiden keikka, omat synttärit, kivoja pikkujoulujuhlia, elokuvailtoja... lauantaina olisi Raskasta joulua -konsertti, ja otan kyllä ilon irti niistä kolmesta vapaapäivästä. Nukun, lepään ja nautin olostani ja yritän unohtaa eurot. Tota konserttia odottaa, sarjansa viimeinen ja Hietala on puhdasta rakkautta. Paikkojen hyvyydestä en sitten tiedä kun ei saanut niitä valita itse, mutta ihan sama. Nautinto edessä silti. Jos sitä huomenna sitten tälläisikin itseään vähän enemmän eikä vain raahautuisi verskoissa ja hupparissa naama meikittä :P

Käytiin tosiaan katsomassa Hobitin jatkis. Olen sen verta fantasianörtti, että nautin täysillä. Jotkut sanoisi alkua tahmean hitaaksi ja leffaa venytetyksi, mutta minä en. Leffan poikkeavuus kirjasta ei haitannut minua, eihän niitä kauheasti saisi verrata edes kun on kaksi eri ilmaisumuotoa kyseessä. En ole hirveä Orlando Bloom -fani, mutta pidin Legolasista enemmän Hobitissa mitä Lotrissa. Pieni visualisti minussa hihkui sen loharin animoinnin kohdalla, vietävä miten kaunista katsottavaa jopa 2deenä. Kolmatta osaa odotellessa. Näitä leffoja, että fani hihkuu onnesta koko leffan ajan siinä missä muut saattavat haukotella kun leffa oli aika pitkä. Ja ah sitä silmänilo Thorinia <3

Rakas Hullu

Joulu lähestyy taas sellasta vauhtia ettei tosikaan. Ollaanko laitettu mitään joulua kotona? Ei. Tosin, vihaan kaikkea muuta koristekrääsää paitsi Halloweeniin liittyvää. Eikä ees lahjota toisiamme. Minä nyt ketään muutenkaan lahjo, koska oon ihan surkea lahjankeksijä. Nappaan duunista kaikille vaan tukkajuttuja :D
Mutta joulusapuskoja ois ollu kiva hommailla vähän etukäteen, tai niitä mitä voi. Kiva mennä kauppaan lauantaina kaikkien muiden tameprelaisten kanssa. Nooh.. Ehkä jään henkiin. Sinänsä pidän kuitenkin joulusta ja tykkään "laittaa joulua" kotiin. Kuusi hommataan kyllä, ja kinkku. Ainoa, että sen ötökkämyrkytyksen takia ei voida siivota pariin viikkoon, joten imurointi ja moppaus nyt jää väliin. Muuten siivotaan nimittäin se myrkkykin, ja ötökät voi palailla :(

Uutenavuotena pitäs mennä Kalkkuun kaverin uudenvuodenpippaloihin, mutta ainoa miinus on se helvatan kaukainen sijainti omaan kämppään nähden. Yhtenä uutenavuotena käytin 2 h taksin soitteluun kun läpi ei vaan päässyt, ja toiste sitä en tee. Samaisena uutenavuotena katselin ikkunasta 5.30 100-200 m taksijonoa Pyynikillä, eli taksi nyt vaan on poissuljettu. Ei siis hajuakaan millä päästään Kalkusta kotio sitten aamuyöstä, tai minne pääsisi unille. Vikat bussit menee joskus yhden-kahden maissa, eli hitusen liian aikaisin. Jos ois ees auto niin saattaisin peräti olla kuskina :D Saapa katsoa että käydäänkö sitten tosiaan vaan pyörähtämässä ja mennään dösällä kotio, vai jäädäänkö kotio möllöttelemään kokonaan. Pitänee vähän miettiä asiaa Puolison kanssa. Selvinpäin ajattelin kuitenkin juhlistella, johan olen aiemmin maininnutkin että en pidä itsestäni humalassa. Puhun liikaa, liian nopeasti ja olen ääliö. Ja Herran läksiäisbileissä nolailin itseäni olemalla ihan turpa täys jo alkuillasta. Hallitsen itseni paremmin selvinpäin, joten kolalinjalla mennään.

Huomenissa olisi vuorossa leffailta Hobitti vol 2 parissa. Piti mennä ensi-iltaan, mutta ei sitten päästy paristakin syystä. Ensiksi, unohdin lunastaa ensi-iltaliput ajoissa. En tajunnut varatessa katsoa, että ne pitää ostaa ajoissa pois. Toiseksi, tuli se ötökkämyrkytys, eikä oltaisi keretty leffaan sitten kuitenkaan. Huomenna olisi leffa viimein luvassa, ja tällä kertaa ihan heti ostetuilla lipuillakin! Kyseessä onkin viikon ainoa päivä kun pääsen ajoissa. Tänään tein 10 h, josta 5 oli koululla meikkituntia. Torstaina menee kasiin, perjantaina ainakin kuuteen. Eilen niinikään meni kasiin. Kampaajan arki, iltaduunia hamaan tappiin. Mutta en valita, en kestäisi sitä 8-16 arkea. Yrittäjänä sentään saan järjestellä päiviäni.

My World

Jollain ihmeen konstilla saatiin kämppä täksi päiväksi kuntoon. Muutama vaate pitää vielä pussittaa ja makkaria vähän imuroida, mutta sitten ois valmista. Yay! Kissaongelmaan keksittiin sellainen ratkaisu, että Sami menee jokuseksi tunniksi kissojen kanssa alakerran kerhohuoneeseen istuskelemaan. Eipähän tarvitse ottaa kisuja töihinkään.

Asiasta pihviin. Miten joku sana voi ärsyttää näin paljon? Olen aiemminkin maininnut, että jos joku on trendijuttu, johon mediassa törmää tämän tästä, niin tympäännyn aika nopeasti. Ensimmäistä kertaa kuitenkin inhoan jotain sanaa niinkin paljon, että suljin just selaimen välilehden sen vuoksi, että se sana toistui. Twerkkaus! Joka tuutissa on linkkiä ja kuvaa kun joku twerkkaa, nyt näin jonkun vitun kilpailun että twerkkaa biisin tahdissa ja voita.. Voi nyt helvetti sentään. Kun näänkin sen sanan jossain niin vituttaa :D

En voi ymmärtää että miksi se häiritsee näin paljon, mutta kai tuli yliannostus. Eipä siinä, en minä mistään hinnasta niitä helvetin videoitakaan katso. Aiemmin media-yliannostus on koskenut lähinnä bändejä/leffoja/kirjoja tms. Esim. Nightwishiä voin pikkuhiljaa sietää jälleen. Tarja Turusen loppuaikoina suorastaan inhosin sen radio/tv/media-yliannostuksen takia. Cheek ja Jenni Vartiainen ovat kumpikin tämänhetken musaviha. Se hype tulee jo korvistakin! Eipä siinä, en ole kummastakaan aikasemminkaan ihmeemmin välittänyt. Joo en oo ihan normaali lapsi eikä kaikki muumit oo laaksossa, mutta senhän te ystäväiseni jo tiesittekin ;)

Oon kyllä varmaan joku ainoa punttimimmi joka ei kuuntele Cheekiä. Joka ikisessä treeniblogissa jota olen lukenut, ollaan Cheekiä hehkutettu ja suositeltu treenimusaksi. Yhdessäkään en ole törmännyt lähellekään sellaseen soittolistaan mikä itsellä on. Pitäisikö punttiharrastuksen myötä tykätä kirjavista vaatteista, kuunnella Cheekiä ja olla jatkuvasti hyperhyperhappyhappycheer? Blogeja lukiessa tulee vähän sellainen olo, että pitäisi. Onneksi mua kiinnostaa tuollai stereotypiat ja niiden noudattaminen just yhtä paljon kuin kasa paskaa, mutta tulee välistä naureskeltua mun erilaisuudelle verrattuna muihin punttareihin, katselin sitten ympärilleni salilla tai netissä.

Tänään töiden jälkeen piipahdan oppilaiden valmistujaisissa, mutta pysyn selvinpäin ja menen lähinnä hetkeksi onnittelemaan. Ajatuksena sännätä kotio mahdollisimman pian järjestelemään kämppää kondikseen. Huomenna on työpäivä, joten Puolison viihteilystä huolimatta katson luultavasti jonkun leffan, luen kirjaa ja rentoudun.

Vittu

No voi nyt vittu. Saatiin peräti tänään ilmoitus, että perjantaina tulee turkiskuoriaistorjunta. Toisin sanoen, mulla on 2 päivää aikaa siivota keittiön kaapit tyhjäksi, tyhjentää vaatehuone ja pestä KAIKKI liinavaatteet, siirtää huonekalut.... ja lisäksi kissat pitää olla ainakin 2 h poissa, perjantaina 11.30 alkaen. Jes. Ei suotta olla töissä. Ei suotta kaikki potentiaaliset kissanhoitajat ole a) töissä tai b) lemmikillisiä.

Marmatin asiasta faceen, ja voin arvata mikä avuntarjoajien ryntäys taas tulee. Sama kun firmani muuton kanssa kun autoa kyselin.  Kaikki kysyy jälkikäteen että "No, järjestykö?" Joo, ymmärrän täysin hankalan ajankohdan. Osa on töissä ja toiseen lemmikkitalouteen on vaikea kissoja viedä. Ei siinä mitään, asia on pihvi ja ok. Mutta autokyselyn kohdalla olin raivota, kun erityisesti kaikki autolliset kyselivät että miten järjestyi, kun ollaan ensin täysin ignorattu avunpyyntöni. Vähän korpeaa jos tälläkin kertaa erityisesti kaikki työttömät ja vapaapäiväläiset kyselee jälkikäteen että miten järjestyi ja sitten ilmoittaa että miten oltaisiin kuitenkin voitu tulla käymään, mutta ei vaan viitsitty sanoa mitään ajoissa kun asiaa tiedustelin. Tiedän olevani vähän kusipää, mutta muistan taatusti tällai avuliaat aatut siinä kohtaa kun itse tarvitsevat muuttojeesiä tms.

New Dawn Fades

Päästiin Puolison kanssa jonkinmoiseen sopimukseen muuton suhteen. Tai sopimus on ehkä väärä sana, kun ei meillä ollut asiasta erimielisyyttä. Mutta järkeistettyä suunnitelmaa kyllä. Oulu kutsuu, mutta vasta omistusasunnon kohdalla. Puoliso haaveilee tosissaan kämpänostosta, ja Oulussa ovat huomattavasti Pirkanmaata halvempia. Me olemme kyllä muuttamassa sinne, mutta ei nyt ihan kesästä sentään. Kerätään asuntopääomaa rauhassa tällä Tampereella. Aikatähtäimenä ehkä sellainen vuosi olisi lähinnä relaistinen.

Ei ole oikein järkeä lähteä kesällä jo Ouluun johonkin vuokrakämppään, kun pitää ne työpaikatkin sieltä löytää ja mun säätää firmani muutto yms. Ja toistaiseksi ei ole edes taloudellisesti järkevää mun vaihtaa taas firmani sijainitia! Helpompi kerätä rahaa täällä, ja muuttaa Ouluun sitten ajan kanssa. Nyt aikaa olisi vain puoli vuotta, ja jos kesällä mielisi muuttaa niin tässähän pitäisi jo oikeasti syynäillä niitä duunipaikkoja sekä vuokra-asuntoja. Erityisesti, kun tämän nykyasunnon kanssa on aikaraja. Kaupungista toiseen muutto on aina vähän isompi juttu, erityisesti kun tulee noita välimatkakilometrejä puolen Suomen verran. Sitäpaitsi, kesästä on näillänäkymin tulossa ihan tarpeeksi hektinen. Suunnitteilla on tutulla poppoolla jälleen Tallinnanreissua, mahdollisesti reissua Irlantiin, tämä treeniprojektini kestää kesään asti.. Ja tosiaan tästähän on muutettava kesällä. Lisänä firman tilan vuokrasoppari on voimassa vähintään heinäkuun loppuun, joten se heinäkuu-elokuu vaihde olisi järkyn kiireinen. Samana viikonloppuna pitäisi siis muutella niin firmaa kuin kotiakin ja molemmat muka Ouluun? Joo ei ole realistista.

Asuntoja ollaan kuitenkin katsottu, ja olin pudottaa silmät päästäni kun pääosin saunallisten ihan hyväkuntoisten kolmioiden hinnat pyörii siinä 70 000 - 80 000 eurossa. Täältä saat tuohon hintaan yksiön kauempaa tai ehkä jonkun remppakohteen jossa on putket ja julkisivut yms. mukavat vielä tulossa. Täällä budjettia tulisi olla vähintään sen 130 000 ja muuttaa kuitenkin vähän kauemmas. Puoliso puhui autonostosta, kai sellainen pohjoisessa onkin tarpeen jos mielitään anoppilassa käydä, mutta katsotaan nyt.

Fly away

Saatoin aiemmin mainita, että joudutaan muuttamaan nykyisestä asunnosta. Muuttaessa luvatiin, että 3-5 vuoden sisällä on iso remppa luvassa (putket, sähköt, keittiö...) mutta lähivuosille ei ole edes budjetoitu. No, taannoin oli info, että alkaa ensi elokuussa, ja kaikki potkastaan 6 kk ajaksi helvettiin. Palata voi, mutta 200 euroa korkeamman vuokran kanssa. No, emme rakasta muuttamista niin paljoa, että haluttaisi koko ajan sitä harrastaa, joten ei nyt ainakaan palata. Uuutta pitää hakea.

Pikkujouluissa tuli Puolison kanssa puheeksi hänen kotiseutunsa Oulu ja Kainuu. Kysyin, että onko hän koskaan kaivannut sinne takaisin, ja sain vastauksen, että ilman minua hän muuttaisi samantien. Vastasin siihen, että lähtisin matkaansa vaikka heti jos niin päätettäisiin, sillä Puolison perhe on iso rakkaus ja Oulu on kiva kaupunki. Joten, meillä on nyt todella vakavassa harkinnassa Oulu.

Joo, pidän Tampereesta. Elämäni on täällä, ystävät ja kaikki. Siltikin, en näe mahdollisessa muutossa Ouluun oikeastaan muuta negatiivista. Yksi ovi sulkeutuu niin ikkuna aukeaa. Vierailuilla Puolison perheen luo olen ollut lähes surullinen. Muut ovat niin läheisiä, Puolison Veljen kihlattu auttaa Anoppia, niillä on yhteisiä juttuja yms. Minulla ei, sillä ei ole oikein mahdollista. Kaipaan sellaista perhehenkeä. Haluaisin olla heidän kanssaan enemmänkin. Puolison veli ja Kihlattu ovat mahtavia, ja haluaisin nähdä heitä paljon useammin.

Entä oma perheeni? Tietenkin rakastan heitä. Veljeni ja vanhempani ovat lähellä sydäntäni. Mutta hankalahko Äiti-Tytärsuhde ei taida olla blogia seuranneille epäselvä. En voisi koskaan muuttaa Turkuun, sillä hento sopu ja tasapaino ei säilyisi. Jos tätä lukevalle ei ole vielä valjennut, niin äidilläni on aika selkeä kuva millainen tyttärensä tulisi olla, ja jos en mahdu siihen kuvaan, niin minussa on jotain vikaa. Hänen tyttärensä on se herkkä nainen, jolla ei ole tatuointeja tai lävistyksiä, puolisovalinnassa tulisi arvottaa taloudellinen turva ja kunnianhimo korkealle ja tulevaisuudenhaaveisiin pitäisi mahduttaa lapsia. Naiselle ei sovi lihakset, joten punttiharrastus ei kuulu kuvaan. Ei myöskään tupakointi tai äkkipikaisen tulinen luonteenlaatu. Se, että en ole tuon kuvan mukainen, on äidille valjennut, mutta hän taitaa pohtia hieman että missä meni kohdallani vikaan. Olen koittanut sanoa, että rakastan elämääni näin, olen tyytyväinen itseeni eikä tatuoinnit kuvasta mitään tyytymättömyyttä tai että haluaisin itseäni korjailla. Siitä ei voi edes keskustella että miksi en halua lapsia. Niitä kuuluu haluta, ja olen kuulemma pilannut itseni e-pillerien hormoneilla kun lapsihalua ei ole. Joten, ei, Turku ei ole mahdollinen. En voisi koskaan asua lähellä omaa perhettäni. Oulusta matka Raisioon pitenisi aika komeasti, käyntiväli harvenisi. Tai voiko se tästä enää harveta, en ole käynyt puoleen vuoteen. Ja omatunnossani on pistos lähinnä sen vuoksi, että asia ei ole hirveästi vaivannut. On kai vähän kieroa, että kaipaan Puolison perhettä enemmän mitä omaani. Mutta kun siellä saan olla oma itseni.

Ei nyt tosiaan olla päätetty mitään. Fakta on että muutaa täytyy, mutta asia ei ole vielä kauhean ajankohtainen. Firman sopimus on heinäkuun loppuun, samoin kämpän. Jos vaihdetaan kaupunkia, asiaa pitää pohtia about maaliskuussa tarkemmin. Oulun halvempi taso asumisessa houkuttaisi, ja töitäkin siellä tuntuisi olevan, mutta saa nyt katsoa.

Kuin kaksi marjaa.

On aavistuksen hämmentävää, että jos olen yhtään tälläytynyt niin saan varmasti kuulla yhdennäköisyydestäni Sofi Oksaseen. Aiemmin olivat satunnaisia kommentteja, mutta nykyään saan kuulla aiheesta melkein viikottain. Asiakkailta, tutuilta, facessa, randomeilta bussissa.... Enkä oikein tiedä mitä ajatella enää. Yksi asiakkaistani kutsuukin minua Sofiksi.

Olen todennut, että sillä ei ole mitään merkitystä millainen on meikkini, tukkani tai vaatteeni, näytän ilmeisesti Sofilta siltikin. Ja laserleikkauksen jälkeen kommentit ovat vain lisääntyneet. Satunnaisille kommenteille pystyi hymyilemään ja kiittämään kohteliaisuudesta, mutta nyt kun huomiot ovat arkipäivää, tuntuu hämmentävältä. Ajatus, että jokainen meistä on uniikki, on aina miellyttänyt. Tuntuu vähän että minä en olekaan uniikki, vaan (tyylillisesti ja ulkonäöllisesti) vaatimattomampi versio Sofi Oksasesta.

Sofi vai Emilia? No ainakin otsatukka wammaa!

Olisin mielelläni se uniikki oma itseni, ilman lisänootteja että Helsingissä on joku joka näyttää samalta. Olisi joskus kiva kuulla ulkonäöstään "näytät hyvältä" tai "Hieno asu" tai sitten vaikka jotain kritiikkiäkin eikä vaan aina tuota "Oot tosi paljon Sofi Oksasen näköinen" -lausahdusta. Pitäisi kai joskus koittaa huvikseen näyttää tarkoituksella Sofilta, laittaa pyöreät lasit, muhkea rastakasa, valita Sofin tyylisiä vaatteita ja meikata hänen tapaansa ja tarkastella että mites paljon tässä oikeasti ollaan lookalikejä.

Tällä hetkellä en käytä rastalisäkkeitä about koskaan, koska se lisää huomattavasti Sofikommentteja. Välttelen meikissäkin samoja värejä, ja yhdessä kohtaa mietin koko goottityylin heivaamista asian takia. Tosin totesin, että sillä ei ole huomioihin merkitystä että olenko gootti vai en, joten pukeudun yhä miten haluan ja juuri niihin vaatteisiin mihin haluan. Ei kommenteissa sinänsä mitään pahaa ole enkä loukkaannu tai mitään, ei siitä ole kyse. Kai sitä haluaisi vain olla oma itsensä, kuulla jotain muuta huomiota välistä eikä aina sitä samaa miten paljon näytänkään joltakulta toiselta. Ja siinä, että meinasin silloin joskus saada mieheltä turpaan kun luuli tosissaan minua Sofiksi, ei ole mitään hauskaa! Toivon että moinen reaktio oli se ensimmäinen ja viimeinen kerta.

Mourning sun

Kävin eilen uusimassa ajokorttiani. En ole pitänyt asian kanssa kiirettä, kun ajattelin että jos en sitä uusi, se pysyy voimassa kauemmin. Noh, selvisi että kaikilta menee ajokortti uusiksi 2033 sen lain perusteella, ei vain niillä jotka uusii korttiaan. Tähän asti luulin, että uusi laki inssin uudelleenkäymisestä koskee vain niitä jotka ovat vasta korttiaan saamassa, tai uudistaa korttiaan jotenkin. Vaikka kortin voimassaolopäivä olisi mitä, se on todellisuudessa kaikilla voimassa vain 2033 asti. Onneksi en tuon perusteella junnannut nimenmuutoksen kanssa kauemmin, ei nimittäin ole mitään vaikutusta kortin voimassaoloon.

Töitä on riittänyt, olen kuitenkin saanut järjestettyä päiväni ihan kohtuullisiksi eikä ihan ylipitkiä päiviä ole tarvinnut tehdä. Sain myös kivan läjän veronpalautuksia - 900 euroa. Pistetään jemmaan ja haaveillaan kesäreissusta Irlantiin. 

Huomenna olisi koulun pikkujoulut. Viimevuonna oltiin tyylikkäästi Helsingissä ja Kämpissä, tänävuonna Tampereella. Mennään Coussiccaan syömään ja siitä koulun tiloihin, sillä sattuu sijaitsemaan Tamperetaloa vastapäätä. Toisinsanoen on livenäkymät "linnanjuhliin". Pukukoodina tumma puku ja avecillinen kutsu, joten Puoliso tulee mukaan. Voi tulla ihan hauska ilta :) Ainoa, että minulla ei ole harmainta hajuakaan mitä puen! Olen yleensä korsetissa tuollai pukukooditilaisuuksissa, mutta nyt se ei oikein käy kun kerta homma alkaa ravintolareissulla. Haluaisin kovin pystyä syömään enemmänkin kuin vähän keittoa ja oljenkorren. Noh, raidaan kaappia huomenna ja kiroilen. Shoppailemaan en ehdi. 

Raisiossakin pitäisi käydä, mutta en tiedä missä välissä. Nyt viikonloppuna on nuo juhlat, ja olen lauantaina töissä. Ensiviikonloppuna on niinikään töitä. Sitäseuraavana mennään Raskasta joulua -konserttiin Tamperetalolle. Sitten onkin joulu? Hups. Arkena en voi mennä - töitä. Ja jouluahan en siellä vietä. Ehkä häivyn välipäivinä tai jotain. Pakko kuitenkin käydä, en ole vieraillut puoleen vuoteen. 

Viisi asiaa

Jälleen memejä. Tämän tekeminen oli jopa hieman terapeuttista.

Kerro viisi asiaa miksi rakastat itseäsi!

1) Positiivisuus. Olen vuosien varrella oppinut positiivisemmaksi, eikä minua pienet vastoinkäymiset enää helposti lannista. Elämä hymyilee enemmän tätänykyä, ja huonoja päiviä on selkeästi vähemmän.

2) Huumorintaju. Huumori on maailman parasta antia, ja pidän siitä että olen aika huumorintajuinen tyyppi.

3) Ulkonäkö. Pinnallista joo, mutta olen sinut ulkonäköni kanssa ja pidän nykyään siitä miltä näytän. Rillileikkauksella ja laihduttamisella on oma osuutensa nykyisen tyytyväisyyteni kanssa. Olen kiitollinen vartalolleni joka on suht helposti mukautuva, treenit näkyy pikkuhiljaa, ja vartaloni on rakenteeltaan sopiva saliharrastusta ajatellen.

4)  Äly. Joo en välttämättä ole penaalin terävin kynä ihan joka asiassa, mutta olen kiitollinen siitä mitä on. En ole tyhmä, yleissivistykseni on hyvä ja pidän uusien asioiden oppimisesta. Olen tarpeeksi fiksu jotta voin olla itse tyytyväinen.

5) Sinnikyys. En helpolla luovuta, kun jotain päätän niin se pysyy. Matka päämäärään ei aina ole suora, mutta yleensä sinne pääsen. Yksi Personal trainereistakin kuvaili että "Molly on kova luu, se tekee kyllä kun jotain päättää." - pitää ihan paikkaansa.

I Believe the Impossible

Viikkoni hujahti treenien ja arjen parissa. En tiedä puhuinko tässä blogissa aiheesta ollenkaan, mutta tässä nyt vielä: osallistuin taannoin erääseen kilpailuun, jonka entinen työpaikkani (kampaamo & hierontakoulu) järjesti. Siinä valitiin 2 osallistujaa  7 kk "muutosprojektiin", personal trainer -valmennus, ruokavalio ja lopuksi tyylijuttuja. No, minut valittiin. Ensimmäiset viikot meni koululla käydessä projektin parissa, ja viimeviikolla pääsin aloittamaan uuden salitreenin ja ruokavalion.

Treenaan nyt 4 kertaa viikossa salilla ja 2 krt aerobista päälle, lepopäiviä 1 kpl. Viimeviikko meni vielä ohjelmaan tutustuessa, mutta kyllä kropassa tuntuu! Ruokavaliossa sapuskan ja proteiinin määrää lisättiin, ja nyt ihmettelen, että miten helvetissä jaksoin mitään tehdä aiemmilla kitukaloreillani. Arkeni on aktiivista ihan seisomatyöni takia, ja kalorinkulutus on sen mukainen. Ilmankos mättöhimot välistä iski lujaa ja jatkuva ongelma oli ne pidemmätkin mässyputket, joita en saanut katkaistua. Nyt kun syön enemmän, mättöhimot on tiessään. Kehiin tuli myös palkkari, joten silläkin on varmasti oma osuutensa asiassa. Mielen perukoilla kummittelee yhä vanha ajatus kalorien nostosta että enemmän kaloria = pullukka, mutta kylä se siitä. En vieläkään syö ihan niin paljoa mitä olisi hyväksi, edelleen vajetta tulee päivästä riippuen. Mutta nostan kaloria pikkuhiljaa, saatan olla jonkimoisella säästöliekilläkin, söinhän n. 800-1000 kcal vajeella reippaan vuoden.

Olen myös ylpeä itsestäni tekstintuottoni suhteen, yllättävänkin hyvin olen saanut hillittyä puhenopeuttani. Paikoitellen "hukkaan itseni" yhä, mutta harvenevissa määrin. Käytiin la ystävän luona kahveella kun rouvalla oli syntymäpäivä, ja kerrankin en ollut se "aina äänessä" -tyyppi. Pikemminkin hiljainen. Joo, oli mukavaa, mutta päätin tietoisesti kuunnella enemmän toisten juttua ja rauhoittua itse. Sama tyttö olen mikä ennenkin, rauhallisempi vain.

Tästä viikosta muodostunee samanlainen mikä viimeviikostakin, töitä ja treeniä. Loppuviikosta on Puolison synttärit, armaani täyttää 32 v. Emme luultavasti tee mitään erikoista, Puoliso uhosi viettävänsä synttärinsä sängyssä ja toivoi, että saisi herätä imurin ääneen. Saapa katsoa laitanko aamusta imuroiden vai laitanko jotain imurinääntä jostain youtubesta :D

Nomen est omen

I did it.

Vaihdoin nimeni virallisesti. Emilia on nyt virallisesti etunimeni, ja toisen nimenkin sain itselleni valittua, vaikka pakollista se ei olisi ollutkaan.

Josko nyt loppuisi eräiden venkoilu "Sun nimi on Meeri, joten siksi mä sua kutsun!!!" -meiningillä. Ei, se ei ole enää nimeni yhtään missään. Ei edes paperilla.

Self Control

Purnaanpa hieman. Aiheesta jauhoin jo tuossa faktaa/omituisuuksia -postauksessa, mutta tuntui että pitää avautua aiheesta enemmän. Niin, se minun puhetapani. Minähän olen kuin joku putoushahmo, tukka Veli Sikiöltä ja teksti Sanna-Raipelta. Yay. Ja jos joku nyt kommentoi että miten minun pitäisi vaan hyväksyä itseni ja piirteeni sellaisena kuin on, niin haistakaa kukkanen. Tämä asia vaivaa todella pahasti, joten mikään "hyväksy itsesi, kaikki tykkää susta tollasena" -mantra ei nyt auta. Sama vaikka Johnny Depp tykkäisi, kun itse en! Jos ujo voi opetella ujoudestaan pois, epävarma saada itsevarmuutta, lihava laihduttaa, niin kyllä tätäkin piirrettä voi muuttaa.

Olin pentuna tosi hiljainen. Siis todella ujo ja hiljainen. Hoitopaikassa minulta kysyttiin, että miksi en puhu mitään, vastasin että " Ei ole mitään asiaa". Voi miten toivonkaan, että en olisi tuossa asiassa muuttunut. Koulukiusattuna olin pitkälle teini-ikään hiljainen, mutta kun sain ystäviä, niin juttu luisti. Yläasteella kaverit eivät uskoneet luokkatoverieni palautetta että olen hiljainen, ujo ja pelkään ihmisiä. Kai se joskus teini-iässä muuttui. Nykyään olen suoranainen moottoriturpa aina kun viihdyn. Kiukkuisena tai sellaisessa seurassa jossa en viihdy, olen yhäkin hiljainen. Moni tulkitseekin, että jos olen hiljaa - jokin on vialla tai olen loukkaantunut jostain. Noh, parempi tottua, sillä vakaa aikeeni on muuttaa tämä piirre itsessäni.

Paljon "vikoja" osaan itsessäni hyväksyä, mutta jatkuvaa kuittailua puhetavastani en enää kestä. Ja muistutan vielä, minua vaivaa puhetapani, ei se huomauttelu. Koska siitä huomauttaminenhan on vähän kuin sanoisi että "Sulla on musta tukka" - Joo niin on. Fakta, I know. Se huomauttaminen vaan palauttaa aina mieleen tuon epämiellyttävän faktan itsestäni, ja sen, etten ole vieläkään saanut tehtyä asialle mitään. Eikä tyypit sitä pahalla tarkoita, jotkut ovat jopa kehuneet, mutta itse en asiaa siedä. Ja se, että asiasta huomauttelu loppuisi sen vuoksi että saatan loukkaantua, ei auta. Kun tiedän totuuden itse! Se, että asiasta ei sano, ei tarkoita että mielipiteeni asiaan olisi eri. Enkä minä loukkaannu, ei se ole siitä kiinni.

Ensiksi pitää opetella ajattelemaan sanomisiaan. Suuni käy nopeammin mitä aivot, ja jotenkin pitäisi opetella kääntämään kuvio toisinpäin. Oikeasti ajatella ennen kuin aukaisen suuni. Toinen, on puhenopeus. Luulen että jos ajattelen mitä sanon, myös nopeus vähän hilliintyy. Se vain, että koska olen ammatissa jossa pitää puhua, joudun oikeasti takomaan mieleeni jatkuvasti, että THINK! muuten sama meno jatkuu mikä aiemminkin. Aina hetken aikaa pärjään ihan hyvin, mutta jossain kohtaa asia unohtuu ja sama hypernopea puhetulva jatkuu. En voi sietää ääneni nauhottamista, koska sen kuuntelu on jotain kamalaa. Viimeksi ihmettelin, että miten kukaan saa minusta mitään selvää. Mietinkin, että jos kuvittelisi puhettani nauhotettavan koko ajan, auttaisikohan se? Olen hyvä mielikuvaharjoituksissa :3

Onneksi edessä on 6.12 asti kuiva kausi, sisältäen lähinnä treeniä ja töitä. Alkoholi nimittäin pahentaa. Mitä kivempaa mulla on, sen nopeampaa ja enemmän sitä puhettakin tulee. Ensiksi pitää opetella ajattelemaan asiaa päivittäin, ja lähes koko ajan, jotta saan tuosta prosessista rutiinin. Että jossain kohtaa siitä tulisi automaatio ajatella sanomisiaan, ja hitaampi puheentuotto olisi selviö ajattelemattakin. Mutta toistaiseksi ei auta kuin takoa asia syvälle kalloon, ei siitä muuten mitään tule. Ja muistaa asia 24/7, myös kotona Puolison kanssa.

And There Will Your Heart

Ja ihan uskomaton reissu takana.

Perjantaina lähdettiin iltapäivästä bussilla Helsinkiin, josta sitten Tallink Starilla Tallinnaan. Meillä oli laivalla buffa, ja menomatka meni hujauksessa. Vähän meinasi tuulla ja laiva keinui, mutta mitäs pienistä. Oli ihana nähdä tyyppejä pitkästä aikaa, nähty viimeksi joskus keväällä.

Ajatuksena perjantain osalle oli lähinnä olla hotellilla ja ehkä juoda parit hotellin baarissa. Noh, hotellin baaristahan me kyllä suunnattiinkin sitten johonkin suomivivahteiseen karaokebaariin, jossa jopa minä lauloin. Kaverin kanssa tosin, eli yksin en hoilotellut vieläkään. Baarista jatkettiin hotellihuonebileillä, ja lopulta petiin vasta viiden maissa aamusta. Heräilin kymmeneltä, ja olo oli hittovie sen mukainen että takana oli alkoholipitoinen yö, aloitin aamuni vessassa harjoitellen norjaa. Iltapäivästä kuitenkin norjatreenit päättyi, ja pääsin lillumaan span vesialtaisiin. Spa oli hieno asia, lämmintä vettä ja tiski, josta sai ostella huonelaskuun juotavaa. Itse tosin en kyennyt kokista vahvempaan.

Spasta siirryin huoneeseen päiväunille. Unet teki terää ja käväistiin kaverin kanssa syömässä hotellin kahviossa, josta sitten huoneisiin miettimään jatkoa. Iltapäivä otettiin rauhallisesti huoneissa rupatellen ja juomia nauttien, siirryttiin vanhaan kaupunkiin vasta illemmasta. Alunperin suunniteltu ravintola olikin täynä, joten käveltiin ympäri vanhaakaupunkia ja valittiin randomilla Brewery, joka osoittautui loistovalinnaksi. Ruoka oli hyvää, niillä oli oma panimo joten juomatkin oli mainioita. Tunnelma hyvä ja palvelu loistavaa. Puolisolla tosin on hammasongelma, joka ilmoittaa itsestään aina krapulapäivinä tai juominkien yhteydessä (Hammaslääkäri, mikä se on?), ja Puolisolle nousi kuume.

Siirryin Puolison kanssa huoneeseen suht aikaisin, jo puoliltaöin. Itse luin kirjaa jonkun aikaa ja sain kunnon yöunet. Oltiinkin ensimmäisiä aamiaisella ja niitä harvoja joita ei puhalluttanut.. Krapulaton aamu oli loistovalinta, sillä Eino pisti tuullen myös tallinnassa. Paluulaiva keinui huomattavasti menomatkaa enemmän, mutta pahempaakin olen kokenut. Laiva oli ainoastaan 10 min myöhässä sään takia. Satamasta kamoinemme Kamppiin ja bussia venaamaan ja Treellä oltiin sitten illasta. Sekä meno- että paluumatkalla tuli törmättyä julkkikseenkin, Radio Rockin Jussi Heikelä oli samalla laivalla. Yksi seurueestamme kävi tyypin juttusillakin.

Reissu oli ihan mahtava, ja taatusti haluan samaan hotelliin myös ensikerralla. En ostanut juuri mitään, lonkeroa ja pari huulipunaa vain. En ole ihan shoppailutyyppiä. Tänään maanantai iski avarilla päin näköä ja käynnissä on suht intensiivinen työpäivä. Reissu teki myös parisuhteellemme hyvää, ollaan saatu yhteys takaisin. En tunne enää olevani yksin suhteessa, ja arkistressi helpotti. Muut eivät meinanneet millään uskoa että ollaan seurusteltu melkein 8 vuotta, kun kuherreltiin sen verran ahkerasti. Todettiin molemmat, että tällaista reissua tarvittiin kipeästi.

Erityiskiitos Caratralle kissahoidosta, kotona oli vastassa kaksi iloista ja virkeää kisua. Reissun jälkeen oli mahtavaa palata kotiin, kissojeni luo ja omalle futonille. Selkäni on reissun ja perjantain treenin jäljiltä kipeä kuin mikä, ja tänään on ensimmäinen parempi päivä. Pehmeät hotellivuoteet ovat kuolemaksi. Kuvasaldo on omalta osaltani nolla, mutta onneksi muut räpsi. Julkaisen myöhemmin mitä voin :D

Rock n' roll

Tänään Tallinna!

Ensin tosin koululle tapaamaan mun personal trainerit ja tutustumaan mun uuteen liikunta- ja ruokavaliosuunnitelmaan. Liikkuminen mitä luultavammin lisääntyy ja sapsukamäärä myös. Jännää~
Mun pt-lauma oli pieni lauma lihaksikkaita kundeja, ja sellainen olo että tulen olemaan jokseenkin jumissa huomenna. Ne tyypit eivät sääli minuu sitten yhtään, ja hyvä niin! :D

Salilta painelenkin aika samantein bussiasemalle ja siitä sitten Helsinkiin. Laivalla ois buffet, joten 4 h matka menee varmasti sangen rattoisasti. Huomenna olisi ajatus lillua mukavasti kylpylän vesissä, kokeilla joitain hoitoja. Uusien biksujen osto marraskuussa oli muuten jotain mielenkiintoista. Hennesillä olisi ollut kivojen lilojen biksujen yläosa, mutta ei alaosaa. Seppälässä ja ginassa ei mitään biksujen kaltaistakaan. Onneksi keksin stadiumin, urheiluliikkeessä oli sitten kivat perusmustat biksut.

Koska multa jää pe ja la työpäivät väliin, oon tälläkin viikolla vedellyt pitkää päivää. Eilen tuli 10 h. Ensiviikolla sitten sama meininki, koska raha <3 Takaisin Tallinnastahan tullaan sunnuntaina. Oli ihan mukava idea lähteä nopealla laivalla tällä kertaa, ollaan jo illasta Tallinnassa. Laivalla ryyppääminen on nimittäin kallista.

10 outoa faktaa

Bongasin tällasen jossain ja ajattelin jakaa omat 10 outouttani. En tiedä olenko peräti tehnyt joskus, mutta tässäpä kuitenkin.

1) Olen ikuinen kakara, rakastan piirrettyjä. Koneellanihan on Paavo Pesusienen tuotantokaudet siinä missä My little ponyjen friendship is magic -kaudet. Ikinä en ole liian vanha katsomaan piirrettyjä.

2) Juttelen milloin millekin elolliselle. Viimeksi hississä olleelle banaanikärpäselle: "Et sitten varmana tuu meille"

3) Rakastan vaaleaa ihoani. Teen mitä vain pitääkseni ihoni vaaleana. Sääli vain että olen kärsinyt aknesta about koko ikäni. Ellei kasvoni ole näppyläiset niin selkäni tai rintani. Ja kaikki lääkityksestä e-pillereihin on kokeiltu.

4) Teen yhäkin joskus lapsuusajan "pikaherkkuani"... sula rasva+kaurahiutaleet+sokeri+kaakaojauhe - nam!

5) Näen valveunia ja enneunia.

6) Inhoan omaa puhetapaani. Tiedän puhuvani nopeasti ja paljon, ja vihaan sitä yli kaiken. Haluaisin olla hiljaisempi, vähäpuheisempi. Olin lapsena hiljainen, ja en tajua miten kasvoinkin niin vinoon että en enää osaa pitää päätäni kiinni. Yritänkin muuttaa puhetapaani, mutta jos innostun tai "unohdan" aikeeni muuttaa puhetyyliäni, sama puheripuli jatkuu. Erityisesti alkoholin kanssa. Onko sitten luonnekysymys vai mikä? Joskus vielä otan jonkun tatuoinnin muistuttamaan minua aiheesta. Jos joskus menisi jollekin puheterapeutille tms?

7) Minulla ei ole mitään intohimoja olla rikas. En halua valtavaa kartanoa, kulkea merkkivaatteissa tai ajella kalliilla autoilla. Normaali eläminen ja raha arjen pyörittämiseen riittää. Jos voittaisin lotossa, en käyttäisi sitä kalliiseen materiaan, luultavasti kulkisin bussilla yhäkin. Jos kuitenkin auton hommaisin, se olisi ruumisauto. Tyylikkäitä!

8) En oikeastaan osaa uida. Juuri ja juuri sen pienen lenkin järvessä/meressä, mutta en pääse uima-altaassa päästä päähän. En myöskään osaa kellua. Uppoan kuin kivi, vaikka keuhkot olisivat miten täynä ilmaa tahansa. Uimaopekin ihmetteli asiaa.

9) En halua lapsia. En edes pidä lapsista, enkä tule lasten kanssa toimeen. Vauvat ovat söpöjä hiljaisina, mutta lapsissa 2-5 v ei ole mielestäni oikeastaan mitään söpöä. Ovat suorastaan rasittavia. Ja tähän kaikki äidit voivat nyt kiehua miten itsekäs kusipää olen ja enkö tiedä kuka maksaa eläkkeeni.

10) Näin opeksi esiintymispelkoni on ihan järkyttävä. En ole ikänä laulanut karaokea yksin, en halua missään nimessä tulla videokuvatuksi, ja en mistään hinnasta haluaisi olla julkkis. Puheita en osaa pitää, ja en halua olla huomion keskipiste. Ajatus isoista häistäkin on kammottava, en kestäisi päivää huomion keskipisteenä. Sattuneesta syystä en haluaisi tämän bloginkaan saavan suosiota. Nykytilanne on täydellinen. Jos tästä jostain syystä tulisi suosittu, rajaisin näkyvyyden tietyille valitsemilleni lukijoille.

Nomen est omen

Hihi. Muutin toisen nimeni kutsumanimekseni ihan virallisesti.

Etunimenihän on kunnon mummonimi, kaikki kaimani ovat vanhuksia, ja nimeni perusteella minulle on kaupattu mm. et-lehteä. Pienestä pitäen en ole ollut sinut etunimeni kanssa, ja pitkään olen pitänyt sitä vain vanhempiani miellyttääkseni, sillä äitinihän on varsin ylpeä nimivalinnastaan. Toistaiseksi muutin kutsumanimeni, mutta kokomuutos olisi kiva ihan helpottaakseni virallisia asioita (kuten matkustamista...) sekä ystävien kannalta. Muutama ei tiedä millä hitolla minua pitäisi kutsua. Jostain syystä joillekin on hankala käsittää että toinen nimi voi olla kutsumanimi. En osaa enää edes vastata etunimeeni kunnolla, jos minua joku sillä kutsuu. Sitkeät vanhemmat ystäväni, jotka ovat kieltäytyneet kutsumasta minua toisella nimelläni ovat asian huomanneet, kun vaikka kuinka hokevat ja minä en vain tajua.

Seuraavaksi pudotan etunimeni kokonaan pois, jahka saan selvyyden että onko ihmisellä pakko olla toinen nimi? Nimieni paikan vaihtaminen kuulostaa vain tyhmälle. Pitäisi siis keksiä uusi, mutta en minä tiedä minkä ottaisin toiseksi nimekseni :D kelpaisi ihan hyvin pelkkä etunimi ja sukunimi ilman mitään toisia nimiä.

Korttienmuutosprosessi tulee olemaan ah niin ihana, mutta väliäkö sen. Ensikeväänä se passi menee uusiksi kuitenkin, vedetään loput samaan settiin. Ajokorttikin pitää muuttaa, kävinhän rillileikkauksessa. Tuskin edes odotan kevääseen asti. Ensi viikonloppuna mennään Tallinnaan ja sinne tarvitsen vielä passin, jossa tiedot ovat oikein, joten ennen reissua en mitään asialle tee. Tai no, eipä mikään virasto asioita viidessä päivässä käsittele, mutta en ota riskejä. Ehkä muutan kuin selvitä tuon toisen nimen kysymyksen. Jonkun tiedon mukaan ei pitäisi tarvita, mutta hyvä selvittää kuitenkin.

Down at the whisky

Johan oli viikonloppu. Takana kaksi päivää juhlimista, ja nyt oma olemus sekä kämppä näyttääkin siltä.

Neiti mörkö itse.

Aloitettiin perjantaina, mentiin Puolison työkaverille hankkimaan suojakännejä. Pojat saunoi ja mie hengailin mukana. Join maltillisesti jokusen lonkeron. Päädyttiin ylläripylläri Hällänviemäriin. Matkassa mukana oli jopa JT, tyyppi jota ei ole paljoa viihteillä näkynyt. Sen avokki on ihan mukava mimmi, mutta huono viinapää ja älyttömän huonolla itsetunnolla varustettu, joten JT:n hihna on ollut todella tiukalla. Tyyppi on kuitenkin mahtiseuraa, joten oli kiva nähdä JT vapaalla ja tappiin asti. Me tosin lähdettiin kolmen korvilla hesen kautta kotio.

Lauantaina nukuttiin pitkään ja aloitettiin siivoilut rauhassa. Olin valmistellut ajoissa, joten tekemistä ei loppujenlopuksi ollut kauheasti. Hieman imurointia ja moppausta, kämpän koristelut, kakun koristelu sekä pitsat. Oltiin peräti ajoissa valmiita ennen ensimmäistä vierasta. Kun ensimmäinen saapui, loputkin tuli ripotellen paikalle, ja ennen kuin huomasinkaan kämppä pursuili tyyppejä. Facen eventtiryhmän ilmoittamat 10 tyyppiä ei pitänyt ihan paikkaansa (minkä nyt toki tiesinkin) ja osallistumisprosentti oli huikea. Parhautta oli saada vanhat kaverit Lahdesta ja armas Veljeni Turusta paikalle. Veli toi myös tyttöystäväehdokkaansa matkassa.

Suklaanamia.

Olin aika tyytyväinen koristeluihin, mutta oma asusteeni meni uusiksi. Olin ajatellut pukeutua Alice Madness -pelisarjan Aliceksi, mutta kolttu oli vähän.. eksoottinen. Tiesin sen mahtuvan minulle, mutta minkä arvioin väärin oli helman pituus. Kolttu oli sitä sorttia lyhyt että ei ole sovelias muuhun kuin Puolison kanssa makuuhuoneeseen. Puoli takamusta näkyi :D Lisäksi mekossa oli tarha, ilmeisesti tekoverta, jota en ollut aiemmin bongannut. Aloinkin epäilemään että oliko myyjä ostanut mekon jostain pornoliikkeestä, sillä sen verran lyhyt se helma oli. Vedinkin sitten vampyyriviitan ylleni, mikä toimi goottireleideni kanssa mitä mainioimmin.

Tarjoilutkin onnistui, sain kasvispitsastani kiitosta. Lihaanitkin pitivät siitä ja sain ihmettelyjä, että miten sain soijarouheesta niin maistuvaa ja koostumuksesta niin kosteaa uuninkin jälkeen. Kakku oli maukasta, mutta ei nyt niin kaunis mitä toivoin. Kaikki tuli kuitenkin eväistä syötyä, ja boolikin juotua viimeiseen tippaan.

Tämä onnistui. En halua riisua koristeita.

Meiltä siirryttiin osan porukan kanssa puoliltaöin Kultaiseen Apinaan. Ja saatiin aikaiseksi jono. Ei Apinaan tarvi jonottaa. Koskaan. Paitsi meidän takia. Olen vähän ylpeä peräti <3 Muut baarissaolijat ihmettelivät ääneen että mitä helvettiä, pitääkö sinne jonottaakin joskus? Juotiin apinassa yhdet, josta sitten pienenevällä porukalla kohti keskustaa. Laternassa oli Bella Morte Samhain -goottiklubi, ja minä pääsin Mortus:n ja kumppanien kyydillä, Puoliso ja loput tulivat taksilla. Laternasta tuli Schattenmuistot mieleen, ja en alunperin uskaltanut edes toivoa että pääsisin sinne. En silloin kun bileissä on 25 tyyppiä joista gootteja tai sen henkisiä ehkä 10. Tanssattiin Laternassa tappiin, josta keskustan nakkarin kautta sitten bussilla kotio.

Aamu alkoi suht rapeasti pitsantilauksella ja leffalla. Koomattiin Lahtiporukan kanssa rauhassa iltapäivään, kunnes tyypit aloitti kotimatkan. Puoliso ja minä vietettiin loppusunnuntai samassa koomankaltaisessa olotilassa, tuijotettiin lisää elokuvia ja mentiin aikaisin unille.

Kokonaisuudessaan parhaat synttärit mitä saatoin toivoa, tyypit jopa lauloi minulle :D
Siitä huolimatta, että paikalla oli itselle jopa tuntemattomia tyyppejä, ja osa tärkeistä ystävistä puuttui, ilta onnistui mielestäni mainiosti. Toivon että vierailla oli yhtä mukavaa.

 Ja mitä parisuhteeseeni tulee, tällä hetkellä on taas mukavan seesteistä. Mennään leffaan viikonloppuna, josko se tästä.

Weird things.

Oikeasti. Jos bileiden ideana on juhlia synttäreitäni, miksi pitää kieltäytyessään sanoa "Nyt ei käy, mutta juhlitaan joku toinen kerta ok?" - ööh, ei? Juhlin nyt, en myöhemmin? Ok mikäs siinä jos ei päääse, mutta mitenniin toinen kerta? Kuka juhlii yleensäkin synttäreitään sillai "osalle nyt 2.11, mutta lopuille sit 31.1."

Ja about joka toinen kieltäytyjä/peruja on sanonut noin. En tosiaan odottanutkaan että kutsutuista pääsisi paikalle kuin murto-osa, mutta on ollut kyllä ylläri, että ketkä ovat tulossa ja ketkä eivät. Ne, joita vähiten odotin ovat mitä ilmeisemminkin tulossa. Ne, joita odotin, joiden arvelin varmasti tulevan, ovat suuri osa peruneet tai heti ilmoittaneet etteivät pääse. Ja juuri tuolla "juhlitaan myöhemmin" -lauseella. How weird is that? Muutenkin, noin 14 vieraasta ainakin 7 on erittäin vähä-alkoholisia. Eipähän tarvitse miettiä, että riittääkö booli :D

Olen kerran pitänyt bileet sillai, että paikalla illan aikana oli ainakin n. 50 tyyppiä. Puolison 25 v juhlat aikanaan Lahdessa. Enkä enää ikinä halua emännöidä niin isoja juhlia, sen verran kova homma siinä oli. Ei ehtinyt itse nauttimaan olostaan ollenkaan. Hauskimmat illat ovat aina olleet tiiviimmällä porukalla. Odotan huomista innolla, mutta toivon kuitenkin että enempiä tyyppejä ei jättäydy pois :D

This is halloween!

Hyvää samhainia tyypit <3

Tänään olen aikas hyvällä tuulella. Eilen oli Samhain, huomenna juhlat. Ja vapaa lauantai. Tänään on myös puolikas työpäivä, pitää hoidella aamusta asioita. Illasta tarkoitus leipoa ja mahdollisesti suojailla huomista kivassa seurassa. Puolison työkaverin J:n kanssa ei ole ikinä tylsää.

Tähän väliin vähän parisuhdeparkumista, jos jo kyllästyttää niin älä turhia lue.

Love will tear us apart

Olen onnistunut viikonlopun aikana laatimaan parikin blogitekstiä jotka kuitenkin poistin aika nopeaa. Eipä niissä mitään erityistä, siksi ehkä ne poistinkin. Tiivistettynä kuitenkin: minulle valkeni muutamaa artikkelia lukiessani että olen läheisriippuvainen. En siinä määrin että pyrkisin hallitsemaan toista, mutta siinä määrin että en osaa olla yksin. Olen aina parisuhteessa, ja silloinkin vaihdan helposti maisemaa jos en saa tarpeeksi huomiota. Enkö olekin mitä mainioin kumppani? No, ainakin opin jotain itsestäni.

Olin lauantaina ulkona parin kaverin kanssa. Puoliso jäi kotio potemaan hammassärkyä, mutta itse aloitin iltani Tuopissa. Paikka oli uudistettu ihan tyylikkäästi. Mitä nyt kuitenkin kaipasin vanhan Tuopin rustiikkista fiilistä. Jatkettiin siitä sataykköseen yksille, josta sitten käppäiltiin keskustaan syömään. Gastrobub tuulensuun sapuska ja palvelu ei vastannut mainettaan tai hintatasoaan. Pojat sai tylyä palvelua ja helvetin pienet annokset. Sieltä siirryttiin katsomaan Thrill the world keskustorille, josta sitten DD:n kautta Hällänviemäriin. DD oli aikamoinen kokemus. Paikasta oli niin lonkero kuin jallu loppu, ja paikalla selkeästi vain ne vakkarit jotka ovat siellä aina. Hällässä koin myös omalaatuisimman iskuyrityksen ever. Todella hyvännäköinen mies, kerrankin. Yleensä minua iskee baarissa ne ei-niin-viehättävät tyypit tai sitten isäni/vaarini ikäiset. Alkuunsa komistus puhui ihan mukavia, tuuminkin että mikäs tässä söpössä seurassa juoda vielä muutama, kunnes tyyppi alkoi kehuskelemaan että miten hyvä sadisti hän on. Kaikki hänen alistamansa naiset kuulemma nauttivat suunnattomasti, ja miten mun ehdottomasti tarvii kokeilla myös. Rright. En varmaan ikänä ole poistunut niin nopeasti bussille. Pelkkä ajatus kuulostaakin niin turvalliselta, antaa nyt ventovieraan tyypin alistaa, vieraassa kämpässä ja alkoholin vaikutuksen alaisena.

Sunnuntaina olo oli ihan jees, mitä nyt vähän janotti. Lauantai oli kuitenkin loistoilta, minulla oli hauskaa. Innoissani katsoin Fitbit-rannekkeeni tilastoja, ryyppääminen kaupungissa kerryttää askelia ja kuluttaa kaloria. Fitbit on siis sellainen tekninen vempain, jota pidän ranteessani olevassa rannekkeessa. Se kerää tilastoa askelista, kuljetusta matkasta, aktiivisuudesta, kalorikulutuksestani, unestani yms. Voin asettaa askel/kalori/aktiivisuustavotteita, käyttää ohjelmaa kalorilaskemiseen yms. Eräs myyntisivusto kuvailikin kapinetta Personal trainer ranteessa - lauseella. Olen ihan addikti. Ravasin eilenkin ympäri kämppää saadakseni askeltavoitteet täyteen. Jepjep, en ole ihan normaali :D

Viikko vaikuttanee muuten ihan normaalilta, mitä nyt pitää järkkäillä viikonloppua. Ostaa kamaa pitkin viikkoa, ettei tarvi raahta 8 l limua + viinat sitten ruokien kanssa viimeisenä hetkenä. Siivota tarvii ja järkätä makkari. Puoliso on viimein edennyt projektin kanssa, yksi seinä valmis, kolme muuta ovat nyt vain maalausta vaille, hiomiset, tasoittelut ja teippaukset suoritettu. Ehkä saan viimein makkarin! Lisäksi pitää ostaa jostain vessanpöntön istuinrengas ja kiinnitellä parit kahvat. Kämppämme ovien kahvat lahoo käsiin.

Psycho magnet

Fiilikseni on parantunut näin loppuviikkoa kohden. Aukaisin suuni ja ilmaisin tyytymättömyyteni Puolisolle. Aiemmissa parisuhteissani olen näytellyt että kaikki on jees ja pahimmillani pettänyt ja sitten vasta eronnut (tiedän, olen ollut aikamoinen kusipää). En halua toistaa virheitäni, joten haluan ilmaista ongelman jos jokin on vialla. Olen nimittäin edelleen pahasti taipuvainen siihen, että pidän erityisesti ikävät tunteet itselläni.

Otin asian puheeksi, ja kuten arvelinkin, Puoliso ei ollut mitenkään erityisen tietoinen että jotain olisi vialla. Hän osaa olla eräänsortin erakko, ja viihtyy pitkiäkin aikoja itsekseen. Hänen läheisyydenkaipuunsa on myös jotain aivan muuta mitä omani. Aiotaan viettää viikonloppuna laatuaikaa yhdessä, koitetaan myös ratkaista arjen ajankäyttöongelma. Puoliso lupasi pelata vähemmän ja minä istua koneella vähemmän. Lupauksensa on pitänyt, sillä viimeisenä parina päivänä on selkeästi ollut erilaista. Syöty jälleen yhdessä ja mies ei nakota pleikkarilla koko iltaa. Helpottavaa tietää että toinen otti sanani tosissaan, että jos mikään ei muutu niin saatan tosissani harkita lähteväni. Ollaan oltu yhdessä yli 7.5 vuotta, ja tässä kohtaa parisuhdetta sitä helposti muuttuu itsestäänselvyydeksi. Puoliso ei ole minulle itsestäänselvä asia, enkä tottavie halua olla sitä hänellekään.

Lupailin lauantaina myös nähdä erästä ystävääni. Juuri sitä viimeviikollakin näki, mutta kaipaan seuraa. Katsotaan mitä keksitään, käydäänkö kahvilla vai oluella. Tarvitsen jotain muuta ajateltavaa kuin hiljainen työviikko ja parisuhteeni.

Cry your eyes out.

Alkuviikko mennyt jotenkin tahmeasti. Syysloman jälkeinen viikko on töissä kovin hiljainen, ja oma mielikin on ollut kumman maassa. Mikään ei ole oikein tuonut iloa tähän viikkoon. En oikeastaan osaa osoittaa sormella että mikä masentaa, kaikki ja ei mikään. Ehkä yhden tyypin käyttäytyminen, mutta ei siitä sen enempää. Tähän alkuviikkoon on ollut vaikea löytää hymyä. Kestoväsy, kestosuru ja ruokahalu tiessään. Yay.

Eilen näin Caratraa, ja ystävän tapaaminen kyllä piristi. Oli mukavaa nähdä ystävää. Tänään onkin ollut jo vähän parempi aamu, sain karistettua masennustani salilla ja nostettua itsenäi harmaan surun suosta. Päätin toitottaa myös tuon harmitusta aiheuttaneen tyypin hevon kuuseen aivoistani mustaamasta mieltäni.

Viikonloppuna pitäisi lähinnä siivoilla ja järjestellä paikkoja, ja rentoutua. On ollut sangen vilkasta aikaa, Läksiäiset ja tuparit takana, omat synttärit, yksi viihteily ja Tallinna eessäpäin. Väliin mahtuukin nyt sitten yksi viikonloppu kun ei tehdä mitään ihmeellistä. Ajateltiin tosin viettää laatuaikaa Puolison kanssa.

Mietin syytä mieleni mustuuteen, pelkästään yksi idiootti ei riitä syyksi monen päivän masikseen. Osasyy taitaa olla yksinäisyyteni. Emme juuri vietä yhteistä aikaa Puolison kanssa. Herätään aikaisin, minä salille ja Puoliso töihin. Puoliso on iltapäivän kotosalla, minä pääsen töistä myöhemmin. Syödään jotain, yleensä eri aikaan, koska mies joko treenaa tai pelaa eikä yhteisruokailu sovi aikatauluun. Minä majoitun joko kirjan tai tietsarin ääreen, ja lopulta liikahdetaan sijoiltamme vasta nukkumaan. Viikonloput muuten sama mutta Puoliso pelaa koko päivän, minä töissä ja/tai koneella. Romantiikka? Mitä se on? Ei me riidellä tai mitään sellaista, olo vaan on kuin asuisi jonkun todella rakkaan ystävän kanssa kun kaikki romantiikka loistaa poissaolollaan muutamaa suukkoa lukuunottamatta. En ihan näinkään jaksa, joten pitänee ottaa asia puheeksi. Yhteistä aikaa on vain löydyttävä jostain tai ajaudutaan vielä erillemme yhä enemmän. Olen vaan sellainen nainen, että tarvitsen arkeeni rakkautta, yksi hyvänyönsuukko ei ihan riitä.

Sing for me

Viikonloppu hujahti taas jotenkin niin äkkiä ettei tosikaan.

Eilinen oli tosin erittäin hauska päivä. Töiden jälkeen käväistiin katsastamassa Ystävän uusi kämppä ja kahviteltiin tovinen. Siitä suunnattiin eräiden kaverien tupareihin, tyypit muutti Lahdesta Tampereelle ja eilen oli sitten kämpänkatsastuspippalot. Puoliso päivystää, joten aika nopeasti jäin pippaloihin itsekseni. Paikalla oli kasoittain kavereita vuosienkin takaa, ja olikin hauskimmat pippalot hetkeen. Tällä kertaa en tehnyt itsestäni ihan totaalista ääliötä juomalla liikaa. Ai mitenniin hävettää vieläkin?

Porukkaa oli aika paljon, ja muutama uusi ystäväkin taisi tulla hankittua. Kämpältä siirryttiin keskustaan O'connelsiin ja siitä Amadeukseen. Lopulta päädyin erään ystävän kämpälle aamuyön hetkiksi jatkoilemaan, kunnes väsy voitti ja taksilla kotio. Sitäkään herraa nähnyt sitten juhannuksen, vaikka ollaan tunnettu yli 10 vuotta. Tyyppi asuu työpaikkaani vastapäätä, josko sitä näkisi häntäkin hieman useammin nyt.

Aamusta olo oli vähän väsyneen tahmea, mutta armas Puolisoni oli ollut kultainen ja tilannut pitsan myös minulle illasta. Mikään ei voita krapula-aamun pitsaa! Paitsi ehkä kylmä kokis. Iltapäivästä käytiin kaupoilla, ratkaistiin mm. istumapaikka-ongelma ja päätin leipoa kakun joten piti vähän tarvikkeita hommata. Niin, onhan tänään syntymäpäiväni. Olen sitten virallisesti 30 v.

Huomenna jatkuu arki, aamuni alkaa salilla ja päivän vietän töissä. Tulossa on aika tavallinen viikko, seuraavat hauskanpidot tapahtuneekin sitten omissa partyissani.

For all your heavy hearted

Kävin tosiaan keikalla. Paikalle mentiin tosiaan katsomaan Turmion kätiöitä, joten ei oikeastaan suunniteltu lämppärinä toimivan Black Light Disciplinen näkemistä. Tultiin kuitenkin sen verta ajoissa, että BLD oli lavalla, ja tykästyin. Jostain syystä viimeaikoina on tuo elektroninen metalli viehättänyt, ja soittolistani sai uutta sisältöä. Tyypit veti hyvän keikan ja kitaristi oli namu.

Turmarit veti niinikään hyvän shown. Sopivasti vanhaa matskua ja muutama uudempi biisi. Suosikkikappaleeni ei tullut, mutta hyvä setti silti. Välispiikit oli hupaisia, sai naurahdella vähän väliä. Pidän Klubista keikkapaikkana, sopivan iso ja puoli salia on eri korkeudella, joten saa etäältäkin hyvän näkyvyyden lavalle. Itse jostain syystä pidän enenmmän turmarien vanhemmasta tuotannosta, joten jäin muutamaa biisiä kaipaamaan. Saattaa toki johtua siitäkin että en ole ehtinyt tyyppien uuteen levyyn tutustumaan mitenkään ihmeemmin.

Nukkumassa olin n. 1.30, aamusta kuitenkin heräsin yllättävän kivuttomasti. Suorastaan virkeänä ja ennen herätyskellon sointia. En juonut, joten olokin on mitä mainioin. Iloitsen auringosta, painelen lenkille illasta jahka töistä ja kauppailuista selviän. Kaverit kyseli illalla Vastavirralle, saa katsoa mennäänkö. Ei päätetty vielä mitään.

Löysin goottikirpulta halloween-koristesetin suht edullisesti. Seittiä, tiiliseinää, kahleita, haamuja, valosettiä yms. Asia hieman kismitti että en ole joutanut/jaksanut lähteä halloweenkaupoille, joten hyvä setti suoraa omaan postiin toimitettuna on loistoa. Varsinkin kun sain edullisesti, noihin uppoaa muutoin euro jos toinenkin. Punanaamiosta pikaisesti laskettuna säästin n. 60 euroa. Yksi mietinnänaihe vähemmän :)

Your days are numbered.

Käytiin tosiaan Varjobaarissa lauantaina. Oltiin kahdestaan ja keskityttiin lähinnä bändeihin, eipä siellä tosin kummemmin tuttuja ollutkaan, mitä nyt näitä "tiedän naaman" -tyyppejä. Mr A oli ainoa kaveri paikalla, ja hänkin oli lavalla. Masquerade oli uudempi tuttavuus, mutta ihan menevää punktyyppistä rokkia vetivät. Silene veti hyvin keikan, mutta väsymys oli aika suuri joten lähdettiin kotio nukkumaan heti keikan jälkeen.

Tänään olisi musiikkia luvassa jälleen, mennään Klubille katsomaan Turmion Kätilöitä. Olen tykästynyt bändiin vasta viimeisen 6 kk aikana, jopa siinä määrin että olen valmis valvomaan hieman arkena. Huomenna on joo töitä, ja en ole muuttanut mieltäni alkoholittomuudesta, joten laittikolalla mennään. Yksin ei tarvitse sielläkään olla, Puoliso ja Annalassa asustava ystäväpariskunta tulevat matkaan. Paikalle saapunee myös eräs kaveri Lahdesta. Itse valmistauduin keikalle jo pitkillä yöunilla ja venytetyllä aamulla, en halua herätä viideltä jos pitäisi olla hereilä vielä puolenyön jälkeen.

Tajusin myös juuri, että täytän 10 päivän kuluttua 30, ja pippaloihin on sen kolmisen viikkoa aikaa. Pitäisi tosissaan alkaa metsästää halloweenkoristeita yms. tarvikkeita, on idioottia jättää jutut viimetippaan. Kaikki kiva on aina loppu jos jättää lokakuun loppupuolelle. Jotain kivaa halloweenpurtavaakin olisi suunniteltava. Noissa asioissa olen vähän viimetipan ihminen ja päädyn soveltamaan kun on kiire, kaupasta aineet loppu yms. Jos tälläkertaa vähän suunnittelisi. Virallinen vanhenemispäiväni osuu sunnuntaille, ja mikäs sen parempaa. Aion niin löhötä ja nauttia olostani. Tehdä jotain hyvää syötävää, heivata dieetin nurkkaan ainakin yhdeksi päiväksi.

Jos nyt joku kelaa että mitä v*ttua se nyt vielä dieettaa, niin vastaan että rasvat. Voin olla suht hoikka, ja jonkin verran lihaksikaskin, mutta rasvaprossaa haluan pienemmäksi. Ja rasva lähtee vain laihduttamalla, siihen ei kuntosali yksinään auta. Vanhat asiakkaat jaksavat ilahduttaa, eilen viimeksi yksi totesi (nähnyt minut viimeksi n. 1.5 v sitten) että olen laihtunut hurjasti. Toissaviikolla eräs kysyi että mikä on urheilulajini kun on upea kroppa... Kyllä saattoi tyttö hymyillä :)

The Suicide Circus

Viikko on taas hujahtanut silmissä ohi, mihin ne päivät oikeen katoaa? Töitä on tällä viikolla ollut paljon, keskiverto työaika jälleen sen 9 h per päivä. Ei ole paljoa muuta ehtinyt kuin aamulla salia, loppupäivä töitä, kotiintullessa sitten ruokaa ja unta. Hyvä näin, sillä työt = raha.

Huomennakin olisi töitä, mutta luultavasti mennään illasta Varjobaariin katsomaan Silenen keikkaa, kaveri on siinä basistina. Varjobaari kun sijaitsee Hervannassa, mukavan 5-10 min kävelyn päässä kotoa. Viimeviikonlopusta viisastuneena pysyn kevytkolassa. Morkkis övereistä on yhä senverta suuri, että ellen olisi ehtinyt synttäreistäni face-eventtiä tekemään, en koko partyja pitäisi. Ei siinä, haluan juhlia ystävieni kesken, odotan innolla näkeväni muutamia tyyppejä, joita ei ole nähnyt pariin vuoteen! Morkkis on vaan edelleen sen verta suuri, että en tiedä kehtaanko koska nähdä samoja naamoja uusiksi, jotka todistivat viimeviikonlopun kääliöilyäni. Jooryhdynerakoksikiitoshei.

Ehkä persekännejä tarvii joskus, muistan varsin hyvin miksi olenkaan paikoitellen pitänyt hyvinkin pitkiä tipattomia. Viimeksi kun vedin vastaavat perseet, olin yli 6 kk juomatta. Olen pitkävihainen, ja kaikkista armottomin itselleni. Muille voin vielä anteeksi antaa ajan myötä, itselleni en koskaan.

Last't call for alcohol

Ei mennyt taas kaikki ihan niinkuin ajatuksena oli... Kahdet pippalot+kova niukkakalorinen dieetti = minä kännissä kuin käki. Kotona olin jo puoliltaöin, en muista paluusta kotiin tai viimeisistä bilehetkistä about mitään. En ollut syönyt päivän aikana mitenkään paljoa, ja aikamoisella dieetillä ollut viikon, joten hattuunhan se alkoholi hujahti ja äkkiä. Toivon vain etten tehnyt tai sanonut mitään typerää, vaikka humalatilani vuoksi nolasin itseni nyt joka tapauksessa. Sitä sattuu, mutta vituttaa se silti. En normina ole sellainen kääliö. Onneksi Puoliso oli matkassa ja hoiti minut kotiin, olisin luultavasti jäänyt Mortus:n vaivoiksi muuten. Olin taatusti vaivaksi ihan tarpeeksi jo nyt.

En voi muuta kuin pyytää anteeksi, toivon etten pilannut mitään ja loppujuhlat menivät mukavasti.


Voin vakuuttaa että kova humalatila kostautui eilen. Krapula oli komia, ja ajatus viinasta oksettaa vieläkin. Onnistuin oksentamaan pidennyksillekin. Lyhyt tukka for the win. Noh, pari viikkoa onkin väliä ennen kuin on jotai sovittua menoa mihin liittyy juhlimista. Ehkä toivun siihen mennessä. Mikäli haluan toipua, sen verran kova kolaus tuo humalainen örvellykseni oli egolleni.

Tästä viikosta on tulossa aika normi viikko vain. Dieettiä jatketaan viikonlopun mässyjen jälkeen, mutta salia vältän hetken, sillä olen ollut loppuviikosta aika flunssainen ja poskionteloni muistuttavat olemassaolostaan siihen malliin että ehkä parempi näin hetken.

Can't you see me standing right here?

Viimepäivät olen keikkunut terveen ja flunssaisen hämärällä rajalla. Kurkku kipuilee ajoittain, nenä on vuotavinaan. Olen joka toinen päivä terve ja joka toinen sairas. Yay. Tekee liikunnan harrastamisesta vähän haastavaa. Tällä viikolla onkin mennyt löysäillessä. Niin salillisesti kuin ruokavaliollisesti... toivottaa nimim. herkkuperse. Lakritsi <3

Huomenna pitäisi alkoholeillakin, peräti kaksissa pippaloissa. Yksi ystävä täyttää vuosia ja toinen pitää läksiäisiä, joten käydään sitten molemmissa. Vieraillaan synttäreillä ensin, sillä läksiäisiä viettävä ihminen on ollut pitkään minulle tärkeä ja halutaan parkkeerata niihin pippaloihin pidemmäksi aikaa. Sosialisointi kuitenkin ilahduttaa, jo oli sellainen olokin että olisi kiva sosialisoida ja juhlia.

Tänään ollaan kaulailtu viinipulloa ja harrastettu hauskoja juttuja:

Minun!

Mr Puolison.

Meidän!

Aiotaan tehdä noita synttäreilleni iso läjä, joten pitihihän sitä harjoitella. Pitänee lähiaikoina vierailla naamiaiskaupassa, tiimarissa yms. mestoissa haalimassa halloweenkamaa partyihin. Lokakuun loppu on liian myöhään, jäätävät jonot ja kaikki loppu, joten olen ajoissa.


Ps. Tarjoon kaljat/siiderit/whatever sille joka tietää mistä biisisistä on otsikon lause ilman googlen kaikkitietävää apua.

Long Distance call

Syksy. Myönnettävä on, että nautin siitä kauniin aurinkoisesta versiosta enemmän mitä tästä sateisen harmaasta. Silti ajattelin sännätä fiilistelemään syksyä Suolijärven lenkkipolulle tässä viikonlopun aikana. Sitä on kierrettävä Suolijärveä vielä kun voi, talvella siellä on latuja. Ja minä en hiihdä.

Onneksi työrintamalla on taas vilkastunut, ja töitä on jälleen ollut ihan jees. Siltikin erittäin mukavaa kun ei tarvi olla kokoajan huolissaan eurotilanteestaan. Kuitenkin, peruttiin Islannin-aikeemme juurikin rahan takia. Kaikki olisi pitänyt varata juurikin nyt, ja ihan sitä tonnia ei just nyt löydy mitä lennot, majoitukset ja liput tulisi kysymään. Noh, nautitaan Tallinnan kylpyläreissusta sitten senkin edestä.

Innostuin viikolla luomaan eventin facessa synttäreihinikin. Ihan siksi näin aikaisin, että muualla tulevilla olisi aikaa pläänätä asiaa jos haluavat paikalle. Lisäksi, itselläkin alkaa aikataulu lokakuun viikonloppuihin olemaan aika täysi, joten hyvä kai se oli ajoissa ilmoittaa. Tosin, tulijoita on ilmoittautunut vasta  3 kpl. Noh, bileet se on viidellä henkilölläkin, jääpähän enemmän boolia :D Eivaan, en edes odottanut että kaikki tietäisi suunnitelmistaan niin pitkälle. Halloweenpartyt kuitenkin, la 2.11. Perinteiset bileet halloweenteemalla. Ajattelin panostaa koristeluun, tehdä jonkin kieronvärisen boolin ja tarjoilussa vähän halloweenailla. Itselläni on tarkka ruokavalio, mutta josko sitä tuolloin hölläisi. Ohjeistin kuitenkin, että jos joku nyt haluaa lahjoa jotenkin niin ei mitään syötävää. En ilahdu kuitenkaan mistään makeasta, koska makea ja sokerinen on minulle vähän ongelma.

Materialöydön tein, ebaysta Lip Servicen Secret garden -sarjan paidan, joka on älytön harvinaisuus. En tiedä mahtuuko paita ylleni olkapäistä, paita on hieman  naftia kokoa ja olen aika harteikas... Noh, ehkä kiikutan sen ompelijalle jos se ei mene. Pakko se oli kuitenkin saada. Länttään kuvaa jahka saapuu, ei auttanut googlen kuvahakukaan nyt.

Olen tainnut tästä mainita jo, mutta saliharrastuksen kääntöpuoli on ehdottomasti se, ettei kuteet sovi. Housut voi istua vyötäröltä ja pituudesta, mutta reisistä liian tiukka. Paita voi olla muuten hyvä, mutta joko tiukka hauiksista tai harteilta ei istu. Kauluspaitoja en edes koita. Tai peltifarkkuja. Nahkahousut sensijaan ovat iloinen asia, joustavat mukavasti.

Knocking on heavens door

Jäin taannoin miettimään erästä asiaa. Minulla on aina ollut aika huono itsetunto. En pidä itseäni erityisen kauniina/viehättävänä ulkoisesti, ja sisäisestikin koen olevani aika rasittava persoona. En tiedä jaksaisinko itse olla itseni ystävä. Mitä kauemmas taaksepäin nykyhetkestä mennään, sitä heikompi on itsetuntoni ollut. Silti, jo lukioajoista lähtien minulla on on ollut kopean ja "nenä pystyssä kulkevan" maine. Ja se maine on yhä. Kun olen joskus myöntänyt olevani ujo ja huonon minäkuvan omaava tyyppi, sain tiukkoja vastaväitteitä. Ei, et sinä ole ujo eikä sinulla ole huono itsetunto. Ok, sinähän sen tiedät.

En vain millään tajua, että mikä minussa antaa muille sellaisen kuvan että olisin jotenkin nokka pystyssä? Joo, minulla on kova suojamuuri ja saatan olla ihan järkytävän sarkastinen. En siedä tyhmiä ihmisiä. En avaudu kenellekään, enkä näytä itsestäni juuri mitään ulospäin, mutta onko se sitten kopeutta? Nenä pystyssä kulkemista? Kun on aiemmin saanaut henkisesti turpiinsa, rikottu tuhansiin palasiin ja syljetty päälle, sitä rakentaa suojamuurin. On ennemmin kuoressaan kuin ottaa riskin. Jotenkin vain itse näen sen nenä pystyssä kulkevan -asenteen sellaisena itseriittoisen ylpeänä. Ja minä tosiaan olen ihan kaikkea muuta kuin itseriittoinen tai ylpeä. Olen myös lukioajoista lähtien pukeutunut erilailla kun muut. Tekeekö erilainen tyyli minusta sitten ylpeän? Saa minut näyttämään siltä että olisin jotenkin kopea? Yleensä tuomio nimittäin on tullut tyypeiltä jotka eivät tosiaan tunne minua yhtään, sellaisia "moikka" -tuttuja vain. Sarkastinen piikittelyni toki saattaa antaa minusta vähän väärän kuvan, mutta harrastan tuota vain jos joku on tosiaan raivostuttavan tyhmä.

Työelämässä minun on pakko hieman korostaa pidempää työ- ja opiskeluhistoriaani. Yksityiskoulun käyneitä pidetään väistämättä vähän huonompina kampaajina. Se, että olen ope ja samasta koulusta valmistunut on niinikään huono juttu osan mielestä. Aiempi koulutukseni ja työhistoriani puolustaa minua hieman. Silti oppilailtakin aika ajoin saa kuulla jotain kautta että olen se nenä pystyssä kulkeva ope. En sitten tiedä mikä on nykymaineeni kun en enää ole tuntiope.

Yleensä väitän että randomien mielipiteet minusta voi työntää hanuriinsa. Ja joissain määrin olenkin sitä mieltä. Mutta en mielelläni anna itsestäni väärää kuvaa, en halua vaikuttaa siltä että kuljen nenä pystyssä tai olisin ylpeän kopea. Kuitenkin kun usea taho on kautta vuosien sellaisen kuvan minusta saanut, jotain teen väärin. Ja olisi helvatan hauska tietää että mitä :D

Odd One

Pidinpä ihan tietoisesti hiljaista aikaa tovin, ei jaksa joka kerta kirjoitella että kuinka en mitään ole tehnyt tai mitään ei ole tapahtunut. Ei siinä että elämäni olisi kovin tapahtumarikasta nytkään. Aika tavallista arkea, en liiemmin ole sosialisoinut.

Salireissujani on haitannut flunssa, nenä tukossa ja kurkku käheä. Kipu sentään jo hellitti. Josko se tästä ja pääsisin salille loppuviikosta. Töissä on ollut vähän valitettavan hiljaista, saisi kohta taas vilkastua. Tosin ex pomoni sanoikin, että vuodessa on kaksi hiljaista kautta, tammikuu ja koulujen alun jälkeen. Joten kuuluu vissiin jotenkin kuvioon tämä hiljaisuus. Tosin, töitä on siltikin enemmän mitä Hervannassa keskivertopäivänä. Tarvitsen kuitenkin rahaa, Hervannan hiljainen kevät/kesä aiheuti lovin lompakkoon jota yhä paikkailen.

Marraskuussa mennään pienellä porukalla viettämään spa-viikonloppua Tallinnaan. Oltiin keväällä isommalla lössillä Tallinnassa, ja saman jengin reissu olisi tiedossa. Aion niin rentoutua! Toinen suunniteltu reissu sijoittuu ensi kevääksi. Puoliso pelaa Eveä ja Dustia, ja keväällä on fanfest Islannissa. Puoliso haluaa sinne, joten Islanti kutsuu. En itse ole peleihin perehtynyt, mutta enköhän minä keksi tulen ja jään maassa jotain mielekästä tekemistä. Säästäminen - sitä pitää nyt harrastaa!

Omaa turkkianikin leikkautin. Meni hermo siihen tiskirättiin, jonka rumuutta fiksailin klipsipidennyksillä. Tarvitsen vain tuuheaan turkkiini melkein 2 pakettia klipsejä, joka siis painaa päänahkaa ja saa kivistämään kunnolla. Leikkautin sitten sivusiilin, isomman mitä aikaisemmin. Tämä jatkuu taakse. Kiinnittelen klipsit vain toiselle sivulle. Ex pomo sanoi mun näyttävän Veli sikiölle :D Otin kohteliaisuutena.  Itse mietin, että jos olisi yhä rillit, näyttäisin Skrillexille. Mutta rakastan rokkitukkaani, tämä toimii myös lyhyenä. Kuvia? Ei ole.

Niin, päätin sitten pitää ne synttärijuhlat. Pidän ne halloweenina la 2.11, kotosalla. Piti pitää aiemmin, mutta kaveripariskunta pitää tuparit juuri silloin kun alunperin meinasin, joten lykättiin sitten.  Parille kaverille vihjailin aiheesta jo näin hyvissä ajoin, ihan siksi että osa ystävistäni on buukannut viikonloppunsa jo lokakuun puoliväliin asti täyteen. En kuitenkaan ihan vielä kehtaa sitä eventtiäkään aiheesta luoda :D

Last call for alcohol

Viikkoni meni ihan mukavasti. Lauantaina saatiin hieman puhuttua Puolison kanssa, ja jotenkin tuntuu että ilma on nyt raikkaampi. Arvostin valtavasti että hän yleensäkin kuunteli ja oli siinä vierellä, kun purin sydäntäni. Osa asioista tuli selkeästi puskista, ja osa oli selkeästi omien korvieni välistä maailmaa. Kuitenkin, asiat ovat paremmin nyt.

Perjantaina törmättiin kauppareissulla Lahdesta muuttaneeseen ystäväämme Mr. ja Mrs E:hen. Tyypeillä oli Hervannassa pippalot, ja ilmestyivät meillekin illasta. Turistiin tovi mukavia ja istuttiin iltaa, ennen kuin pari lähti keskustan baareihin. Pitäisi heilläkin poiketa tässä joku kerta :)

Käytiin lauantaina katsomassa se Venetsialaisten Valo & ääni -show. Porukkaa paljon, mutta keli oli kiva, bändi hyvä ja ilotulitteet hienoja. Käytiin Fallsin terdellä yksillä ja sunnattiin kotio. Sunnuntain vietin lokoisasti koko päivän pyjamassa, halusin rentoutua ja minähän rentouduin! Huvinsa kullakin :D

Tänään aloitin viikon salireissulla. Suunnittelin pitäväni synttäreihini asti tipatonta ja mässytöntä, on toi sokerinkulutus vähän riistäytynyt tassusta. Sokerikoukusta on vain yksi tie ulos, ja se on totaalikieltäytyminen. Sokerihimo ruokkii itseään, joten ihan siksi hyvä lopettaa mässytys. Lisäksi, kävin hammaslääkärillä ja haluan säästää leegojani.

Olen syttärieni suhteen ollut kahden vaiheilla, pidänkö vai en. Taisin tästä jo mainitakin aiemmin. Päätin nyt kuitenkin pitää, täytän 30 vain kerran. Jos nyt lähimmät pyytäisi, ja ilmottaisi asiasta vähän aikaisemmin mitä viimevuonna niin joku voisi tullakin.

A rock and a hard place

Vähän hiljaista täälä blogin puolella, mutta ei toisaalta ole ihmeempiä tapahtunutkaan. Ei jaksa päivittää vaan sitä että en ole tehnyt normi arkea kummempaa, treenannut ja tehnyt töitä. En ole käynyt viihteellä tai tavannut ihmisiä. Tylsä elämä or what? :D

Nääh. Nautin kyllä arjestani, liikunta on kivaa ja töissäkin viihtyy kun kerta on töitä! Ainoa miinus, aika iso sellainen, on parisuhteeni kivikkoisuus. Pitkät työpäivät yhdistettynä aamutreeneihin vievät illasta tehokkaasti mehut, ja en liiemmin jaksa panostaa kodinhoitoon, Puoliso joutuu aika paljon hoitamaan asioita yksin. Toisaalta nämä ruokavaliojutut pistävät meidät syömään about eri ruokia, sillä nyt kun Puolisokin treenaa, se tarvii ruokaa n. 3 x enemmän mitä se aiemmin söi. Emme toisaalta kerkeä syömään ikänä yhdessä, sillä aamiaisaikaan minä olen salilla ja päivällisaikaan vielä töissä. Viimeaikoina Puolison ruokavalio-asiat ovat saaneet hänet aika happamaksi, en nyt niihin mene sen tarkemmin, mutta parisuhteeseen se vaikuttaa kun yhdessä ollaan lähinnä nukkumassa ja pari tuntia illasta telkan äärellä ja nekin tunnit toinen on pahalla päällä.

On ollut päiviä, jolloin huomaan jo puhelusta että kotona ollaan kiukkusia ja haluaisinkin jäädä vain töihin. On ollut myös päiviä kun olen mennyt kävelylle voidakseni paeta hapanta ilmapiiriä tai halunnut palata töihin samasta syystä. Joku sanoisi, että pitäkää parisuhdeviikonloppu, viettäkää aikaa yhdessä tai käykää vaikka ravintolassa. Nojoo, kivoja ajatuksia, mutta ylläripylläri minä olen töissä joka viikonloppu. Perjantaisin menee noin kuuteen, lauantaisinkin olen töissä n. 6-8 h. Jos en ole, rahaa ei tule, joten tehtävä on. Ärsyttää ja surettaa. Rakastan Puolisoa, mutta hajottaa tämä viikosta toiseen jatkuva hapan ilmapiiri. Kaipaan sitä iloista ja nauravaista kumppania. Eilen pitkästä aikaa näin vilauksen siitä Puolisosta jälleen, toivossa on hyvä elää että se aurinko paistaisi risukasaankin. Jos muutosta ei tule niin en tiedä kauanko jaksan.

Ehdotin eilen että mentäisi katsomaan lauantaina Tampereen Venetsialaisia, eli sitä ilotulitus ja musiikki - juttua kaupungilla. Eilen se oli vielä menossa mukana. Toivon että tulisi mentyä, mutta epäilen. Saunavuoro sattuu nimittäin olemaan la klo 21-22. Puoliso ei ikänä halua jättää sitä väliin, ja tuo tapahtuma on juuri siinä 20-22 aikavälillä. Joten haaveeksi jää tämäkin.

Something I can never have

Sunnuntai taas käsillä ja elokuukin jo puolessa. Pe poikkesin chilifesteillä ystävän kanssa, tehtiin vähän ostoksia ja juotiin parit chilijuomat anniskelualueella. Saatiin idea lähteä illasta heille grillaamaan, joten kodin kautta suunnaksi sitten Annala. Grillailtiin juustojalopenoja sekä chilimakkaraa, yum! Ainoa pikku miinus on tämä mukava vatsavaivani. 

En ole tämän blogin puolella tainnut siitä mitään puhuakaan, ainoastaan treeniblogin puolella. Pidempään olen kärsinyt erinäisistä vatsavaivoista, mahani on aina turvonnut aika helposti, vessakäynnit eivät toimi normaalisti ja ilmavaivojakin tulee aika helposti. Tuossa viikko takaperin huolestuin enemmänkin, sillä vatsani turposi ihan tosissaan. Näytin siltä, että olisin ollut viimeisilläni raskaana ja olo oli turvonneen tukala. Joko en käynyt vessassa ensinkään, tai sitten asuin siellä, mutta normaalia toimintaa ei näkynyt. Äidilläni on vastaavaa joten arvasin mikä on kyseessä, lääkärikin sen sitten vahvisti.

Kyseessä on ärtyvän suolen oireyhtymä, joka saa vatsani kenkkuilmeaan erityisesti tiettyjen ruokien kanssa. Suoranaista hoitoahan hommaan ei ole, mutta tiettyjä ruoka-aineita on hyvä välttää. Kuten esim. Ruis, vehnä, ohra, omena, sipuli, ksylitoli, makeutusaineet, pavut, linssit, soija, hiilihapot, kaali, makeiset, runsasrasvainen ja maustettu ruoka, kahvi, alkoholi, kivelliset hedelmät esim. omena, useat "kevyt" ja "rasvaton" -tuotteet... Yay. Joitain noista saatan pystyäkin syömään, mutta ensialkuun tuota litaniaa olisi hyvä välttää. Kokkaaminen on ollut vähän outoa. Gluteenitonta ja suht mautonta. Chlistä en vielä luopunut, mutta sekin on nyt kohdattava, ei se mahani chilistäkään pitänyt. Toistaiseksi en syö ulkona tai mitään herkkuja, en juo limuja tai alkoholia, teen ruokani itse ja tyydyn juomaan vettä. Pysynpähn terveellisessä ruuassa. 

En vain ole päässäni ihan sisäistänyt tätä vielä. Rakastan tulista ruokaa. Rakastan papuja. Rakastan kola zeroa. Käytän paljon makeutusaineita. Rakastan ruisleipää. Laitan sipulia ja soijaa about joka ruokaan. Nyt kaikesta jota rakastan, pitäisi luopua. Tumma gluteeniton leipä sisälsi sitten 250 kcal per satsi. Ihan hitosti. Leipäni on nyt sitten gluteenitonta näkkäriä sillä noin kaloritiheää kamaa mitä muu leipä on en suostu napaani vetämään. Eniten kirpaisee tuo chili. Millä hitolla maustan ruokani??? Voisko syömisen vaikka lopettaa all together, sillä ruuanlaitosta ja hyvästä aterioinnista meni just into.